OIKEUS JA KOHTUUS

Tapanilan tapahtumista on kirjoitettu paljon. Myös minun mielipidettäni on kyselty. Vastaan huutoon ja kerron ajatuksiani. Tässä tuuminkini.

Ensiksi muistutan Lukijoitani siitä että meillä Suomessa on erinomaisella tavalla eroteltu lainsäädäntö ja sen toimeenpanovalta. Pidetään puurot ja vellit eri lautasella.

Olen kansanedustajana säätämässä lakeja, joten en voi olla niitä toimeenpanemassa, enkä lausua mielipidettäni jostakin yksittäisestä tuomiosta. Jos näin tekisin niin silloin minä lain säätäjänä harppaisin toimeenpanovallan puolelle ja se ei olisi perustuslakimme mukaan oikein. Ei ole hyvä istua kahdella jakkaralla. Toinen on valittava ja minun jakkarani on kaikkien tiedossa.

Toiseksi haluan kertoa että esitutkintapöytäkirjoja kasanneena ja niitä lukeneena tiedän vuoren varmasti pöytäkirjoissa olevan paljon sellaista tietoa jota ei lööppilehdistä löydy.

Kun en ole lukenut Tapanilan joukkoraiskauksen nimellä uutisoidun jutun esitutkintapöytäkirjoja, olen täysin julkisuudessa olleen tiedon varassa.

Tämän takia pitää olla tarkkana lausumissaan. Huolimattomilla heitoilla voi satuttaa ja aiheuttaa mielipahaa jutun asianosaisille.

Asianosaisiahan ovat ainakin asianomistaja ja vastaaja(t). Asianomistajan ja vastaajien ikä huomioiden asianosaisuus taitaa ulottua osittain myös Heidän huoltajiinsa.

Ihan yleisellä tasolla totean että lain kirjaimen rikkominen ei ole hyväksyttävää. Ei kenenkään tekemänä eikä missään muodossa. Jos pitää valita se kaikkein pahin ja vastenmielisin rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko, niin minun mittapuuni mukaan se löytyy juuri seksuaalisen väkivallan ja erityisesti avuttomassa tilassa olevaan henkilöön kohdistuvan teon tiimoilta.

Korostan että en hyväksy mitään rikoksen tunnusmerkistön täyttävää tekoa, mutta tunnustan samalla että jos kaksi suurin piirtein saman tasoista, ikäistä ja kuntoista miestä ottavat mittaa toisistaan, ja toinen jää altavastaajaksi, niin en sellaisen teon takia yöuniani menetä.

Jos teko kohdistuu huomattavasti heikommassa asemassa olevaan henkilöön ja tekijöitä on useampia, jotka fyysistä voimaa taikka jopa jotain astaloa käyttämällä toteuttavat tekonsa heikomman vastusteluista huolimatta, pidän tekoa törkeänä. Erityisen törkeänä pidän avuttomassa tilassa olevan uhrin genitaalialueelle kohdistuvaa väkivaltaa.

Minä en nyt puhu minkään yksittäisen teon tunnusmerkistöstä, vaan pelkästään yleisellä tasolla, enkä oman mittapuuni mukaan näe eroa sillä riisutaanko uhri ja kuinka pitkään väkivallanteko ajallisesti kestää. Sekuntikin on liikaa. Oikeusoppineet tarkastelevat tekoa sen tunnusmerkistön mukaan ja joutuvat ottamaan kantaa teon koko tunnusmerkistöön. Täyttyykö se vai jääkö vajaaksi.

24.7 esitetyssä A studio-ohjelmassa haastateltiin Tapanilan raiskaustapaukseen liittyen Fadumo Dayibilla nimistä somalinaista.

Hän kertoi pitävänsä asiasta herännyttä keskustelua vihapuheena ja että tietyt poliitikot käyttävät tilannetta hyväkseen.

Minäkin olen poliitikko ja jokainen voi oman tulkintansa mukaan arvioida yritänkö minä käyttää tätä tilannetta jollakin tavalla hyväkseni, vai yritänkö kertoa oman näkemykseni pelkästään asiapohjalta.

Yhdyn Dayibillan ajatukseen siinä, että yksittäisten tekojen vuoksi ei pidä leimata muita. Kuka meistä on veljensä vartija? Ei kai kukaan.

Mutta samaan hengenvetoon totean, että minun mielestäni meidän pitää rehellisen avoimesti kertoa julkisuuteen myös maahan muuttaneiden rikostilastot.

Käsitykseni mukaan poliisilla on tarkat tilastot joista kyetään erottelemaan poliisin tietoon tulleet, eri ryhmien tekemät rikokset.

Julkisuudessa on puhuttu yksittäistapauksista. Mielestäni on tärkeää kertoa mitä tarkoitetaan näillä yksittäistapauksilla. Luvut ja tilastot kertovat kansalle kuinka asia on.

Näin jokainen voi tehdä omat päätelmänsä asioista ilman että tulee joltakin suunnalta johdatelluksi.

Kun esitetään tilastot ja niiden pohjalta keskustellaan, ei puheita voi leimata millään erityisellä tavalla. Niin kauan kun näitä tilastoja ei esitetä, puhutaan olettamusten pohjalta ja silloin on olemassa mahdollisuus että joku yrittää käyttää tilannetta hyväkseen.

LOPUKSI:

Johdin hallitusneuvotteluissa sisäisen turvallisuuden työryhmää. Ryhmän aloitteesta hallitusohjelmaan kirjattiin mm. näin:” Hallitus parantaa rikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa lainsäädäntöä kehittämällä. Varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tarkistetaan ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia, kuten lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus. Vapautuville vangeille tehtävää vaarallisuusarviota laajennetaan ja vankien vapauttamista harkittaessa kiinitetään entistä enemmän huomiota vangin vaarallisuuteen.”

Tämän voi ymmärtää niin, että jos kansa ei ole tyytyväinen rikoksista langetettavien rangaistusten laatuun, on lakeja säätävien poliitikkojen syytä reagoida asiaan. Poliitikot reagoidessaan voivat muuttaa lakeja ja rangaistusasteikkoja joita tuomioistuimissa noudatetaan.

Reijo