ULKOKULLATUT

Puusepän Pojasta kertovassa kirjassa on monta opetusta ja vertausta.

Yksi vertauksista on kirjoitettu näin:

Eräs mies tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja kysyi puusepän Pojalta ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”

Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ”Hoida häntä, ja mitä lisää sinulta kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan”

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin”

Viimepäivinä on keskusteltu Suomeen saapuvista pakolaisista ja heidän majoittamisestaan.

Keskusteluissa on esitetty toinen toistaan ylväämpiä ja ”vanhurskaalta” vaikuttavia puheenvuoroja joissa on korostettu auttamisen halua ja tarkoitusta. Lähes samaan hengenvetoon tämän ylevän tavoitteen kanssa on esitetty arvioita siitä millä tavalla kunta taikka kaupunki hyötyisi taloudellisesti näistä onnettomista pakolaisista.

On puhuttu pakolaiskeskuksen tuovan kuntaan työpaikkoja ja sitä kautta valtion rahaa. On puhuttu kulttuurin rikastuttamisesta ja muusta aineellisesta hyvästä joka kuntalaisten osaksi lankeaa perustettavan pakolaiskeskuksen myötä.

Rahan ahneus piilotetaan auttamisen halun alle.

Minun ymmärrykseni mukaan sydämestään vanhurskas antaa denarinsa ja majoittaa apua tarvitsevan kustannuksellaan majataloon taikka vie kotiinsa, ilman että pyytää auttamiseen muilta apua.

Uskon että tällaisia Lähimmäisiä ei taida enää Suomessa olla. Hyötymisen tarkoitus taitaa olla kaikilla päällimmäisenä ajatuksena.

No ehkä se(kin) viimeisellä tuomiolla selvitetään.

Jos on ketunhäntä kainalossa täällä auttamispäässä, taitaa se olla myös monella ”autettavalla”. Viimepäivinä on useissa TV lähetyksissä väläytelty haastatteluja joissa noin kolmikymppiset, hyvässä ravitsemustilassa olevat miehet älypuhelimiaan sormeillen ovat kertoneet halustaan päästä Eurooppaan.

Eikä mihin tahansa eurooppalaiseen valtioon, vaan sinne josta saa parhaat sosiaalietuudet. Siis Suomeen.

Homma toimii niin, että ensin lennetään johonkin scengen sopimuksen allekirjoittaneeseen maahan, eikä ilmoittauduta siellä turvapaikan hakijaksi, vaan otetaan jatkolento Suomeen ja vasta täällä marssitaan viranomaisen eteen kertomaan kuinka paha maailma on lähtömaassa.

Monella syy on ollut se, että he eivät halua mennä kotimaansa armeijaan. Näin on kerrottu TV haastattelussa. Maailmalta kantautuu myös uutisia joiden mukaan Allahia avukseen huutavat ovat pudottaneet lautoilta mereen Puusepän Poikaan uskovia. Nämä lähimmäisiään mereen nakkelevat tulevat tänne anomaan meiltä suomalaisilta turvapaikkaa.

Olen käynyt monen paikkakunnan Sankarihautausmaalla. Lukenut graniittipaasiin hakattuja nimiä, sotilasarvoja ja kaatumispäivämääriä paikkakuntineen.

Hiljaiseksi vetää joka kerta kun sellaisen kävelykierroksen teen.

Nurmen alla makaa monta sellaista joilla oli samarialaisen tahto ja samarialaisen halu auttaa aseveljeä. Moni lähti vihollisen tulen alta hakemaan haavoittunutta tuiki tuntematonta, taikka tuttua rippikoulukaveria jonka kesäpusero oli jo verestä märkä. Liian monta kertaa kentälle jäivät autettava ja auttaja – rinnakkain.

Siinä ei kysytty mitä maksat jos haen Sinut turvaan, siinä ei kysytty aineellisen edun perään. Siinä kysyttiin ainoastaan Miestä!

Maailmalla soditaan joka päivä. Se on erittäin surullinen juttu, eivätkä sodat meidän voivottelullamme lopu.

Sodan ensimmäisen uhrin sanotaan olevan totuuden. Jos totuus on ensimmäinen uhri, niin seuraavat kärsijät taitavat olla viattomia lapsia, naisia ja vanhuksia.

Olen sen verran sovinisti että jätän miehet pois tästä luettelosta.

Maailmalla on uutisoitu kuinka karvaiset miehet raiskaavat kymmenen – kaksitoistavuotiaita lapsia ja pahoinpitelevät apuun menneitä äitejä.

Ei liene sopivaa kirjoittaa tähän mitä näistä limaläjistä ajattelen. Totean vain että kyllä aika hoitaa…

Sen sijaan kannan huolta näistä erittäin järkyttävän väkivallan kohteiksi joutuneista lapsista. Lapsista joita ei juuri lennoilla taikka kumiveneissä näe. Miksi? Siksi että heillä ei ole riittävästi rahaa lahjoa salakuljettajia. Heillä ei ole muuta kun oma lapsen kehonsa josta on monesti tehty kauppatavaraa.

Nämä lapset ovat korkeintaan pakolaisleireissä taikka lapsi”vaimoina” vankeina omassa maassaan.

Nämä ovat todellisia kärsijöitä ja näitä pitää auttaa. Samoin on autettava heitä jotka omalla kehollaan suojelevat avuttomia lapsia. Usein nämä suojelijat ovat lasten äitejä taikka vanhempia sisaruksia.

Minun on erittäin vaikeaa ymmärtää että salakuljettajien bisnestä ei ole saatu loppumaan. Nykyisillä satelliiteilla ja muulla valvonnalla luulisi olevan mahdollista seurata ja jäljittää merellä liikkuvia aluksia ja veneitä. Jos ja kun vene havaitaan, sen matkustajat noudetaan valtion laivaan ja vene upotetaan merellä.

Kun salakuljettajat näkevät kuinka veneille käy, loppuvat veneet ja sitä mukaa bisnes.

Nyt on annettu salakuljettajien vapaasti mellastaa ja rahastaa mielin määrin onnettomia ihmisiä. Salakuljettajat jatkavat toimintaansa juuri niin pitkään kun se on kannattavaa taloudellinen hyöty ja toimintaan kohdistuva riski huomioiden. Toiminta loppuu kun riski kasvaa rahaa suuremmaksi.

EU maiden johtajat näyttävät olevan perin haluttomia toimimaan asiassa. On aihetta kysyä että minkä takia. Kuka tästä hyötyy ja minkä verran.

Kärsijät ovat olleet selvillä jo monta kuukautta.