AMPUMARATALAISTA….

Minulla on ollut oikeus valvoa eri lakien noudattamista 27 vuotta ja jonkinlainen etuoikeus laatia lakeja 4 vuotta. Olen päässyt tarkastelemaan pykälähommia nyt kahdelta suunnalta. Se kolmas puoli taikka suunta taitaa jäädä haaveeksi.

Poliisina toimiessani minulla oli lakien laatimisesta melko ruusuinen käsitys. Se on nyt muuttunut pelkästään ”käsitykseksi”. Muutoksen voi tulkita ihan miten haluaa.

Nostan keskusteluun yli 600 000 tuhatta kansalaista koskevan ampumaratalain. HE 20/2014 vp. Hallintovaliokunta antoi lakiesitykseen mietintönsä ja sen pohjalta lähdetään isoon saliin.

PS ryhmä teki mietintöön muutosesityksiä joista valiokunnassa äänestettiin. Saimme tueksemme Keskustan jäsenet. Hallituspuolueiden edustajat pitivät tiukasti kiinni hallituksen esityksestä ja äänestivät meidän esityksemme nurin. Jätimme päätökseen vastalauseemme.

Kun asia tulee saliin, aion siellä esittää samoja muutoksia ja äänestyttää niistä. Katsotaan kuinka käy.

Minä haluan että jokainen edustaja ilmaisee kantansa lakiin ja kun päätös on tehty, eletään voimaan tulevan lain mukaan ja luonnollisesti lakiesitystä kannattaneet kantavat myös päätöksestään vastuun. Samalla tavalla kun minä kannan vastuun esittämästäni muutoksesta, jos se sattuisi menemään läpi.

MISTÄ KENKÄ PURISTAA?

Lakiesityksessä on paljon hyviä kohtia, se on myönnettävä. Mutta vastapainona on kohtia joiden kanssa tulee varmasti ongelmia. Puhutaan lakiin jäävistä valuvioista.

Mielestäni kaikkein pahin ja SUURIN virhe tehdään jos pykälä 106 a, hyväksytään esitetyssä muodossa.

Liitän pykälän tähän:
106 a §
Ampuma-aseen kantaminen ja kuljettaminen
sekä väliaikainen säilyttäminen
Ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä
tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa
vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa
ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä
syy. Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa
ampuma-asetta saa kuljettaa vain lataamattomana
suojuksessa tai sijoitettuna
suojattuun tilaan sekä kantaa vain silloin,
kun siihen on hyväksyttävä syy. Metsästysaseen
kuljettamisessa noudatetaan lisäksi, mitä
metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään.
Jos ampuma-asetta säilytetään väliaikaisesti
muutoin kuin 106 §:ssä edellytetään,
ampuma-ase tai muu sen osa kuin äänenvaimennin
tulee säilyttää lukitussa paikassa,
muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-ase
tai sen osa on luvanhaltijan tai muun kyseisen
ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetun
henkilön välittömässä valvonnassa.
Kulkuneuvossa ampuma-asetta saa säilyttää
vain väliaikaisesti aseen käyttö- tai kuljetustapahtumaan
liittyen. Ampuma-aseen tulee
tällöin olla lukitussa paikassa tai muuten
lukittuna ja säilytettynä siten, että ase ei ole
havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta.

Pykälän loppu koituu vielä monelle metsästäjälle turmioksi. Kun poliisi valvoo lakia kirjoitetussa muodossaan, niin minun tulkintani ja yli 40 vuoden metsästäjäkokemukseni perusteella totean, että aseen voi laillisesti jättää vain sellaiseen paikkaan tai kohtaan autoa jossa ei ole ikkunoita. Pellin läpi asetta ei helpolla havaita – ikkunan kanssa asia on päin vastoin.

Tällainen ikkunaton osa on henkilöauton takatavaratila taikka jonkun pakettiauton takaosa. Lain kirjaimen täyttäviä säilytyspaikkoja voisivat ehkä olla myös lukittavat suksiboxit ja kuomullinen peräkärry. Niihin ei näe sisälle suoraan.

Kun kuljetat asetta maasturissa, farmariautossa taikka lava-autossa, niin mihin Sinä siellä aseen laitat niin ettei sitä taikka sen suojakoteloa voi havaita auton ulkopuolelta? Minun käsitykseni mukaan et mihinkään.

Jos ajattelet että helppo homma, laitetaan asekotelon päälle joku peitto, niin silloinhan sitä ei voi havaita ulkopuolelta. Näin minäkin luulin siihen saakka kun luin pykälän selostusosasta seuraavaa: ”Koska ampuma-aseen anastaminen lukitustakin kulkuneuvosta on yleensä helppoa ikkuna rikkomalla, tulisi ampuma-asetta säilyttää kulkuneuvossa aina siten, että se ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta. Ase tulisi siten säilyttää joko sellaisessa tilassa, josta sitä ei voi nähdä, tai piilotettuna siten, että ulkopuolelta ei ole havaittavissa, että kulkuneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei olisi, että ampuma-ase on suojapussissa tai -kotelossa taikka vaatteen alla niin, että on ulkoapäin pääteltävissä, että kotelon sisällä taikka vaatteen alla todennäköisesti on ase”

Pyydän nyt jokaista metsästäjää ja aseharrastajaa miettimään asiaa omalta kohdaltaan: miten aiot säilyttää asetta lyhytaikaisesti autossasi jos pykälä tulee voimaan esitetyssä muodossaan?

Yleensä tämä lyhytaikainen säilyttäminen tulee kyseeseen silloin kun hirvi- ja karhuseurue metsästyspäivän aamuna kokoontuu jahtimajalle. Autot, joita voi olla kymmeniä, ajetaan majan pihaan, lukitaan ovet ja kävellään majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita.

Minä elämänkokemuksellani väitän että tuossa tilanteessa kukaan ei ota asetta mukaansa majaan sisälle, vaan ase ja koirat jäävät autoon. Koirat ovat maasturin taikka farmarin takaosassa ja ampuma-ase taikka aseet ovat auton pehmustetulla takapenkillä.

Pehmustetulla penkillä, jotta ei kolhita kiikareita. Ampuma-aseiden päällä ei ole reppuja taikka muitakaan rensseleitä jotta ei kolhita kiikareita. Siellä voisi olla vaikka maastopuvun takki, mutta lakiesityksen mukaan SE EI RIITÄ!

Ystävät hyvät ja jahtikaverit – minä odotan erittäin villiä syksyä, kun poliisi alkaa ratsaamaan metsästäjien autoja! Kun kaivetaan 5 A kaavake ja kynä esille, ei syy ole siinä sakkolappua kirjoittavassa poliisissa, joka vaan noudattaa juuri tehtyä lakia, vaan syytä on katseltava siitä porukasta joka äänesti eduskunnassa lain tässä muodossa voimaan.

Sama on juttu kun kuulaana syysaamuna ajelet maasturilla metsäautotiellä ja jätät autosi parkkiin johonkin käännytyspaikalle. Otat autosta kiväärin ja kävelet suon laitaan odottelemaan teeriparvea. Haulikko jää autoon – mihin sen piilotat?

Kun aamun kiväärijahti on ohi ja linnut päivän noustessa laskeutuvat maahan, kävelet autolle ja vaihdat siellä kiväärin haulikkoon. Sama juttu kiväärin kanssa – mihin laitat sen niin ettei auton ulkopuolelta ole havaittavissa että autossa on ampuma-ase?

Ei taida ihan hansikaslokero riittää!

Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi ja tulkinnoille altis, on pykälään kirjoitettu että ”havaittavissa”.

Kuka havaitsee, miten havaitsee ja miten päättelee havaintonsa pohjalta että autossa on ase?

Joku jäätanssituomareista havaitsee ja tulkitsee jäällä viilettävän luistelijan tehneen kaksoissalkkovin aivan erinomaisesti ja joku toinen tuomari oli havaitsevinaan alastulossa pientä epävarmuutta ja nilkan vajavaista ojennusta.

Samoin tapahtuu uima- ja mäkihyppyjen kohdalla. Jonkun tuomarin mielestä alastulo oli varma ja rauhallinen, jonkun toisen mielestä tapahtui horjahdus.

Urheilusuoritukset ratkotaan pisteillä ja poliisin suoritus metsästyksen valvonnassa rahalla.

Minä en millään haluaisi olla syyttäjien ja käräjätuomarien paikalla kun näitä ampuma-aseen määräysten vastaisia säilyttämisiä aletaan sakkojen valitusten kautta ratkomaan käräjillä.

Valituksia tulee ja paljon. Kun käräjäoikeuksilla on muutakin tekemistä, niin onko mitään järkeä kuormittaa niitä vielä näillä sakkovalituksillakin? Minun mielestäni ei ole.

Ja ihan siunatuksi lopuksi se muutosehdotukseni:

Esitän että pykälän lopusta poistetaan sanat:”..ja säilytettynä siten, että ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta”

Jos tämä menee läpi, meillä kaikilla on paljon helpompaa elää ja harrastaa metsästystä, urheiluammuntaa ja ressuhommia myös tulevina vuosina.

Jos ei mene läpi, niin ainakin minä saan hyvällä omatunnolla sanoa että minä olen yrittänyt, mutta rahkeet eivät vaan riittäneet.

Katsotaan kuinka salissa käy.


Reijo