TOIMITTELIJOISTA…..

….On toimittajia ja toimittelijoita. Toimittajat tekevät jutun tasapuolisesti ja objektiivisesti. Toimittajan tekemään juttuun ja sen asiasisältöön voi luottaa.
Toimittaja ei tuo juttuun omia henkilökohtaisia sympatioitaan taikka antipatioitaan.

Toimittelija tekee jutun tavoitellen mahdollisimman suurta lukijamäärää, piittaamatta jutun asiasisällöstä taikka objektiivisuudesta. Toimittelija kirjoittaa jutun estotta omien mieltymystensä mukaan, mahdollisimman kärkevästi.

Maakuntalehdissämme (Ilkka ja Pohjalainen) oli 23.1.15 Pirjo Raution kirjoittama juttu ”Tuliko riitaa Hongiston kanssa”.

Jutussa Rautio oli haastatellut Hannu Takalaa. En ollut juttua nähnyt, joten hämmästelin jutun tiimoilta saamiani soittoja. Kymmenkunta maakunnan soittajaa kysyi minulta että minkä takia jutussa ei ole minun kommenttejani ja että onko minua edes haastateltu kyseiseen juttuun. Vastasin että ei ole kommentteja kun kukaan ei ole niitä pyytänyt. Seuraava kysymys oli että minkä takia ei ole kun jutussa monta kertaa mainitaan minun nimeni, niin eikös olisi ollut reilua kysyä asiaa myös minulta. Totesin tähän että Rautiolla taitaa olla omanlaisensa ja tarkoitushakuinen käsitys siitä mikä reilua on. Sitten kysyttiin jo suoraan että tunnenko minä tätä Rautiota ja jos tunnen niin minkälainen ihminen tämä Rautio oikein on, kun kirjoittaa tuolla tavalla.

Sanoin soittajille että olemme Raution kanssa lähtöisin naapurikylistä. Rautio on syntynyt Alajärven Kortekylässä opettajaperheeseen. Perheen pää, Kullervo Rautio toimi pitkään Kortekylän koulun opettajana ja voimakkaana keskustavaikuttajana Alajärven kunnallispolitiikassa.

Sen tarkemmin minä en lähde Pirjo Rautiota analysoimaan, kerron vain tiedot jotka ovat yleisellä tasolla. Tässä vaiheessa joku soittajista totesi jotain puusta putoavasta omenasta.

Kun sain lehden käteeni, luin jutun ja totesin Raution jatkavan entisellä linjallaan. Raution linjaa en enää hämmästele mutta hämmästelen ja jopa taivastelen maakuntalehtiemme linjaa. Minä olen pitänyt maakuntalehtiämme niin sanottuina wanhan liiton vaikuttajina, joissa kunnioitetaan maakunnassamme perinteeksi muodostuneita arvoja.

Kuinka moni olisi vielä kymmenkunta vuotta sitten arvannut että maakuntalehtemme alentuvat huu-haa lehtien tasolle lööppijournalismissaan uutisoidessaan pekan ja pätkän taikka liisan ja liisin avio-onnesta, puhumattakaan susien halailijoiden toimista susikannan elvyttämiseksi.

Samalla sanon, että minun mielipiteeni samaa sukupuolta olevien keskinäiseen avioliittoon taikka susien halailemiseen ei muutu, vaikka mielipidettä muuttamalla olisi mahdollista saada maakuntalehtiemme toimittelijoilta sympatiapisteitä.

Tunnustan suoraan että ainakin minulla on ikävä professori Hokkasen päätoimittaja-aikoja. Silloin ei ollut piiperöitä. Enää en ihmettele laskevia tilaajalukuja.

Raution asenne allekirjoittaneeseen lienee tullut selväksi jo useampaan kertaan joten Hänen seuraaviin kirjoituksiinsa voi jokainen suhtautua omalla tavallaan.

En enää ihmettele myöskään niitä jotka kertovat antavansa Rautiolle haastattelun vain sillä edellytyksellä että saavat lukea jutun ennen sen julkaisemista.

Minä en enää anna Rautiolle haastattelua missään muodossa, minä olen Hänen ammattitaitonsa jo luokitellut.

Mitä
miltä Sinä olet?

Reijo