KOLME ÄSSÄÄ

Hallitustunnustelija Juha Sipilän ratkaisu oli odotettu. Sipilä on koulutukseltaan insinööri ja insinööreillä on tapana ratkoa asioita järkevästi ja loogisesti.

Insinööri yleensä oivaltaa vaikkapa perinteisen kellon koneistoa katsomalla, että kun tuo ratas pyörii noin päin, niin siihen kytköksissä olevan rattaan täytyy pyöriä näin päin, jotta koneisto ylipäätään toimii.

Boheemimman koulukunnan vapaa-ajattelijoilla saattavat rattaiden pyörimissuunnat vaihdella kulloisenkin mielialan mukaan.

Minä pidän puheenjohtaja Sipilän toimintatavasta. Se on ennakoitavissa, aivan kuten tieliikennelain mukaan toimivien tienkäyttäjienkin.

Kun toimitaan yhdessä ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan, liikenne sujuu kun rasvattu ja yhteentörmäyksiltä vältytään.

Sitä paitsi – kolme ässää on parempi kuin kaksi. Siitä kahdesta on huono kaiku.

Minulle olisi sopinut myös neljän suurimman puolueen hallitus.  SDP olisi ehkä saattanut olla sillanrakentajana ammattiyhdistysten suuntaan. Sillanrakentajia aina tarvitaan.

Maa on sellaisessa tilassa, että niitä ”väärin sammutettu” -tyyppisiä huutoja ei enää kaivata. Uskon kansan enemmistön pitävän tärkeämpänä itse sammuttamista, eikä tapaa jolla sammutetaan.

Meillä ei ole tässä työllisyystilanteessa varaa kikkailla ja pelata minkäänlaista peliä lakkoilemalla taikka edes lakon uhalla.

Työntekijöillä on lain säätämät oikeutensa ja niitä pitää tietenkin kunnioittaa, mutta politiikan välineinä työtaisteluja ei saa käyttää.

Työntekijän pitää hyötyä työnantajasta ja päin vastoin. Jos vain toinen hyötyy, ei toiminta kestä pitkään.

Työntekijällä ei ole työtä eikä työpaikkaa jos työpanos ei tyydytä työnantajaa. Työnantajalla ei ole työntekijöitä jos palkka ja muut työskentelyolosuhteet eivät miellytä työntekijää.

Molempien pitää olla tyytyväisiä jotta homma toimii ja työt luistavat.

Homma on saatava toimimaan ja työt luistamaan taikka muuten meidät hukka perii. Joku puhui joskus myös nahkurin orsista ja toinen totesi että nyt meidät otti ohrakyrsä.

Nahkurin orsista kykenen jonkinlaisen mielikuvan muodostamaan, mutta ohrakyrsä on jo vieraampi.

Kun tänään ei ollut eduskunnassa valiokuntien kokouksia eikä täysi-istuntoakaan, karkasin metsätöihin.

Talven jäljiltä oli puuta kumossa ja konkelossa. Karsin ja katkoin maassa olevat ja lauoin konkelot.  Siinä sahatessa tuli tunne että ainakin minä tiedän mistä puhun maa- ja metsätalousvaliokunnassa seuraavat neljä vuotta.

Ei jäädä tuleen makaamaan vaan nostetaan kotimaisen energian ja kotimaisen työn arvostusta ja mennään seuraavan suon yli että heilahtaa.

 

 

Mertsuri