ISÄINPÄIVÄÄ…

….Kaikille Isille, vaareille ja Isovaareille.

Asiat ja elämäntilanteet vaihtuvat ja muuttuvat päivien saatossa. Isyys ja Isäksi tulemimen on kiveen hakattu ja betoniin valettu. Se ei muutu. Mies joko on Isä taikka ei ole, mutta ei siltä väliltä. Minä en näe eroa biologisen jälkeläisen taikka adoptoidun välillä.

Miehisyyden mittaa taikka ihmisarvoa ei pidä arvioida lapsilla taikka lapsettomuudella. Jokainen mies on yhtä arvokas ja tärkeä. Samoin kuin Nainen Äitien päivänä.

Joukossamme vaeltaa ihmisiä joiden hartain toive on saada lapsi. Joillekkin lapsi suodaan ja joillekkin ei. Tästä huolimatta jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Meitä Isiä on monenlaisia. Hyviä ja vähemmän hyviä. Joku huolehtii lapsistaan ja perheestään ja joku ei edes tiedä olevansa Isä, silti hän Isä on, vaikka ei olisi koskaan lastaan nähnyt. Isyys on kiveen hakattu ja betoniin valettu.

Minä olen kokenut elämäni kirkkaimmat hetket Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla leikatessani lasteni napanuorat.

Minun on vaikeaa kuvitella että elämässäni tapahtuisi jotain joka ylittäisi nuo tuntemukset.

Kansanedustaja, Kivijärven kirkkoherra ja reservin kapteeni Väinö Havas kuvaa Isän tuntojaan runossa TESTAMENTTI POJALLENI

Havas kirjoitti runon kotonaan Kivijärvellä, viimeiseksi jääneellä kotilomallaan. Kuoren päällä luki ”saa avata jos kaadun”. Kapteeni Havas kaatui 21.8.1941 Suojärven Suvilahdella.

Tänä aamuna poikani lähden, kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden, minut kutsuvi Isänmaa.
Isänmaallinen, kontua vailla, olen ollut ja köyhä mies.
Sydän Suomeni karuilla mailla oli suitseva kotilies.
Perinnöksesi poikani annan, tyhjät taskut ja Isänmaan, kalasaunani välkkyvän rannan, pyhän uskoni Jumalaan.
Minut kerran kun kantavat luokses, risti kätes ja ole Mies!
Kävi poikani näin sinun vuokses: minä viitoitin miehen ties.

Reijo