SMOLNASSA

Maalaismiehenä jättää monesti ensimmäisen kiemurakirjaimen pois tuon valtioneuvoston juhlahuoneiston nimestä.

Haitanneeko tuo mitään vaikka ässänväärän siihen laittaakin. Het alakuun!

Osallistuin hallitusneuvotteluihin. Minun vetovastuulleni oli sisäisen turvallisuuden työryhmä.

Työryhmät oli koottu siten että jokaisesta neuvotteluissa mukana olevasta puolueesta oli kaksi neuvottelijaa ja heillä sihteeri. Kokoonpano armeijakielellä ilmaistuna 2+1.

Kun ryhmän koostumus on jo julkisuudessakin ollut, lienee sopivaa kirjata se myös tähän.

Keskustan neuvottelijat: Antti Rantakangas ja Markus Lohi, sihteeri Jirka Hakala.

Kokoomuksen neuvottelijat: Kari Tolvanen ja Outi Mäkelä, sihteeri Sami Paatero.

Minä toimin yhdessä Raimo Vistbackan kanssa PS:n neuvottelijana. Meidän sihteerimme oli Erkki Havansi.

Koska neuvottelujen tulos, eli hallitusohjelma on vielä toistaiseksi salainen, en kommentoi yksittäisiä neuvotteluissa esille nousseita asioita.

Te näette ne sitten hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen.

Yleisellä tasolla puhuttaessa voin todeta että sain johdettavakseni todella hyvän ja asiaansa motivoituneen ryhmän.

Ryhmän yhteinen tahtotila oli turvata poliisin perustoiminnat myös harvaan asutulla seudulla. Se ei kuulkaas ole ihan ongelmaton tehtävä.

Ryhmän rooteliin kuului poliisin ohella kaikki maan rajojen sisäpuolella kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavat tehtävät ja toimijat.

Turvallisuudestamme huolehtivat poliisin lisäksi puolustusvoimat, rajavartiolaitos, tulli, palo- ja pelastuslaitos, hätäkeskuslaitos, oikeusistuimet, syyttäjälaitos ja rikosseuraamuslaitos ja monta, monta muuta.

Puntarissa oli jokaisen toimijan rooli ja toimintaedellytykset. Olisi ollut helppoa puntaroida ja neuvotella jos pöydässä olisi ollut riittävästi rahaa. Nyt ei ollut ja ryhmä pähkäili pitkään mistä kaivatut eurot löydetään.

Neuvottelujen tiimellyksessä kuulimme neljäätoista asiantuntijaa. Puhun nyt asiantuntijoista – en lobbareista! Heitäkin, siis näitä viimemainittuja, olisi ollut  tulossa ”edistämään asiaansa”.

Lobbareilla ei ollut asiaa meidän ryhmäämme. Ryhmän päätökset ja kannanotot muovautuivat pelkästään hallinnonalojensa johtavien viranhaltijoiden kuulemisiin.

Kaikilla oli sama huoli ja viesti – turvallisuudesta ei saa tinkiä!

Kun rahaa on toimintojen ylläpitoon entistä vähemmän ja kun on sovittu että kokonaisveroastetta ei nosteta ja kun on sovittu myös siitä että syömävelkaa emme enää ota, oli kuulkaas hyvät neuvot tarpeen.

Jostakin on pakko repiä lisää euroja jotta turvallisuuskoneistomme pyörii edes välttävästi.

Työryhmä päätyi esittämään talousryhmälle muutamia keinoja lisärahoituksen keräämiseksi. Tulevana keskiviikkona näemme millaisia kirjauksia talousryhmä on hallitusohjelmaan tehnyt.

Sitä ootellessa!

 

Reijo