LAAJEMMAN KESKUSTELUN PAIKKA

Jätin perjantaina (12.2) kirjallisen kysymyksen opetusministerille. Kysyin leijonakorujen ja muiden vastaavien valtiollisten tunnusten käytöstä kouluissa.

Kysymykseni kumpuaa parin viikon takaisesta lehtijutusta jossa kerrottiin opettajan viestineen toisen luokan oppilaan vanhemmille oppilaan koulussa pitämästä korusta. Lehtijutun mukaan koru ei ollut opettajan mielestä kouluun sovelias.

Joku saattaa miettiä että on maan asiat hyvässä kunnossa kun kansanedustajalla on aikaa kysellä ja työllistää ministeriön virkamiehiä yhden koululaisen korun tiimoilta.

Tiedoksi näille miettijöille että olen saanut tuon lehtijutun jälkeen useita soittoja joissa on kerrottu vastaavista kokemuksista. Soittoja on tullut ympäri maata ja monenlaisista kouluista.

Kysymys ei näköjään ole yhdestä koulusta eikä yhden opettajan tulkinnasta mikä on sopivaa ja mikä ei ole.

Vanhempien kanssa keskustellessani nousi esiin pelko miten leijonapaitaa käyttänyt ja siitä opettajalta huomautuksen saanut ala-asteikäinen lapsi kokee saamansa huomautuksen. Kokeeko lapsi tehneensä jotain väärin? Ymmärtääkö 8 -vuotias jääkiekkofani loukkaavansa jonkun tunteita pitäessään paitaa jossa on suuri leijonan kuva? Ymmärtääkö tuon ikäinen lapsi todella mitä esimerkiksi rasismilla tarkoitetaan?

Asia avautuu ainakin minulle niin että ikänsä puolesta ymmärtämättömän lapsen korua taikka asustetta sopimattomana pitänyt vanhempi peilaa itse omia ajatuksiaan lapsen korua katsellessaan. Vanhan sanonnan mukaan ”kauneus on katsojan silmissä”.

Toista ihmistä katsellessaan katsoja usein peilaa omia ajatuksiaan ja mieltymyksiään joko hyvässä taikka huonossa mielessä. Vahinkoa ei tapahdu niin kauan kun asia ja arvottaminen jää katselijan omaksi henkiseksi pääomaksi mutta jos asiasta lähdetään huomauttelemaan toisille, ollaan liukkaalla jäällä.

Jää on sitä liukkaampi mitä nuoremmalle ja ymmärtämättömämmälle henkilölle huomautus kohdistetaan. Lehtijutun perusteella kysymys oli alle 10 -vuotiaasta lapsesta.

Mielestäni asiaa olisi hyvä pohtia myös laajemminkin. Jos yleisesti hyväksytty ja kansalaistemme ajatus- ja arvomaailmassa jo vakiintuneen aseman saanut koru ja tunnus aletaankin mieltää rasistiseksi taikka kansallismieliseksi, niin onko kysymys korun kantajan asenteesta vaiko katselijan.

Jos päädymme siihen että kyse on katselijan asenteesta ja näin toteutamme sanontaa ”kauneus/kauheus on katselijan silmissä”, niin mihin vedämme sallittavuuden rajan? Kuinka pitkälle me annamme toisten ihmisten päättää omista koruistamme ja omasta pukeutumisestamme? Kenellä on oikeus arvioida ja arvottaa kanssaihmisten ulkoista habitusta? Millä perusteella lähimmäisen arvostelu tehdään?

Tyyli lyylit ja ellun kanat voivat arvioida onko jonkun meikki nyt in taikka onko jonkun kampaus stailattu ja jees, mutta kun puhutaan perinteisistä arvoista ja perinteisestä käyttäytymisestä, niin ainakin minä olen erittäin varovainen arvioidessani kanssaihmisten olemusta.

Joku pitää leijonakorua kansallismielisenä ja joku toinen kummeksuu mustia kumisaappaita. Jonkun mielestä lumiukkokaan ei saa olla valkoinen ja kananmunan keltuainenkin on väärän värinen. Jos me tälle tielle lähdemme ja vielä kouluissa, ei meiltä ongelmia puutu.