VIIKON VARRELTA…

…Leikkaukset ja pakolaiset. Siinäpä se.

Ensin leikkauksista

Sanokoon HEP joka ajattelee että mennään vaan wanhaan malliin ja pyöritetään velkarahalla kotimaan taloutta, eikä kenenkään tarvitse luopua omista eduistaan.

Jos huudat HEPin, niin lopeta lukeminen tähän.

Jos jatkat lukemista, saatat tuumia että entinen meno ei voi jatkua ja jottain tarttis teherä.

Olen kanssasi samaa mieltä. Katsotaan kuinka monta riviä.

Jotain todella pitää tehdä jotta vähitellen velaksi elämisemme loppuu.

Vaihtoehtoja ei kovin montaa ole. Kökkähommiksi menee, halusimmepa taikka emme.

Kökkähommia on monenlaisia. Niitä joihin osallistutaan halulla ja vapaaehtoisesti ja taksvärkkipuolelle menevät ne joihin ei nyt niin hirveän hanakasti ilmoittauduta.

Jo ennen eduskuntavaaleja piti olla kaikkien tiedossa että muutama edellinen hallitus on elänyt yli maan varojen ja kovia korjaustoimia tarvitaan.

Nyt sitten väännetään korjaustoimien laadusta ja määrästä. Pitää muistaa että hallitus tarjosi kahteen kertaan oppositiolle mahdollisuutta lähteä haarukoimaan yhteiskuntasopimusta. Tämä ei oppositiolle sopinut.

Vai eikö se sopinut ammattiyhdistysliikkeille?

Kun yhteiskuntasopimusta ei saatu aikaan, toteutti hallitus oman suunnitelmansa leikkauksista ja näin ajauduttiin sinne taksvärkkipuolelle.

Tämä tilanne ei ole kunniaksi kenellekään ja viimeistään nyt meidän kaikkien pitäisi haeskella syyllisen sijaan Lahtista ja konekivääriä. Noin niin kuin kuvaannollisesti.

Tällä maalla ei ole varaa lakkoiluun. Lakkoilemalla emme työllistä yhtään työtöntä. Päin vastoin. Uskon että aika moni pk yrittäjä pohtii jo nyt toimintojensa siirtämistä Viroon. Lakkoilu saattaa ratkaista asian Viron eduksi.

Jos lähtijöitä on enemmänkin, huononee taloustilanteemme entisestään.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteeltä kysyttiin lauantaiaamun TV lähetyksessä monta kertaa, mitkä ovat SDP:n konkreettiset esitykset työllisyystilanteen ratkaisemiseksi.

Rinne ei suostunut vastaamaan. Hämmästelen!

Minkä takia Rinne ei kertonut puolueensa ratkaisumalleja, kun Hänelle tarjottiin siihen tilaisuus ja sitä asiaa kysyttiin vieläpä useaan kertaan.

Rinne totesi vain että vastaukset löytyvät heidän puolueohjelmastaan.

Jos entisellä ministerillä olisi ollut jotain konkreettisia korjausehdotuksia, niin kaiken järjen mukaan Hän olisi ne esittänyt. Minulle jäi Rinteen välttelevistä vastauksista vaikutelma, että edellisen hallituskauden rahakirstun vartijapuolue on viisauksineen yhtä hukassa kun väittää nykyisen hallituksenkin olevan.

Jos sitä ajattelisi maailmanrannat selviksi, voisi sanoa että ei hyvät pojat asiat hoidu lakkoilemalla, eikä Suomen talous korjaannu sunnuntailisiä leikkelemällä.

Nyt nysvätään lillukan varsissa ja tällä tavalla katkeroitetaan Suomea joulu- ja juhannusaattoina pyörittävien ihmisten mieli.

Minä olen lojaali nykyhallituksen politiikalle, vaikka en ihan täysin sen yksityskohdista pidäkään. Erityisesti vuorotyöläisten sunnuntailisien leikkaus tökkii minulla pahemman kerran.

Sitten leikkauksista 5%:n loikka pakolaisiin.

Väkeä tulee nyt ovista ja ikkunoista. Joukkoon mahtuu monenlaisia kohtaloita. Aivan varmasti joukossa on vainottuja ja kidutettuja, mutta olen antanut itse itseni ymmärtää että joukossa on myös heitä jotka ovat lähtömaissa läheisiään vainonneet ja jopa kiduttaneet.

Kukaan ei osannut ennen vaaleja ennustaa tulijoiden määrää. Tämän takia kukaan ei osannut myöskään ottaa asiaan kantaa.

Kun pakolaistulva kaatuu syliin, ei liene sopivaa osoitella sormella suuntaan taikka toiseen – ainakaan kotimaassa. Ulkomailla tilanne on toinen.

EU:n sääntöihin vedotaan vähän kun kapuhun joka luuloo olevansa Amerikas johona tavaraa on yllin kyllin.

EU:n säännöt määräävät Suomelle sitä ja tätä ja suomalaiset viranomaiset noudattavat tipitarkasti sääntöjä. Ettei vaan tule sanktioita ja takaisinperintää.

Tällä tipitarkalla toiminnalla on kurjistettu ja hankaloitettu oman maamme kansalaisten elämää ja toimeentuloa jo vuosikausia.

Tämä pakolaistulva on avannut, taikka sen olisi pitänyt avata, suomalaisten silmät huomaamaan että säännöt näyttävät olevan aika tulkinnanvaraisia.

Suomi on etelästä tulijoille pussin perällä ja jos EU maat noudattaisivat omia sääntöjään, niin tänne pussin perälle ei juuri turvapaikan hakijoita tulisi.

Nyt rajoilta päästetään väkeä läpi junalasteittain ja nämä tulijat lasketaan suoraan Suomeen.

Joku minua viisaampi on laskenut että yhden turvapaikan hakijan yhteiskunnallemme aiheuttamat kustannukset ovat vuodessa yli 13.000 euroa.

Ei liene realistista vaatia että mistään ei saa leikata, eikä mistään saa supistaa mutta turvapaikan hakijoita on kuitenkin otettava avosylin vastaan.

Tuollainen yhtälö ei vaan enää toimi.

Näissä mietteissä ja rajatarkastuksia oottaessa,

Reijo