EI OIKEUTTA MAASSA SAA…

…Ken itse sit` ei hanki. Kirjoitti runoilija Kaarlo Kramsu aikoinaan.

Kramsun ajoista oikeusjärjestelmäämme on kehitetty ja muutettu monta kertaa. Uskon muutosten tavoitteena olleen oikeusturvan parantamisen ja kansalaisten turvallisuudentunteen lisäämisen.

Käsitykseni mukaan suurin osa kansalaisista on ollut turvallisuuspalveluihinsa ja oikeusturvaansa tyytyväisiä ihan näihin päiviin saakka. Viimeviikkojen aikana on kuitenkin alkanut esiintyä selviä merkkejä tyytymättömyydestä. Tämä on huono suunta.

Syynä tyytymättömyyteen lienevät kymmenet tuhannet turvapaikan hakijat ja hakijoiden tekemiksi väitetyt väkivallanteot. Osa teoista on jo tutkittu ja selvitetty, osa on tutkimatta ja uskon osan olevan vielä poliisilta piilossa. Niistä tehdään ilmoitus, jos tehdään.

Sanomattakin on selvää, mutta sanon kuitenkin, että ylivoimainen enemmistö turvapaikkaa hakevista on ihan tavallisia, sotaa pakenevia ihmisiä joilla ei ole mitään rikollista menneisyyttä taikka taustaa.

Yhtä selvää on että tuollaiseen tulijamäärään livahtaa mukaan myös heitä joilla ei ole puhdas menneisyys ja jotka ovat jo lähtömaassaan hankkineet elantonsa rikollisella toiminnalla. Tällaisten henkilöiden on vaikeaa muuttaa käyttäytymistään ja totuttuja tapoja. Jos tapoja ei muuteta jatkuu rikollinen toiminta ja elämäntapa myös täällä uudessa asuinmaassa. Sellainen meno ei miellytä asuinmaan asukkaita ja jos poliisin palvelut ovat kaukana, saattaa Kramsun riimittely muuttua ihan arkipäivän toimiksi.

Eilen (10.12.15) uutisoitiin KRP:n pidättäneen kaksi irakilaista nuorta miestä. Uutisen mukaan miehet olivat tulleet maahan syksyllä turvapaikan hakijoiden mukana. En tiedä, vaan pelkästään oletan että kun he ovat turvapaikan hakijoiden mukana maahan tulleet, niin aika todennäköisesti miehet ovat myös Suomesta turvapaikkaa hakeneet.

Uutisen mukaan parikymppiset veljekset olisivat lähtömaassaan surmanneet 11 ihmistä. Tekoa kuvattiin mediassa nimikkeellä murha. Uutisen mukaan surmat olisivat tapahtuneet niin että surmatut olivat sidottuina maanneet maassa ja heidät olisi siihen ammuttu. Kovaa peliä, mikäli tämä on totta.

KRP:llä on melkoinen työ selvittää teko, asianosaiset ja tekoon johtaneet syyt. Mitä tehtiin, milloin tehtiin, missä tehtiin, kuka teki mitäkin ja kenelle ja minkä takia. Oliko silminnäkijöitä jne…

Moni muistaa Porvoon käräjäoikeudessa käsitellyn Ruandan joukkomurhan (joukkotuhonta). Oikeus langetti vastaajalle elinkautisen vankeusrangaistuksen. Juttu oli melko laaja ja kustannukset veronmaksajille sen mukaiset.

Uskon että eilinen pidätys johtaa pitkään oikeusprosessiin ja isoon laskuun. Lasku on iso itse prosessin osalta mutta minä lasken sen lisäksi jutun kylkiäisinä tulleen turvattomuuden tunteen.

Tämä turvattomuuden tunne saattaa pahimmillaan johtaa siihen että kansalaiset muodostavat omia katupartioitaan ja alkavat omatoimisesti pitää yllä järjestystä. Esimerkkejä on jo muutamilta paikkakunnilta.

Poliisi on kiirehtinyt tuomitsemaan kansalaisten turvallisuuskaartit. Ymmärrän poliisin kannan, mutta ymmärrän myös kansalaisten turhautumisen ja lisääntyneen turvattomuuden. Ei ole mukavaa isänä odotella tytärtään taikka aviomiehenä vaimoaan illalla kotia, jos lähiseuduilla on tapahtunut joku väkivallanteko. Huoli läheisestä ja hänen fyysisestä koskemattomuudestaan on varmaan kova.

Poliisi voi toki ilmaista kantansa kaarteihin, mutta käsitykseni mukaan poliisilla ei taida olla keinoja kieltää kaduilla kävelemistä. Eikä taida olla keinoja kieltää myöskään puuttumista sattumalta kohtaamaansa pahoinpitelyyn. Nykysäännösten mukaan esimerkiksi jokamiehen kiinniotto-oikeuteen turvautumalla voi estää pahoinpitelyn.

Menemättä tämän enempää jokamiehen kiiniotto-oikeuteen taikka hätävarjelusäännöksiin totean vain että tarkkana pitää olla, ettei auttaja ole myöhemmin itse vastaamassa pahoinpitelystä.

Tämä on tilanne tänään. Millainen tilanne on silloin jos poliisi joutuu säästöjen takia sulkemaan toimipaikkojaan ja lakkauttamaan jopa 800 virkaa. Ehkäpä silloin suhtaudutaan katupartiointiinkin vähän suopeammalla tavalla.