HALLITUSOHJELMASTA…

Nousi odotetunlainen kohu. Ennen vaaleja, vaalien aikaan ja vaalien jälkeen jokainen aikaansa seuraava tiesi että kyyti on kylmää tulevat vuodet.

Meistä itsestämme riippuu nyt kuinka pitkään kylmä kausi kestää ja millä tavalla tässä vielä palellaan.

Johdin sisäisen turvallisuuden työryhmää joten kommentoin lähinnä sen rooteliin kuuluvia ja kansaa puhuttavia asioita. Kommenttini ovat omia, henkilökohtaisia tuntemuksiani ja ajatuksiani.

Keskustelua on herättänyt kriminaalipolitiikka ja sen mahdollinen kiristäminen. Esimerkkeinä on mainittu rikesakkomääräysten ja varsinaisten päiväsakkojen rahamäärän nosto. Myös sakolla käsiteltävien asioiden piirin laajentaminen on puhuttanut. Kansalaiset ovat huolestuneet kukkaronsa ja oikeusturvansa kevenemisestä.

Palastellaampa tuo sakotusasia niin jotta se tulisi oikealla tavalla ymmärretyksi.

Suurin osa rikesakkomääräyksistä ja varsinaisista päiväsakoista kirjoitetaan jonkin liikennerikkomuksen seurauksena. Maksumääräyksen saaja on rikkonut jotain liikennesääntöä tietoisesti ja tahallaan ( kovat ylinopeudet) taikka vahingossa ajanut vaikkapa STOP -merkin läpi pysähtymättä.

Tieliikenne perustuu ennalta arvattavuuteen. Minä tienkäyttäjänä saan lain mukaan luottaa siihen että muut tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä ja vastaavasti minun velvollisuuteni on noudattaa samoja sääntöjä.

Kääntyessäni sivutieltä etuajo-oikeutetulle päätielle, minä saan luottaa siihen että päätietä tuleva auto lähestyy enintään sillä tiekohtaisella ajonopeudella. Jos rajoitus on 100km/h, niin minä saan luottaa siihen että auto taikka moottoripyörä ei tule 150-200km/h nopeudella.

Kun minä näen päätietä tulevan ajoneuvon ja arvioin että ehdin turvallisesti kääntymään päätielle, ei voi olla törmäysvaaraa. Jos päätietä tuleva ajoneuvo tulee ylinopeudella ja törmää kuljettamaani ajoneuvoon, ei syyllistä tarvitse kaukaa hakea.

Uskon että lähes jokainen on joskus tullut ohitetuksi niin että vasemmalta koukannut ohittaja on ”heittämällä” suhauttanut ohi ja kadonnut kovaa vauhtia horisonttiin.

Tällaiset kaaharit on syytä saada pois liikennevirrasta, koska he vaarantavat oman ja kaikkien muidenkin tienkäyttäjien turvallisuuden. Jos pitää ajaa lujaa, on mentävä sitä varten rakennetuille moottoriradoille. Siellä ei vaaranneta muiden turvallisuutta.

Kun oikeudenvastaisesta teosta kirjoitettavan sakon rahamäärää korotetaan, vaikuttaa se käsitykseni mukaan kahdella tavalla. Se tuo valtion kassaan lisää rahaa ja kalliimmaksi käyvä kaahailu ( sikäli kun rangaistus kirjoitetaan ylinopeudesta) alkaa vähitellen vaikuttaa ajonopeuksiin.

Jos ylinopeudella ajosta tulee entistä kalliimpaa, noudatetaan nopeusrajoituksia paremmin ja ajellaan alhaisemmilla nopeuksilla. Tämän seurauksena pitäisi kaiken järjen mukaan myös onnettomuustilastojen kaunistua.

Turvallisen tilannenopeuden käyttämättä jättäminen on yksi yleisimpiä tieliikenneonnettomuuteen johtaneita syitä.

Eli tiivistäen – uhreja ja onnettomuuksissa loukkaantuneita tulee vähemmän ja sehän on halvempaa meille kaikille.

Toisena, lähinnä päiväsakkoihin liittyvänä asiana nostan esiin sakolla käsiteltävien oikeudenloukkausten rangaistusmaksimin korottamisen. Nykyisen lain mukaan sakon voi kirjoittaa vain jos teosta säädetään rangaistukseksi sakkoa taikka enintään 6 kuukautta vankeutta. Puhutaan lievistä ja selvistä jutuista.

Prosessi etenee niin että poliisi kirjoittaa teosta epäillylle rangaistusvaatimuksen. Kaavaketta täyttäessään poliisi kysyy myöntääkö vai kiistääkö vaatimuksen saaja teon. Jos saaja myöntää teon, juttu menee syyttäjälle vahvistettavaksi. Juttua vahvistaessaan syyttäjä tarkastaa poliisin kirjoittaman rangaistusvaatimuksen jotta se on oikeudellisesti ja muodollisesti oikein kirjoitettu.

Vaatimuksen saanut maksaa vaaditun summan ja homma on siinä.

Jos vaatimuksen saaja kiistää teon, hänellä on viikko aikaa valittaa saamastaan vaatimuksesta tekopaikan alioikeuteen ja näin juttu menee oikeuden käsiteltäväksi. Kansalaisen oikeusturvaa ei vaaranneta millään tavalla, koska hänellä on aina halutessaan mahdollisuus saattaa juttu oikeuden käsittelyyn.

Syyttäjät ja käräjätuomarit ovat ylityöllistettyjä tällä hetkellä koska tuomioistuimiin tulee niin sanottuja selviä juttuja, jotka pitää voimassa olevan lain mukaan käsitellä tuomioistuimissa.

Mielestäni on syytä vakavasti pohtia että esimerkiksi selvät ja kiistattomat rattijuopumukset käsiteltäisiin tulevaisuudessa rangaistusmääräysmenettelyllä heti paikan päällä. Poliisi toteuttaisi ns. yhden kosketuksen periaatetta, jolloin ajosta tavattu ja paikalla tarkkuusalkometrillä puhallutettu moottoriajoneuvon kuljettaja  saisi suoraan rangaistusvaatimuksen ja asia etenisi samalla tavalla kun muissakin rangaistusvaatimusjutuissa. Syyttäjä vahvistaisi tämänkin, mutta näistä selvistä jutuista jäisi se oikeuskäsittely pois.

Tämä vähentäisi alioikeuksien jutturuuhkaa jolloin tuomareilla olisi aikaa paneutua niihin ”jäykempiin” juttuihin nykyistä enemmän ja paremmin. Kansalaiset myös saisivat juttunsa esille nykyistä nopeammin, kun virkatien tukkona olevat jutut olisi siivottu pois.

Jos kysymyksessä olisi epäselvä juttu taikka kyse olisi epäillystä jälkinauttimisesta, toimittaisiin takaisinlaskentoineen kuten on tähänkin saakka toimittu. Kansalainen saisi rattijuopumuksensa käsitellyksi yhdellä kosketuksella vain siinä tapauksessa että asia on Hänen puolestaan selvä ja kiistaton.

Minun tulkintani mukaan tämä ei vaarantaisi kansalaisten oikeusturvaa.

Toisena keskustelua herättäneenä kohtana hallitusohjelmassa on maininta ensikertalaisuussäännösten tarkistamisesta.

Uskon että perin harva kansalainen tietää mitä ensikertalaisuus oikeusprosessissa tarkoittaa. Lyhyesti ja yksinkertaisesti – ensikertalainen on henkilö jota ei ole aiemmin rikoksesta tuomittu, taikka edellisestä tuomiosta on kulunut vähintään kolme vuotta.  Tietämäni mukaan ensikertalaisuus huomioidaan myös tuomiosta päätettäessä. Tätä on monen vaikeaa ymmärtää.

Nyt hallitusohjelmaan on kirjattu että tätä kolmen vuoden aikaa voidaan harkinnan mukaan pidentää.

Samalla tavalla hallitusohjelmaan on kirjattu että erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten ja väkivaltarikosten rangaistussäännöksiä tarkistetaan.

Lapsi on avuton ja puolustuskyvytön ja jos tällaiselle henkilölle tehdään mitä tahansa väkivaltaa, tulee mielestäni yhteiskunnan osoittaa teon moitittavuutta nykyistä selkeämmin. Erityisesti silloin jos tekijä on oikeustoimikelpoinen henkisen tasapainonsa ja ikänsä puolesta.

Toivon että lakimuutoksella annamme oikeusistuimille nykyistä laajemmat mahdollisuudet mitata tällaisista teoista määrättäviä rangaistuksia.

Lopuksi muutama rivi ehdollisista vankeusrangaistuksista. Olen itse kuullut käräjäoikeuden eteisessä kun käräjäsalista ulos astellut nuori mies tokaisi kaverilleen että olipa helppo homma, ei tuomiota ollenkaan.

Todellisuudessa mies oli saanut ehdollisen vankeustuomion. Vastaavanlaisia tokaisuja lienee kuullut myös moni muu. Tilanne on valitettavasti se että ehdollisena langetettavaa vankeusrangaistusta ei mielletä rangaistukseksi ollenkaan.

Näin ollen rangaistuksella ei saavuteta sen enempää erityis- kuin yleisestävyyttäkään. Pikemminkin löperöillä tuomioilla viestitetään yhteiskunnan välinpitämättömyyttä säätämiinsä lakeihin ja asetuksiin.

Jos ehdolliseen vankeusrangaistukseen liitettäisiin lyhyt vapaudenmenetysjakso, saattaisi tällainen ns. ”TET” jakso lisätä rangaistun lain kunnioitusta.

Jos rangaistu ojentuisi saamastaan rangaistuksesta, olisi ”koulutus” toiminut toivotulla tavalla. Jos rangaistu pikemminkin verkottuu vankilassa, jatkaisi hän oikeudenvastaisia toimiaan mitä ilmeisimmin lyhyestä vapaudenmenetysjaksosta huolimatta.

Tällaisella lyhyellä vankeusjaksolla kuitenkin yhteiskunta osoittaisi moitittavuutta myös niihin tekoihin, joista ei juuri sillä kerralla määrätty ehdotonta vankeusrangaistusta.

Joku laskee tietenkin että vankeuspäivän hinta on pois yhteisestä pussista. Tällaisille laskijoille minä totean että länsimaisen oikeusvaltion pitää kyetä huolehtimaan kaikista kansalaisistaan, myös niistä jotka hairahtuvat lain väärälle puolelle.

Reijo