NORMIEN PURKUA

Eilen (29.10)oli sanomalehti Ilkassa kolumnini normien purkamisesta ja ylipäätään arkijärjen käytöstä. Palautetta tuli runsaasti ja siitä Teitä kaikkia kiitän.

”Karpolla on asiaa” -ohjelmaa kaivataan. Minä en oikein kansanedustajana voi sellaiseen ohjelmantekoon ryhtyä, vaikka minulla lähes yhtä komea karvalakki onkin. Tämä Hannulle huumorinpilke silmäkulmassa kerrottakoon.

Aiheita tuli eilisen aikana heti trusapäin. Erikoisin ja tekisi mieleni sanoa että häikäilemättömin juttu tulee tässä.

Minulle soitti turkistarhaaja joka kertoi aloittaneensa tarhaamisen 17 vuotiaana. Mies on vuosikaudet elättänyt tarhaamisella perheensä ja käsitykseni mukaan maksaa kotikuntaansa melko muhkeat verotkin. Eli on monella mittapuulla mitattuna mallikelpoinen kansalainen.

Tarhaaja kertoi suunnitelleensa tarhansa laajentamista ja sen takia haki kuluvan vuoden helmikuussa ELY -keskukselta ympäristölupaa. Asianmukaiset paperit täytettyään Hän lähetti ne ELYyn.

Vajaa pari kuukautta myöhemmin – huhtikuussa – ELY -keskuksesta soitettiin ja kerrottiin että paperit ovat kunnossa. Asia etenee hyvää vauhtia ja se laitetaan pikapuoliin kuulutuksiin. Tarhaaja oli ollut tyytyväinen viranomaisten ripeään toimintaan. Hän ajatteli tuolloin että lupapäätös tulee heti kevään korvalla taikka viimeistään alkukesästä.

Keväällä ketut penikoivat – tilaamatta ja yllättäen – tavallista SUUREMPIA pentueita. Aikaisemmin ketut olivat penikoineet keskimäärin 5 pentua, tällä kertaa keskimäärä oli pompsahtanut 8 pentuun. Näin oli kuulemma käynyt monella muullakin tarhalla. Syyksi arveltiin kylmää kevättä, sillä mitään tarhaajien tekemää muutosta ei kettujen elämässä ollut tapahtunut. Lisääntynyt pentumäärä ei johtunut tarhaajista vaan jostain muusta.

No äkkipäätä ajatellen kasvaneen pentumäärän olisi pitänyt olla iloinen asia, mutta tässä tapauksessa se ei ollut.

Tarhan tilat oli mitoitettu keskimäärin viiden pennun pentueille ja ylimääräiset tulokkaat piti sijoittaa vierihoidon jälkeen johonkin. Kun tarhaajalla oli kova odotus pian ELY -keskukselta tulevasta ympäristöluvasta, hän valmistautui laajentamaan tarhaa niin että kaikki pennut saataisiin mahtumaan nykysäädösten edellyttämällä tavalla.

Jostain syystä lupaa ei vaan alkanut kuulua. Tarhaaja ihmetteli viranomaisten hitautta, sillä Hänelle oli kerrottu hakemusten olleen kunnossa ja lupapäätöksen tulevan pian.

Lupapäätös tuli viimein ja vihdoin 5.10. eli kahdeksan kuukautta hakemuksen jättämisestä. Seuraavana päivänä 6.10 tuli tarhalle eläinlääkäri joka kertoi saaneensa ilmoituksen että tarhalla oli häkeissä liian paljon pentuja. Tarhaaja oli myöntänyt näin olevan ja kertoi odottaneensa lupaa laajentaa tarhaa jotta olisi saanut pennut asianmukaisesti sijoiteltua. Eläinlääkäri oli tarkastanut pennut. Yhtään sairasta eläintä ei oltu tarkastuksessa havaittu.

Asia eteni normaalia latua ja loppuhuipentumana eilen 29.10 oli tarhalla käynyt läänineläinlääkäri joka oli ilmoittanut että tarhaajalla on 7vrk aikaa siirtää eläimet väljempiin tiloihin taikka tulee seuraamuksia.

Tarhaaja oli kysynyt että olisiko mahdollista saada aikarajaksi 14 vrk, sillä Hän aloittaa nahoittamisen silloin. Vielä eläimillä ei ole niin hyvä karva että nahoittamista voisi aloittaa, mutta parin viikon päästä karva on jo sellainen että työ kannattaa.

Eläinlääkärin vastaus oli ollut pelkästään se että 7 vrk on aikaa, Ei yhtään yli.

Tarhaaja ihmetteli tilannetta ja minä ihmettelen Hänen kanssaan. ELY -keskusten viranhaltijat asioita ratkoessaan hautovat lupapäätöksiä kun koppelo muniaan, pitkään ja hartaasti. Käsittelyajoista ei saa moitetta antaa. Sinne suuntaan pitää olla ymmärtäväinen ja kansalaisen on vaan odotettava ja joustettava ja siirrettävä omia suunnitelmiaan kunnes lupa-asia on ratkaistu.

Toisin päin homma ei tunnu toimivan, eikä joustoa löydy. Viranhaltija vain toteaa että 7vrk, ei päivääkään yli.

Minä olen ymmärtänyt asian niin, että ELYjen ja AVIen viranhaltijat ovat jakkaroillaan meitä tavallisia kansalaisia varten, kansalaiset eivät ole heitä varten.

Tämä eläinlääkärin 7vrk ei päivääkään yli, tuo mieleeni vanhan harppisaksan meningin, jossa joko verhojen takaa taikka Trabantin lasista seurattiin naapurin meininkiä ja päätökset olivat yleensä saman suuntaisia.

Arkijärki oli tuntematon käsite siinä maassa ja niinhän siinä lopulta kävi, että järjestelmä sortui. Jos tässä kertomassani tapauksessa käytettäisiin arkijärkeä, todettaisiin että kun tarhaajan laajentumissuunnitelmat ovat viivästyneet hänestä riippumattomista ja viranomaisista riippuvista syistä, niin Hänelle annetaan aikaa 14 vrk aloittaa nahoitus. Tämän jälkeen hänen tarhassaan on yllin kyllin tilaa sijoitella kevään pennut ja tulevat pennut.

Hallitusohjelmassa puhutaan normien purusta. Hallitusneuvotteluissa törmäsimme monta kertaa näihin lupaviranomaisten pitkiin käsittelyaikoihin. Yhteinen tahtotila oli että lupien käsittelyaikoja pitää lyhentää.

Muutamaan kertaan on keskusteltu myös nykyisen luvitusjärjestelmän ”uudelleen järjestämisestä”. Suomen kielellä sanottuna tämä tarkoittaisi sitä, että lupapäätöksiä siirrettäisiin valmisteltaviksi kuntiin, eli lähemmäksi niitä ihmisiä joita luvitus koskee. Arkijärki olisi lähempänä kuntalaista.

Tällöin lupien käsittelyajat saattaisivat jopa lyhentyä. Järjestelyillä olisi varmaan vaikutuksia ELYjen ja AVIen henkilöstömääriin. Samanlaiset vaikutukset uudelleen järjestelyillä taisi olla harppisaksassakin.