VIIKON VARRELTA…

…. Keskiviikkona olin virkasisarien ja -veljien kanssa marssimassa. Kyse ei ollut mielenosoituksesta vaan mielen ilmauksesta. MEITÄ ON LIIAN VÄHÄN.

Valtakunnassa on noin 7500 virkamerkin haltijaa. Suurkirkon edustalle meitä kokoontui noin 1000. Jonkun arvion mukaan enemmänkin. Joka 7. poliisi oli vapaapäivänään liikkeellä. Tämä kertoo joukkomme yhteishengestä. Enemmänkin olisi varmaan tullut, mutta osan piti jäädä huolehtimaan kansalaistemme turvallisuudesta ja selvittelemään erilaisia rikoksia.

Siinä marssiessa jutustelin tuttujen virkaveljien kanssa. Illalla asunnolla istuin pitkään ja pitkissä tuumingeissa.

Ei muistu mieleen toista tilaisuutta jossa työntekijät olisivat olleet vaatimassa lisää työkavereita. Sellaisia marsseja ja mielenosoituksia on satoja, joissa vaaditaan marssijoille lisää palkkaa taikka muita etuuksia.

Me poliisit emme ole vaatimassa lisää palkkaa, emmekä muitakaan etuuksia. Me vaadimme lisää työkavereita, jotta voimme hoitaa meille laissa määrätyt tehtävät.

Yleensä työpaikoilla työntekijät tekevät työtä niillä välineillä joita työnantaja on työntekijänsä käyttöön antanut ja tulos on sitten sen mukainen. Tuntipalkalla työskentelevä ei monesti vaivaa päätään sillä mitä saa aikaiseksi.

Poliisipuolella ja yleensä palo- ja pelastustoimessa tilanne on eri. Meille on tärkeää että annetut tehtävät hoidetaan ja tällä tavalla turvataan rauha maassa. Me emme kykene hoitamaan tehtäviämme näin vähällä työntekijämäärällä.

Ketju on niin vahva kun on sen heikoin lenkki. Jos lenkki puuttuu kokonaan, ei voida puhua enää ketjusta.

Järjestyshäiriöiden ennalta estäminen on yhteiskunnalle aina halvempaa kun jo toteutuneiden häiriöiden jälkiselvittely. Pitää olla kukkaro kunnossa kun on varaa säästää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

Keskiviikkona uutisoitiin myös että EU ei ole kompensoimassa maidontuottajillemme Venäjä -pakotteiden seurauksena aiheutuneita ansionmenetyksiä. Suomenlahden eteläpuolelle tukea tulee, mutta pohjoinen ranta näyttää jäävän kokonaan ilman.

Tilanne on erikoinen ja sotii kaikkien oikeustajua vastaan.

Suomi on ollut yhdessä muiden EU maiden rinnalla hyväksymässä Venäjä pakotteet. Tuolloin on sovittu viljelijöille maksettavasta kompensaatiosta. Pakotteet otettiin käyttöön jo kesällä. Välittömästi ensimmäisten pakotteiden jälkeen Espanja ja Italia olivat käsi ojossa pyytämässä tukea hedelmien ja vihannesten tuottajilleen. Tukea maksettiin ja samalla luvattiin maksaa tukea myös muille viljelijöille, sikäli kun tarvetta tulee.

Tarve tuli pikemmin kun arvasimmekaan, sillä Venäjä ilmoitti että se ei ota vastaan enää maitotaloustuotteita.

Tämä iski suomalaiseen talonpoikaan rajusti. Neuvottelut käynnistettiin ja tukea luvattiin.

Toistaiseksi ollaan pelkkien lupausten varassa. Taikka jos tarkkoja ollaan, niin enää ei ole edes luvattu, vaan on kerrottu että tukea maksetaan 28 miljoonaa Suomenlahden eteläpuolelle ja pohjoispuolen asioista ei puhuta mitään.

On erikoinen tilanne. Tulee mieleen vanha sanonta; ”joka tyvenen makaa, se tuulen soutaa”. Makasivatko EU virkamiehemme tyvenen ja nyt joudumme soutamaan tuulessa? Mene ja tiedä.

Kun olemme käsi ojossa pyytämässä EU:lta tukea, on syytä muistaa että me pyydämme takaisin omia rahojamme. Jos et usko, niin palautan mieliin muutamia numeroita:

-Suomen jäsenmaksuosuus nousee tänä vuonna 1,15 miljardiin euroon. Nousua edellisestä vuodesta on yli 90%
Lisäystä selitetään tukikausijaksojen päättymisellä ja että nousu on tilapäinen. ”Normaali” maksuosuutemme on noin 800-900 miljoonaa.

-Suomi maksaa osan myös esimerkiksi Ison Britannian ja Ruotsin jäsenmaksuista. Nämä maat ovat uskaltaneet neuvotella omaan jäsenmaksuunsa alennusta, taikka kohtuullistamisestahan siinä puhutaan. Nämä maat saivat kohtuullistettua omia jäsenmaksujaan joita vyörytettiin Suomen maksettavaksi.

Suomesta tulee suhteessa asukaslukuun yksi EU:n suurimmista nettomaksajista.

Minä olen sitä mieltä, että meidän on jo korkea aika vaatia omia rahojamme takaisin. Huojennusta omaan jäsenmaksuumme.

On myös hyvä muistaa, että jos viljelijöillemme jostain syystä päätettäisiinkin maksaa kompensaatiota, niin se maksettava raha on vain murto-osa viljelijöillemme aiheutuneista taloudellisista menetyksistä. Viljelijämme eivät saa koskaan täysimääräisesti takaisin niitä rahoja jotka he menettävät Venäjä -pakotteiden seurauksena.

Missä EU – siellä ISO ongelma.

Reijo