MIELENKIINTOINEN VIIKKO

Perjantaisen täysi-istunnon jälkeen voinee kirjoittaa päättyvästä työviikosta, vaikka monta kertaa työt jatkuvat viikonloppuina maakunnassa. Tällä kertaa on politikoinnista vapaa viikonloppu, vaikka se läheisen siunaamisen takia on muuten raskas.

Tiistaisesta salikeskustelusta jo kirjoitinkin, joten ei siitä sen enempää.

Torstai oli meille vimpeläisille tärkeä päivä. Valtioneuvosto päätti että pakkoliitosta Vimpelin ja Alajärven välillä ei tehdä.

Tämä oli hyvä päätös. Monessakin mielessä.

Päätöksestä kuultaa läpi laaja ja vakava harkinta. Kuntajakoselvittäjä Laesterä oli tehnyt laajan ja perusteellisen kuntajakoselvityksen, joka ei koskenut pelkästään Vimpeliä, vaan siinä arvioitiin myös naapurikuntia. Laesterä esitti kuntaliitosta Vimpelin ja Alajärven välille.

Laesterän esityksestä huolimatta kuntaministeri Vehviläinen päätyi esittämään valtioneuvostolle liitossopimuksen hylkäämistä. Tämä on erittäin harvinainen ratkaisu, sillä näihin päiviin saakka liitokset on ratkottu selvittäjän esittämällä tavalla.

Tämä osoittaa ministeri Vehviläisen perusteellista ja syvää paneutumista asiaan. Ei ole viitteitä siitä että ministeri olisi esittelijöiden kumileimasin.

Minulla oli tilaisuus tavata ministeri Vehviläinen useaan kertaan myös tämän kuntaliitosselvityksen tiimoilta. Olin mukana parissa, kolmessa Vimpelin kunnan lähetystössä. Tämän lisäksi keskustelin toki ministerin kanssa muutoinkin asian etenemisestä.

Vimpelin valtuutetut olivat yksimielisinä kuntaliitosta vastaan. Alajärven kaupunginvaltuustossa mielipiteet jakaantuivat. Tämä osoittaa selkeästi että liitos ei olisi ollut yksimielinen eikä yksituumainen. Pikemminkin päin vastoin.

Yksimieliset liitokset ja sopimukset muutoinkin kertovat sopijaosapuolten halusta ja tulevaisuuden tavoitteista. Yksimielisyyttä vailla olevat, pakolla ja väkisin sovitut asiat tapaavat aiheuttaa sopijaosapuolissa vastustusta ja muutosvastarintaa.

Uskon vakaasti että muutosvastarinta olisi ollut voimakasta jos naapurukset olisi valtioneuvoston päätöksellä liitetty yhteen. Voimakas muutosvastarinta olisi heikentänyt ja näivettänyt molempien sopijaosapuolten kykyä toimia tehokkaasti ja kuntalaisten edun mukaisesti. Voittajia ei olisi ollut, vaan toistakymmentätuhatta häviäjää.

Ministeri Vehviläisen ratkaisu puhdistaa pöydän kaikenlaisilta spekulaatioilta ja avaa padon molempien kuntien hankkeille. Nyt ei enää tarvitse jarrutella erilaisten hankkeiden aloittamista taikka niistä päättämistä sen takia että ei tiedetä miten kuntaliitosasia ratkeaa.

Minulta on moneen kertaan kysytty että ajattelenko asiaa synnyinkuntani Alajärven vai nykyisen asuinkuntani Vimpelin kannalta. Olen sanonut että minä ajattelen asiaa koko järviseudun kannalta. Minä väitän että järviseudun kunnat pärjäävät paljon paremmin ja toimivat paljon tehokkaammin itsenäisinä.

Järviseudun alue muodostaa jo nyt yhtenäisen työssäkäyntialueen joten senkään takia kuntia ei tarvitse niputtaa yhteen pakettiin. Maakuntakeskuksesta katsottuna on hyvä että maakunnan itäisillä alueillakin on tekemisen ja yrittämisen meininki. Maakuntakeskus Seinäjoki imee voimansa ympäröivästä maakunnasta joten voidaan ihan hyvällä syyllä sanoa että Seinäjoki on elinvoimainen maakuntakeskus juuri niin kauan kun sen ympärillä on elinvoimainen maakunta. Järvipitäjien ja Härmänmaan kunnat ovat elintärkeä osa Seinäjoen talouskasvua. Samalla tavalla ajattelen tietenkin muistakin seutukunnista.

Seutukunnat muodostuvat itsenäisistä kunnista joten tulevaisuudessakin naapurukset Alajärvi ja Vimpeli, Vimpeli ja Alajärvi saavat porhaltaa rinta rinnan.

En minä turhaan kutsunut Teitä Vimpelin kunnan 200 -vuotisjuhlaan Saarikentälle. Muista tulla paikalle 🙂