MIKÄ MAA TÄMÄ ON?

 

 

 

Vastavalittu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen totesi toimittajalle että ”tämä ei ole beduiinien maa”.

Asiasta nousi kohu.

Minä yhdyn edustaja Hakkaraisen mielipiteeseen siinä että Suomi ei ole beduiinien maa.

Tästäkin saa kohista jos ei parempaa tekemistä ole.

Kun tämä maa ei ole beduiinien maa, niin lienee paikallaan pohtia että mikä maa tämä sitten on.

Juttelin erään yrittäjän kanssa. Yrityksessä työskentelee oman henkilökunnan lisäksi pari ulkopuolista työntekijää.

Aluehallintovirastolta oli tullut ilmoitus yrityksessä suoritettavasta työsuojelutarkastuksesta.

Ilmoituksen mukaan tarkastuksessa käsiteltäviä asioita ovat:

-työpaikan perustiedot

-tapaturmavakuutus

-työterveyshuollon järjestäminen

-työterveyshuollon toimintasuunnitelma

-työterveyshuollon työpaikkaselvitys

-terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä

-työsuojelun yhteistoiminta

-työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

-työnteon keskeiset ehdot

-määräaikainen työsuhde

-yleissitovan työehtosopimuksen noudattaminen

-palkkalaskelman antaminen

-työvuoroluettelo

-työajan tasoittumisjärjestelmä

-työaikakirjanpito

-työntekijöiden ylityökertymät

-ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisvelvollisuus

-työhön perehdyttäminen ja opastus

-väkivallan uhka

-yksintyöskentely

-häirintä ja epäasiallinen kohtelu

-käsin tehtävät nostot ja siirrot

-melu

-lämpöolosuhteet

-työpaikkakierros

-muut esille tulevat asiat

Vaalitenteissä puhuttiin viennin lisäämisestä ja sitä kautta kotimaassa lisääntyvistä työpaikoista.

Meidän vientimme alkaa vetää jos kykenemme valmistamaan tuotteitamme nykyistä huomattavasti halvemmalla.

Kaukoidän pulkkituotteille emme pärjää – ainakaan hinnan suhteen.

Tuotteiden teollinen valmistaminen edellyttää yleensä työn antajaa ja työn tekijää. Joskus useampiakin – ketjun molemmissa päissä.

Työ on kannattavaa ja homma hoituu jos ketjusta karsitaan pois ylimääräiset krumeluurit.

Ketjun jokaisen lenkin etu on että työtapaturmia ei tapahdu. Ne maksavat liikaa, eikä tapaturma yleensäkään ole kenenkään toivelistalla. Päin vastoin.

Jos tapaturmien estämiseen tarvitaan noin hirmuinen lista, ei ole ihme että työn teettäminen on Suomessa kallista ja sitä mukaa tuotteiden hinta on korkea ja sitä mukaa niitä on vaikeaa myydä ulkomaille ja sitä mukaa työllistää kotimaassa ihmisiä.

Että ”sitä mukaa” on syytä pohtia – onko jo menty pikkuusen liian pitkälle nuos rätingiis?

Suomi ei ole beduiinien maa, eikä tämä näytä olevan myöskään yrittäjien maa.

Tämä maa on lippulappujen kanssa huseeraavien tarkastajien maa.

Valitettavasti se ei vaan koko kansaa elätä!

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kirjoituksesta tuli melkoisesti palautetta. 

Vain yksi palautteesta oli negatiivinen. Siinä pitkäaikaistyötön moitti ”työväenpuolueen” edustajaa työläisten etujen polkemisella.

Toistakymmentä työtöntä kiitteli kirjoitusta kertomalla työnhaussa kohtaamistaan vaikeuksista.

Pahin kanto työllistymisen kaskessa on juuri tuo erittäin hankalaksi ja monimutkaiseksi koettu lupabyrokratia.

Moni yksin yrittävä haluaisi palkata apurin, mutta pelkää palkkaamisen mukaan tulevaa lupabyrokratiaa. On paljon helpompi puurtaa yksin kun laajentaa toimintaa ja hautautua lippulappuvuoren alle.

Kolmisenkymmentä palautetta tuli työnantajilta. He tuomitsivat nykykäytännön täysin. Jokainen olisi valmis työllistämään yhden taikka jopa useamman, jos nämä työllistämisen mukana tulevat paperityöt olisivat yksinkertaisempia ja niitä olisi nykyistä huomattavasti vähemmän.

Kun putkitöitä tekevä henkilö joutuu putkentaivuttelun sijaan taivuttelemaan kymmeniä A-4 kaavakkeita ja lähettelemään niitä eri virastoihin, on luonnollista että putkimies ei ole erityisosaamisensa ydin alueella.

Puhumattakaan luomuviljelijästä. Viljelijän erityisosaamista on viljellä maata ja hoitaa karjaa, jos hänellä sattuu karjatila olemaan.

Kun viljelijän työajasta yli puolet kuluu erilaisten lupien ja tukien hakemisessa ja tarkastusten valmistelussa ja tarkastuksissa mukana olemisessa, ei ole ihme että moni lyö hanskat saveen.

Yrittäjät turhautuvat yhä lisääntyvään lupabyrokratiaan ja nostavat kätensä pystyyn.

Jos ja kun näin näyttää käyvän, niin kysyn ihan suoraan että millä me tätä kansaa elätämme?

On tietenkin mahdollista lisätä vielä lupabyrokratiaa ja siirtyä itäisen naapurimaan toimintakulttuuriin jossa valvonta koettiin hyväksi mutta kontrolli vielä paremmaksi.

Eli kansalaiset työllistyisivät toinen toistaan valvomalla ja kontrolloimalla. Tätähän testattiin myös ”harppisaksassa”.

Toinen ja mielestäni järkevämpi vaihtoehto on toimia toisin päin.

Suomessa on yli 20 000 erilaista luvanvaraista toimea. Ruotsissa muistamani mukaan noin 5000. Molemmat maat ovat EU:n jäseniä.

Työpaikkoja ei ole ilman työnantajia.

Työnantajia ei ole jos tämä lippulappurumba jatkuu.

Tuskin tätä tämän selvemmin enää tarvitsee sanoa?