SÄHKÖÄ ILMASSA…..

Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa….näin laulettiin jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Tänään äänestettiin uuden ydinvoimalan luvasta. Lupaa puolsi 115 edustajaa ja vastusti 74.

Minä olin uuden ydinvoimalan kannalla. Päätös ei ollut ihan helppo, sillä vastapuolen kuppiinkin kasautui melkoisesti painoa.

Lienee paikallaan avata muutamalla lauseella omia tuuminkejani ja päätökseni perusteita.

Ensiksi ne haittapuolet:

Aloitetaan sieltä pakoputken päästä, eli käytetystä polttoaineesta. Meillä käytetty polttoaine säilötään maan poveen. Jonkun mielestä se on hyvä ja riittävä ratkaisu – minun mielestäni ei ole. Jotakin muuta pitää keksiä.

Kallioperäämme on louhittu ydinjätteelle sijoituspaikka, siis meidän ydinjätteelmemme. Tässä EU -huumassa tavaroita kuljetellaan vapaasti yli rajojen, joten vainoharhaiseen mieleen saattaa hiipiä ajatus että mikäpä estää EU -veljiämme kuskaamasta omia jätteitään Suomeen.

Itse tätä mietin ja olen viisaammilta kysynytkin. Vastaus löytyy Suomen laista. Lakimme kieltää mitään muuta maata tuomasta Suomeen käytettyä ydinpolttoainetta.

En usko että tässä asiassa aletaan lakeja rikkomaan. Eri asia on jos lakeja muutetaan niin, että Suomeen saa tuoda ja täällä varastoida jonkun toisen maan ydinjätettä.

Kolmantena kantona kaskessa on Venäjän toimet Kaukasuksella. Tuskin kukaan uskoi vielä pari vuotta sitten että pieniä ja vähän suurempiakin vihreitä miehiä alkaa lappaa Venäjän rajan yli naapurimaahan.

Kukaan ei oikein tuntunut tietävän miesten lähtömaata ja kansallisuutta. Aseistus oli kovin venäläisvaikutteista ja jokainen AK-47:n nähnyt ymmärsi, mistä maasta tunnuksettomat sotilaat olivat.

Kun samaan aikaan venäläisten lentäjien sauvakäsi alkoi haparoida ja punakoneet poukkoilivat milloin minkin maan ilmatilaan, oli syytä olettaa että Venäjä härnäsi naapureitaan ihan vakain tuumin ja jopa harkiten.

Tämä oli outoa toimintaa ja aika moni meistä pohtii vieläkin toimien tarkoitusta. Minulla ei ole syytä lietsoa sen enempää ryss- kuin russofobiaakaan, mutta sen voinee sanoa että Suomen ilmavoimien koneet eivät ole loukanneet Venäjän ilmatilaa. Toiminta on ollut kokolailla toispuoleista.

Varttuneempi väki ja nuoremmistakin historiankirjansa lukeneet muistavat yhtymäkohdan Mainilan kylään ja syksyyn 1939.

Raivaussahan sarvissa asiaa pohtiessa nousi mieleeni kysymys -miten käy kotimaisen uusiutuvan energian jos valtion varat menevät ydinvoimalan rakentamiseen.

Energia-asia lienee ratkaistu sillä, että ydinvoimalan rinnalla maa tarvitsee yhä enemmän haketta ja turvetta.

Tuuli- ja aurinkovoima ei riitä täyttämään sähkövajetta. Puuta ja turvetta tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Sitten ne kotimaista ydinvoimaa puoltavat perusteet:

Jokainen tietää että kansakunnan talous on kuralla. Harva kuitenkaan tietää kuinka pahassa jamassa ollaan.

Lähes joka päivä joku yritys ilmoittaa lomauttavansa työntekijöitään ja joku yritys ilmoittaa siirtävänsä toimintojaan ulkomaille.

Nämä ovat hirvittäviä uutisia. Työttömiä on kohta puoli miljoonaa ja samaan aikaan valtion velka vaan kasvaa.

Me tuomme energiaa Venäjältä. Samaa energiaa jota Venäjällä tuotetaan ydinvoimaloissa. Minun mielestäni on parempi ja myös turvallisempi että me tuotamme mahdollisimman paljon energiastamme itse ja omissa laitoksissamme.

Näin pienennämme energiariippuvuuttamme Venäjästä. Tämä on myös huoltovarmuuskysymys.

Moni vannoo aurinko- ja tuulivoiman nimiin. Minä en vanno vaan pidän niitä erittäin kalliina energianlähteinä.

Tällä maalla ei ole varaa laskea sähköntuotantoaan marginaalituotosten varaan. Näin se vaan on.

Olen saanut paljon kritiikkiä tämänpäiväisestä äänestyksestäni.

Useimmat palautteen antajat ovat olleet maan eteläosista. Ymmärrän heitä, sillä elämä kerrostalossa Mannerheimintien varressa on kokonaan toista kuin Vimpelin Sääksjärvellä.

Kysyin eräältä soittajalta että tiedätkö missä on Tuomaalan silta. Ei tiennyt. Kerroin sillan paikan ja sen, että sillan kehnojen kaiteiden läpi on jokeen suistunut useampi ajoneuvo ja jopa ihmishenki on menetetty onnettomuudessa.

Kyläläiset vaativat ja onnekseen saivatkin tienpitäjän korjaamaan siltaan riittävän jämäkät kaiteet ja vieläpä riittävän pitkälle matkalle.

Tässä vaiheessa palautteen antaja kysyi että miten tämä liittyy ydinvoimapäätökseen. Sanoin, että sillan kaiteet on tehty metallista jota sulatetaan sähkön avulla. Jos sähköä ei ole riittävästi taikka sähkö ei ole riittävän edullista, ei sulatella sivukyliin sillankaiteita, eikä tehdä muutakaan.

Vain ja ainoastaan riittävän halpa energia pitää teollisuutemme pyörimässä. Kun teollisuuden rattaat pyörivät, tehdään sillankaiteita ja sillankaiteiden tekijöille riittää töitä.

Vimpeliläisenä kuntapäättäjänä olen monta kertaa pohtinut ”miljoonasuoran” menoa.

Luoma-Aholla ja Vatpakan mäessä on satoja työpaikkoja. Moni työpaikka riippuu energian hinnasta. Jos polttoaineen taikka metallin sulattamiseen käytettävän sähkön hinta nousee, on vaara että työpaikat siirretään halvempien kuljetuskustannusten ja halvemman sähkön maihin.

Toivottavasti onnistuimme tämänpäiväisellä päätöksellä säilyttämään edes osan työpaikoista Suomessa.

Reijo