HÄTÄHUUTO….

…SUOMALAISEN VILJELIJÄN PUOLESTA

Facebook-tililleni tuli viesti maitotilan nuorelta emännältä.

”Moikka Reijo! Ajattelin ottaa sinuun yhteyttä kun en oikein tiedä kenelle tätä maatalouden tuskaa voisi kertoa ja kuka todellisuudessa meidän asioita vie eteenpäin.
Maatilan ihmisten omissa FB-ryhmissä keskusteluissa huokuu tukahtunut tuska, rahat on loppu, laskupinot kasvaa, byrokratia ajaa vielä tiukemmalle, henkinen taakkakin alkaa olla jo niin suuri että ihmiset eivät kauaa jaksa, osa tiloista ei ole saanut eläimilleen ensi talveksi tehtyä vielä korren kortta.
Nyt mennään jo alle tuotantokustannusten ja EU-tukien maksatuskin on arvoitus…? Isoja- uusia tiloja on ajettu pankin toimesta konkurssiin ja aivan uunituoreita tilojakin on sen partaalla.
Millaisia terveisiä voisin ryhmäämme kertoa että mielialat hiukan kohenisi. On aika traagista lukea oikeiden ihmisten tuskaa ja niitä kun ei ole vain muutama vaan niitä on paljon.
Hätä alkaa todellakin olemaan suuri. Tämä sateinen kesä on ollut varmasti viimeinen niitti monelle tilalle, niin viljatiloille kuin eläintiloille. Epätietoisuus kaikesta, kun mikään ei ole varmaa. Jos tukien maksut lykkääntyy niin kuin on uhkailtu se kaataa monen tilan talouden lopullisesti.
Viljelijät eivät uskalla tehdä tilanteen eteen juurikaan mitään sillä pelko sanktioista ja jo huonon tilanteen pahenemisesta on niin suuri. Lähinnä olotila pelinappuloina on kaikkein turvallisin valinta…Terveisin XX”

Viestin luettuani olin pitkissä tuumingeissa.

Uskallan tunnustaa olevani patriootti. Uskallan tunnustaa syöväni suomalaisen tuottajan tuottamaa puhdasta ruokaa ja sitäkin liikaa. Uskallan jopa tunnustaa TAISTELEVANI suomalaisen viljelijän puolesta veitsin ja haarukoin sekä kansanedustajana kaikin käytettävissäni olevin laillisin keinoin.

Minun mielestäni kotimaisessa elintarviketuotannossa ei ole mitään hävettävää eikä mitään sellaista jota ei uskaltaisi ääneen sanoa taikka kotisivulleen kirjoittaa. Piste.

Etelä-Pohjanmaa on tunnettu ruoka maakuntana. Etelä-Pohjanmaa on tunnettu myös siitä että täällä uskalletaan sanoa oma mielipide ja sitä omaa mielipidettä uskalletaan myös puolustaa.

Maataloustuottajat eivät ensimmäisinä nouse barrikaadeille, eivätkä ranskalaisten viljelijöiden tapaan osoita mieltään esimerkiksi kippaamalla tuotteitaan pääkaupungin kaduille.

Maataloustuottajille ei näytä löytyvän suvaitsevia ymmärtäjiä. Ei löydy, koska omien kansalaistemme puolustaminen ei kiinnosta valtamedioita. Siitä huolimatta pidetään itsestään selvänä että kotimaisia elintarvikkeita löytyy joka kaupan hyllystä rajattomasti.

Joko olisi aika järjestää tukikonsertti myös oman ruokamme tuottajille. Konsertti jossa kenenkään puheen päälle ei buuattaisi taikka vihellettäisi ja kaikki lavalla olijat saisivat sivistyneen ja ihmisarvoisen kohtelun, sanomastaan riippumatta.

Löytyykö maakunnastamme uskallusta ja kökkähenkeä lähteä puolustamaan omia ruoantuottajiamme?

Minä ainakin olen valmis – miten Sinä?