PYKÄLÄREMONTTIA…

Julkisuudessakin olleen tiedon mukaan Suomessa tehty törkeä rikos ei välttämättä estä saamasta Suomesta turvapaikkaa, vaikka ulkomailla tehty estää.

Ulkomaalaislaissa todetaan ”Turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena”

Pykälän tärkeät sanat ovat ”Suomen ulkopuolella ennen”.

Tätä on monen vaikeaa ymmärtää saatikka hyväksyä.

Laki on kuitenkin kirjoitettu niin ja lakia meidän on noudatettava. Olisi erikoinen tilanne jos vaatisimme muilta maahan tulleilta Suomen lain noudattamista mutta itse viittoilisimme laille vain kintaalla. Näin ei voi olla ja jokainen keskivertokansalainen ymmärtää tämän.

Viime viikkoina kansaa on puhuttanut turvapaikkaa hakeneiden tekemiksi väitetyt raiskaukset. Kirjoitin tarkoituksella noin epämääräisen lauseen, sillä minun käsitykseni mukaan ihmisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä voidaan tutkia millä rikosnimikkeellä tahansa, mutta ihminen on aina epäilty siihen saakka kun oikeus on hänet tutkittavaan tekoon syylliseksi todennut.

Huuhaa lehtien lööppien perusteella ei ketään saa tuomita. Tuomion aikakin koittaa ja vasta tuomion jälkeen hyvässä järjestyksessä päätetään lisäseuraamuksista.

Tätä ei missään tapauksessa saa tulkita niin että minä vähättelisin turvapaikanhakijoiden tekemiksi väitettyjä raiskauksia taikka peräti hyväksyisin ne!

EN TODELLAKAAN !! Pikemminkin päin vastoin. Minun mielestäni on kuitenkin parempi lukea tuomiot käräjäsalissa eikä saunan takana.

Jos ja kun laki on epäkelpo eikä kansalaisten oikeustaju sitä oikeudeksi miellä, on meidän kansanedustajien tehtävä muuttaa lakia. Tästä olen usein kirjoittanut.

Parempi tapa on muuttaa laki sellaiseksi että sen kanssa voidaan elää ja olla. Omin päin ei pidä lähteä lukemaan tuomioita, ei vaikka kuinka kiukkusuonta koettelisi.

Moni moittii meitä Perussuomalaisia edustajia siitä että me emme riittävän tehokkaasti torju turvapaikanhakijoiden tulvaa. Moittijoiden on pidettävä mielessä että nykyisin sovellettavat lait on tehty ennen kun turvapaikkatulvasta oli tietoakaan. Lait ovat monin paikoin jo vanhentuneet ja jääneet alati muuttuvan tilanteen jalkoihin.

Perussuomalaiset edustajat ovat tehneet monta lakialoitetta tilanteen korjaamiseksi. Viimeksi viime torstaina (26.11) oli salikeskustelussa edustaja Ville Tavion erinomainen lakialoite rikoslain muuttamisesta.

Lyhyesti Tavion lakialoite tähtää siihen että Suomessa rikoksesta vähintään 2 vuoden vankeuteen tuomittava ulkomaalainen pääsääntöisesti aina karkotettaisiin maasta tuomion kärsimisen jälkeen ja hänet määrättäisiin myös toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon.

Lakialoitteessa on erinomaista myös se että maasta karkottaminen päätettäisiin siinä käräjäoikeuden istunnossa jossa hänelle langetetaan tuomio.

Nykyisen käytännön mukaan jos henkilö tekee Suomessa rikoksen, poliisi suorittaa esitutkinnan, syyttäjä syyteharkinnan ja mahdollisesti oikeus tuomitsee tekijän rangaistukseen. Tämän jälkeen poliisi esittää henkilöä karkotettavaksi ja maahanmuuttovirasto harkintansa mukaan päättää karkottamisesta. Viranomaisketjussa on liian monta toimijaa.

Jokainen ymmärtää että nykymenetelmä on erittäin hidas, kankea ja kallis. Jokaisessa vaiheessa kuultavalla pitää olla tulkki ja avustajat mukana. Heidän aikataulujensa sovitteleminen ja toimintojen maksaminen on yhteiskunnalle erittäin kallista puuhaa.

Jos edustaja Tavion lakialoite menisi läpi, toteutuisi niin sanottu yhden kosketuksen periaate ainakin oikeuskäsittelyn ja maasta karkottamisen osalta. Toki tämä kuormittaisi käräjäoikeuksia mutta jos arvioidaan lyhennetystä prosessista saatavia säästöjä ja kohdennetaan niitä oikeuslaitokseen lisäresursointia varten, niin väitän että myös monen muun jutun käsittely nopeutuu lisääntyneiden resurssien ansiosta.

Suomalaista oikeusjärjestelmää pidetään luotettavana joten tuskin kukaan voi väittää että oikeudessa määrättävä maasta karkottaminen olisi heikommin tutkittu ja perusteltu verrattuna maahanmuuttoviraston tekemään päätökseen.