KESÄPAKINA

RAHA-ASIOITA..

Risto ja Riitta, sekä heidän kaksoispoikansa Pekka ja Pätkä halusivat ostaa asunto-osakkeen Helsingistä. Kauppaa varten he tarvitsivat pankista lainaa.

Risto työskenteli insinöörinä matkapuhelimia valmistavassa yrityksessä ja Riitta vapaana toimittajana. Kaksoispojat kuluttivat aikaansa lukiossa.

Lainaneuvotteluissa pankin rahoituspäällikkö arvioi riskin pieneksi ja myönsi nopeasti asuntolainan.

Pankista poistuessaan pariskunta käveli autoliikkeen ohi. Sattuman oikusta he poikkesivat liikkeeseen -ihan vaan katsomaan kulkupelejä.

Paikalle asteli vuoden myyjän tittelin voittanut myyntitykki joka sai pian pariskunnan ymmärtämään että pitäähän heillä nyt auto olla, kun se on kaikilla muillakin.

Risto ja Riitta poistuivat autoliikkeestä omalla autolla ja kolme kymppiä köyhempinä.

Asunto ostettiin ja autolla ajeltiin kotimaassa ja lentokoneilla ulkomailla. Lainaa lyhennettiin ohjelman mukaisesti.

Äkkiä ja arvaamatta matkapuhelimia valmistanut yritys saneerasi henkilökuntaansa ja Risto sai potkut. Myös Riitan kynä tylsyi, eivätkä hänen juttunsa enää käyneet kaupaksi.

Perheen tulot pienenivät merkittävästi ja samaan aikaan kaksoispojista oli kasvanut täysiä miehiä, joilla oli nuorten miesten menot mutta ei tuloja.

Kun elämä oli työttömänä tukalaa, virkisti perhe henkistä jaksamistaan matkustelemalla edelleen ulkomaille. Muutenkin elintaso säilyi entisenlaisena vaikka tuloja ei juuri enää ollut.

Tilanne ajautui vähitellen siihen että yhä enemmän laskuja jäi maksamatta ja hätäisimpiä maksuja jouduttiin hoitamaan pikavippifirmojen lyhyillä lainoilla. Asunto-osakeyhtiökin alkoi karhuamaan maksamattomia yhtiövastikkeita ja kun karhuaminenkaan ei tuottanut tulosta päätti yhtiökokous lunastaa osakkeet yhtiön haltuun.

Pariskunta kävi pankissa josta luvattiin tilapäistä helpotusta. Lupausta antaessaan ymmärtäväinen rahoituspäällikkö totesi että perheen muuttuneen taloudellisen tilanteen takia perheen on luonnollisesti muutettava myös kulutustottumuksiaan.

Näin luvattiin tehdä ja saatiinkin hetken hengähdystauko tukalaan rahatilanteeseen. Lupauksista huolimatta kulutustottumuksia ei kuitenkaan muutettu ja lokoisaa elämää matkusteluineen jatkettiin edelleen selvällä lainarahalla.

Pää tuli äkkiä vetävän käteen myös tässä asiassa ja jälleen oltiin pankin rahoituspäällikön juttusilla. Leppoisasta luonteestaan tunnettu rahoituspäällikkö oli tiukentanut asennettaan ja totesi että pankki haluaa pitää Riston ja Riitan edelleen asiakkaanaan, mutta sillä edellytyksellä että pariskunta korjaa nyt jyrkästi kulutustottumuksensa ja sananmukaisesti laittaa suun säkkiä myöten.

Tällainen vaatimus ylitti Riston ja Riitan sietokyvyn. Risto ilmoitti että rahoittajan vaatimukset loukkaavat perheen itsemääräämisoikeutta ja loukkaavat myös heitä ihmisinä. Risto vaati pankilta kunnioittavampaa käytöstä ja kohtelua ja totesi lopuksi että perheen kesken järjestetään nyt äänestys siitä muutetaanko toimintatapoja vai eikö muuteta ja jos muutetaan niin mitä tapoja ja minkä verran vai eikö muuteta mitään tapoja minkään vertaa vai joitakin tapoja ja osittain.

Risto lupasi lähettää rahoituspäällikölle kirjeen jossa hän selostaa perheen päätöksen ja päätöksen perusteet, sekä ilmoittaa kuinka perhe tulee velkojiinsa suhtautumaan.

Pankissa odoteltiin Riston kirjettä. Odottelun aikana rahoituspäällikkö kävi neuvotteluja muun rahoitusryhmän kanssa siitä miten Riston ja Riitan asiaan olisi järkevintä suhtautua.

Kun Riston kirje viimein ja vihdoin useiden päivien jälkeen tuli pankkiin, todettiin oitis että kirjeessä ei ole minkäänlaista sitoutumista mihinkään maksuohjelmaan.

Asiaa hämmästeltiin ja viimein päätettiin kysyä Ristolta että onko tämä nyt perheen viimeinen kanta. Risto totesi lähettäneensä erehdyksessä väärän kirjeen ja lupasi lähettää oikeaa tietoa myöhemmin.

Oikeaa tietoa odoteltiin jälleen useita päiviä. Kun seuraava kirje vihdoin tuli, siinä luki lyhyesti että velalliset eivät suostu velkojien vaatimuksiin.

Erityistä hämmästystä pankin henkilökunnan keskuudessa herätti Riston ilmoitus että koska he ovat nyt päättäneet sanoa jyrkän EI KÄY pankin rahoitusohjelmalle, niin heillä on tämän ilmoituksen jälkeen entistä vahvempi neuvotteluasema uusia lainaehtoja sovittaessa, sillä pankista on ilmoitettu että pankki haluaa edelleen pitää Riston ja Riitan asiakkainaan.

Minä luulen että tällainen kuviteltu tapaus ei ole Suomessa mahdollinen mutta näyttää olevan ihan arkipäivää ulkomailla.

Kysyn Sinulta ihan suoraan että lainaisitko Sinä rahaa Ristolle ja Riitalle ( toim.Huom: nimet muutettu)

Reijo