VENÄJÄ JA NATO

Suomalaisen kansanedustajan on syytä keskittyä Suomen asioiden hoitamiseen ja jättää naapurimaiden asiat sikäläisille poliitikoille.

Näin ajatellen ei olisi syytä kommentoida myöskään Venäjän toimia.

Kun yhteistä maarajaa on kuitenkin 1300 kilometriä, on syytä seurailla myös rajan takaisia tapahtumia. Etenkin silloin jos näyttää että rajan takana keskitetään joukkoja meidän rajamme tuntumaan.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näin on tehty ja syytä ei moni tiedä.

Minä itse pidän omia asevoimiamme nimenmaan puolustusvoimina. En hyökkäysvoimina.

Uskon myös venäläisten tietävän tämän. Uskon heidän myös tiedostavan sen että Suomi ei ole aikeissa hyökätä sen enempää itä- kuin länsirajansakaan yli.

Eli meidän vakaa tahtomme on elellä rauhassa omalla maallamme.

Kun venäläiset tietävät maamme tilanteen, on aihetta kysyä, minkä takia he sitten keskittävät joukkoja ja raskasta aseistusta myös meidän rajamme tuntumaan.

Mikä on syy ja mikä on motiivi?

Minun logiikallani ei jää montaa vaihtoehtoa. Mitä Sinä tuumit asiasta?

Minulta on kymmeniä kertoja kysytty, koenko Venäjän turvallisuusuhkana. Olen vastannut että jos olisit esittänyt kysymyksesi vuosi sitten, olisi vastaukseni ollut että en koe.

Nyt alkaa ajatus olla toinen. Venäjän toimet Krimillä, jatkuvat ilmatilaloukkaukset ja joukkojen keskittäminen ovat ainakin minun mielestäni selkeä osoitus Venäjän politiikan muuttumisesta.

Koska Suomen politiikka ei ole muuttunut, on tilannetta tarkasteltava pelkästään Venäjän näkökulmasta. Sanon suoraan että olen ymmälläni siitä mitä Venäjällä aiotaan seuraavien kuukausien aikana tehdä.

Ei pidä reagoida sen enempää yli kuin alikaan. Ei lietsoa paniikkia, mutta ei myöskään sulkea silmiään ympäröivältä maailmalta. On Suomen etu olla hereillä.

Natosta puhutaan paljon. Olen sanonut että en kannata Suomen liittymistä Natoon. Mielestäni paras turvallisuustakuumme on olla puolueeton ja pitää siitä huolimatta, taikka juuri siitä syystä, omat puolustusvoimamme asianmukaisessa kunnossa.

Kataisen pääministerikaudella krouvia termiä käyttäen ”ammuimme itseämme polveen” ja taisimme lasauttaa molempiin polviimme, kun kokoomuksen ja SDP:n johdolla menimme hölmöyksissämme allekirjoittamaan jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Minä pioneeri aselajin miehenä tiedän mistä puhutaan ja vastustin esitystä. Tuhosimme erittäin tehokkaan PUOLUSTUSASEEMME ja hintalappu päätökselle oli yli 700 milj. euroa.

Tällaisia päätöksiä olemme tehneet ja tämänkään päätöksen lopullista vaikutusta ei taida tietää kukaan.

Nokkela ja näsäviisas lukija hymähtää että jalkaväkimiinatko olisivat este jos joku aikoisi maahamme hyökätä. Vastaan hymähtäjälle että ei olisi välttämättä este, mutta olisi tehokas hidaste. Yli kolmekymmentä vuotta erilaisia räjähteitä käsitelleenä voin sanoa että ainakin minä kunnioitan miinoitettua maastoa ja ansoitettuja rakennuksia.

Minä en hymähtele silloin kun puhutaan asiansa osaavista ansoittajista.

Kun kokoomuksen johdolla on jo vahinko tehty, sitä on vaalien jälkeen korjattava. Meidän on nyt satsattava puolustukseemme tavalla taikka toisella.

Meidän kannaltamme yksinkertaisin keino olisi Venäjän politiikan muuttuminen jälleen rauhanomaisen rinnakkaiselon tasolle.

Jos Venäjä lopettaisi ilmatilaloukkaukset ja joukkojen sekä raskaan aseistuksensa keskittämiset, laantuisi vähitellen myös meillä puheet Natoon liittymisestä.

Jos ja kun Venäjä ei halua Suomen liittyvän Natoon, onkin hämmentävää että se omalla politiikallaan ja toimillaan näyttää pikemminkin ajavan Suomen Naton jäseneksi.

Eduskuntakausi kestää pääsääntöisesti 4 vuotta. Se on pitkä aika jonka kuluessa voi tapahtua mitä vaan ja millä ilmansuunnalla tahansa.

Olen ilmoittanut että jos tänään äänestäisin Natojäsenyydestä, äänestäisin vastaan. Kovin paljon ei kuitenkaan enää tarvitse Venäjän rajalla tapahtua kun muutan mielipiteeni.

Toivon koko sydämestäni että tässäkään asiassa ei tarvitsisi mieltään muuttaa. Minä luulen että en ole tämän toiveeni kanssa yksin!

Reijo