HOPEARAHOJA JA KUKONLAULUA

Puusepän Pojasta kertovassa kirjassa on monta lukua ja kirjoittajaa. Näin pääsiäisenä moni lukee Matteuksen evankeliumia.

Parin vuosituhannen takaiset tapahtumat voisivat toistua tänäkin päivänä. Meillä jokaisella taitaa olla ystäviä ja kavereita jotka lupaavat pitää puolia vaikka vähän vastaan tuulisikin. Ollaan samassa joukkueessa, taikka tiimiksihän näitä porukoita nykyisin kutsutaan. Näin ainakin aurinkoisina päivinä.

Valitettavan usein käy kuitenkin niin että oman tiimin jäsen ottaa mieluummin kolmekymmentä hopearahaa kun seisoo Kaverinsa rinnalla loppuun asti. Tammenlehvää kantavat Miehet ovat luku sinänsä.

Erityisen vastenmielisiä ja varottavia ovat ystävinä ja kavereina esiintyvät juudaat jotka kaverinsa kavaltaessaan kuiskivat ”Se jolle minä suuta annan, hän se on: ottakaa hänet kiinni”.

Tämän takia minä en alistu partaisten miesten poskisuuteluille. Tervehdin mieluummin kädestä.

Tiukan paikan tullen saattaa kaverin puolustaminen olla yllättävän hankalaa, joskus jopa epäterveellistäkin. On paljon helpompaa mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kieltää kaverinsa vaikka kolmeen kertaan. En tunne sitä miestä.

Kun kolmannen kieltämiskerran jälkeen kukko laulaa, huomaa mitä on tehnyt. Katkerinkaan itku ei taida enää siinä vaiheessa auttaa.

Evankeliumissa on onnellinen loppu. Meistä moni tietää sen.

Pääsiäisen tärkeimmällä aterialla ei syödä mämmiä ja lampaan viulua vaan siunattua, murrettua leipää ja juodaan tilkka viiniä maljasta. Maassa maan tavalla.

Hyvää ja levollista Pääsiäisen aikaa Sinulle Ystäväni.