RAUTAA RAJALLE – VAIKO VAIN VARTIJOITA

Sähköpostiini on tullut jo satakunta viestiä joissa vaaditaan Suomea nopeasti sulkemaan Ruotsin vastainen raja.
Rajalla pysäytetään jokainen tulija ja kysytään EU:n ulkopuolelta tulevilta matkustusasiakirjat. Jos tarvittavia asiakirjoja ei ole, kysytään Suomeen tulon syytä. Jos tulija kertoo hakevansa turvapaikkaa Suomesta, vaaditaan tarkka selvitys siitä minkä vuoksi hän ei hakenut turvapaikkaa Ruotsista.

Kansa on nyt ihmeissään ja kyselee minkä vuoksi EU:n jäsenvaltiot eivät noudata yhteisiä sopimuksiaan. Moni miettii että eikös meillä Suomalaisilla ole oikeus palauttaa turvapaikan hakija turvalliseksi luokiteltuun tulomaahan.

Minun ja monen muun mielestä Ruotsi on ainakin toistaiseksi turvallinen maa.

Monissa viesteissä on myös toivottu ja jopa vaadittu minun lyövän nyrkkiä pöytään tässä pakolaisasiassa. Näihin vaatimuksiin totean vain että rajavalvonta kuuluu sisäministerin rooteliin. Sisäministerin valiokunta on HaVi jossa olen vain varajäsenenä.

Minä yritän hoitaa mahdollisimman hyvin omaa rooteliani, luottaen siihen että muut tekevät saman.

Eihän hammaslääkärissäkään avoimeen suuhun sovi kun yhden sormet kerrallaan. Vaikka huoneesa olisi kymmenen muuta, niin vain yhdet sormet tekevät työtä. Muut seuraavat sivusta.

Meillä on yksi ministeri jonka vastuulla on maan sisäinen turvallisuus ja minä luotan siihen että ministeri täyttää tehtävänsä.

Hallituspuolueen kansanedustajana olen – kuten olen jo aiemmin kirjoittanut – lojaali muiden hallituspuolueiden ministereiden toimille, enkä niitä julkisesti arvostele.

Frans Uuno Salonen kirjoitti nimellä Uuno Kailas 1931 Runon RAJALLA. Runoilija tarkoitti ilmeisesti itärajaa ja sanatkin ovat kovin sotaisat. Länsirajalle ei ole tarvetta viedä rautaa, vaan asiakaspalveluun tottuneita, jämäköitä vartijoita. Se riittää.

Uuno Kailas: RAJALLA

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
— Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
— Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.

Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.

— Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana —
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana –:

Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, —
suojelen maani rajaa!