KOKIN PAINAJAINEN…

…On se kun joku haluaa kaivaa vain rusinat pullasta taikka pelkät sattumat keitosta.

Poliitikon painajaisesta puhutaan silloin kun joku toinen sanoo mitä mieltä Sinun pitää jostakin asiasta olla.

Sattumien saalistaminen taikka rusinoiden kaivelu ei kuulu hyviin pöytätapoihin. Hyviin pöytätapoihin ei kuulu myöskään se että yhteisessä neuvottelupöydässä yhteisesti sovitusta päätöksestä lipsutaan. Ainakaan ilman selvää syytä.

Suomi on edellisten hallitusten aikana ollut yhteisessä neuvottelupöydässä – siinä legendaarisessa päätöksenteon ytimessä- muiden EU maiden kanssa.

Tuossa pöydässä on yhteisesti sovittu monenlaisista asioista, myös Ukrainan kriisin takia Venäjään kohdistettavista pakotteista. Oletettavaa oli että pakotteet aikaansaavat vastapakotteita joita kohtaan esitetään taas EU:n puolelta pakotteita joita kohtaan taas Venäjä esittää vastapakotteita ja niin edelleen…

Venäjää vastaan kohdistettuihin pakotteisiin kuului myös luettelo henkilöistä joita ei toivota EU:n jäsenmaiden alueelle. Näiden henkilöiden joukossa on myös Venäjän alahuoneen eli duuman puhemies Sergei Naryshkin. Merkittävä henkilö siis.

Kun on edellisen hallituksen aikana yhteisesti sovittu että estolistaa noudatetaan, niin nykyisen hallituksenkin on listaa noudatettava, vaikka asia tuntuisi kuinka vaikealta.

Suomi on perinteisesti pyrkinyt ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihinsa. Olemme tämän pyrkimyksen takia joutuneet taiteilemaan joskus hyvinkin liukkaalla jäällä, mutta toistaiseksi olemme pysyneet pystyssä.

Nyt näyttää hankalalta tasapainoilu EU:n kanssa tekemiemme sopimusten ja itäisen naapurimme välillä. Tilanne on nyt vähän tuon alussa mainitsemani poliitikon painajaisen kaltainen. Joku toinen sanoo meille suomalaisille mitä mieltä meidän pitää asioista olla.

Suomi ei voi kaivella vain meille hyviä ja myönteisiä asioita EU:sta ja jättää vaikeat ja hankalat asiat muiden jäsenmaiden hoidettavaksi. Se ei kertakaikkiaan käy. On otettava koko paketti.

Tähän saakka niin sanotut parempiosaiset ovat hehkuttaneet EU:n ihanuutta ja katsoneet vistoon meitä EU kriitikoita. Impivaaralaisistakin on puhuttu.

Vähitellen alkaa unionin ihanuus paljastumaan kaikkein intomielisimmillekin EU fanaatikoille. Yhteisvaluutta, Kreikka, Lambedusaan uitetut pakolaiset ja nyt on sylissä Venäjän vetäytyminen ETYJ 40 -vuotisjuhlakokouksesta.

On taloudellista ongelmaa, on pakolaisongelmaa ja päälle päätteeksi pukkaa vielä poliittista kriisiäkin.

Minä olen sitä mieltä että Suomen olisi kaikkein parasta elellä ihan omissa oloissaan ja pysytellä sovussa muiden maiden kanssa. Vaikka jotkut pitäisivätkin sitä Impivaaralaisena ajatteluna.

Suomella on pitkät perinteet yhteistyöstä Venäjän kanssa. Nyt on vaarassa että tämä perinne romuttuu ihan vaan sen takia että Suomi joutuu noudattamaan tekemiään kansainvälisiä sopimuksia.

Rohkenen väittää että ilmiriita Venäjän ja EU:n välillä ei ole kenenkään etu. Ei yhdenkään EU jäsenmaan, eikä luullakseni myöskään Venäjän. Sopu olisi kaikille paras.

Jokaisella maalla ja varsinkin itsensä suurvallaksi lukevalla Venäjällä on oma kunniansa. Tämän kunnian puolustaminen saattaa johtaa tekoihin joiden rinnalla Lambedusan pakolaisongelma on hyttysen ininää.

Ehkäpä nyt olisi paikallaan ottaa vaikka aikalisä jotta ei kilvan aseteltaisi vastakkaisille neuvottelukumppaneille pakotteita pakotteiden perään.

Jos on itsetunto kunnossa, on varaa antaa mahdollisuus myös toiselle osapuolelle pohtia ja perustella toimijaan.

Vielä ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta. Itse henkilöidenvälisiä riitoja sovitellessani totesin usein että eiköhän tässä ole nyt sattunut jonkunlainen väärinkäsitys. Tähän mahdollisuuteen moni tarttui ja sen avulla pääsimme aloittamaan sovinnon hieromisen ilman että kukaan joutui kunniapakkotilanteessa menettämään kasvojaan.

Maiden välillä vetoaminen väärinkäsitykseen ei välttämättä ihan suoraan toimi, mutta sellainen neuvottelun avaus on löydettävä johon kaikki osapuolet voivat tarttua menettämättä kunniaansa.

Suomen ja suomalaisten päättäjien kunnia-asia on pitää kiinni tekemistämme sopimuksista, mutta kunniakasta on myös ymmärtää toista neuvotteluosapuolta. Tämänkaltaisen toiminnan soisin leviävän laajemminkin EU:n alueella.

Reijo