SISÄISESTÄ TURVALLISUUDESTA

Orlandon tapahtumista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi puhumalla taikka kirjoittamalla.

Menneeseen emme voi vaikuttaa mutta tulevaan voimme ja sen takia lienee paikallaan pohdiskella miten voisimme välttää vastaavat tapahtumat täällä Suomessa.

Patenttiratkaisua ei ole, on vain enemmän ja vähemmän valistuneita ennusteita ja todennäköisyyksiä.

Koska nimittelyillä ei asiaa edistetä, on viisaampaa välttää käyttämästä sanoja rasisti, fasisti, natsi, suvakki, homo, lesbo jne. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin mutta se ei taida olla tarpeen.

Pohdiskelen asiaa pelkästään julkisuudessa olleiden tietojen valossa. Mitään sisäpiiritietoa minulla ei ole.

Keskityn kahteen asiaan; tekijään ja tekovälineeseen.

Tekijän taustoista on kerrottu ja sukuselvityskin tehty. Uskonnollinen vakaumus lienee joku muu kun peruskristitty.

Minä pohdin tekijän motiivia. Mikä taikka kuka sai tekijässä aikaan tekopäätöksen? Minkä takia hän päätti hankkia aseita ja minkä takia hän päätti toteuttaa teon noin suuressa mitassa? Eikö vähempikin olisi riittänyt?

Minulle asia avautuu selvänä terrori-iskuna. Päättelen näin koska isku tehtiin ns. pehmeään kohteeseen, kohteessa pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon tuhoa mahdollisimman lyhyessä ajassa ja varauduttiin siihen että omakin henki menee jossain vaiheessa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tekijä olisi vielä vannonut uskollisuuttaan isilille.

Näin ollen motiiviksi valikoituu uskonnollinen radikalisoituminen jonka varjolla voi näköjään tehdä mitä raaempia tekoja vääränuskoisia kohtaan.

Kiinnitin huomioni myös siihen että tekijä oli ollut poliisin puhuttelussa ja tarkkailussa aikaisemmin. Siitä huolimatta hän sai työskennellä turvallisuusalan yrityksessä ja hankkia luvallisesti ampuma-aseita. En tiedä, mutta oletan että se poliisin ”puhuttelu/haastattelu” ei ole tainnut olla ihan lyhyt -mitä kuuluu – tyylinen, vaan henkilö on ollut seurannassa pitempään jo ennen puhuttelua.

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Suomessakin poliisi seuraa noin 300 radikalisoitumisesta epäiltyä henkilöä ja minun valistunut arvaukseni on että tuo määrä on vieläpä alakanttiin.

Suomalaisten poliisien resurssit ovat vain murto-osa Amerikan kollegoihin verrattuna. Toki maan asukasmääräkin on vain murto-osa, mutta siitä huolimatta.

Ranskassa isilin nimeen vannonut jihadisti puukotti poliisipariskunnan. Lehtitietojen mukaan mies olisi puukotettu kadulle kotinsa edustalle ja sen jälkeen nainen surmattu sisällä asunnossa. Naisen surmaamistapa viittaa monissa uutisvälähdyksissäkin näytettyyn veitsenkäyttöön.

Kyse ei siis enää ole tekovälineestä ja tekovälineen saatavuudesta vaan tekijästä ja tekijän tahdosta.

Kun en tunne Amerikan aselakeja niin en osaa lausua niistä mitään. Kotimaiset aselait luulen tuntevani ja voin sanoa että täällä laki on tiukka. Toistaiseksi kuka tahansa saa Suomessa ostaa ilman lupaa puukkoja ja veitsiä. Ranskan tapahtuma osoitti että vääräuskoisen teurastaminen käy myös ilman ruutiasetta.

En usko että me omia aselakejamme kiristämällä enää saamme vähennettyä turvallisuusuhkaamme. Joku muu keino pitää löytää.

Lyhyesti sanottuna terroritekoon tarvitaan tekijä, tekoväline ja satunnaiset uhrit. Yksinään toimivilla ei ole apulaisia ja sen takia näitä yksittäisiä tekijöitä on niin vaikeaa ennalta estää. Mitä suurempi tekijöiden joukko on, sitä todennäköisempää on että joku puhuu, soittaa, tekstiviestittää taikka muuten levittää tiedon joka jää viranomaisten haravaan.

Jos ja kun ketjussa on kolme lenkkiä niin mitä lenkkiä pitää muuttaa jotta turvallisuutemme paranee?

Minun mielestäni satunnaisia uhreja ei voi muuttaa, eikä enää voi oikein järkevällä tavalla kiristää/muuttaa myöskään ihmisen surmaamiseen soveltuvien tekovälineiden saatavuutta.
Ainoa mieleeni tuleva kohta on vähentää tekijöiden määrää.

Nyt tullaankin sille rajalle jossa pohditaan mitä saa ja mitä uskaltaa kirjoittaa ilman rasistiksi taikka vihapuheen levittäjäksi leimaantumista.

On erikoista jos ja kun kansalaisten turvallisuudesta huolestuneen kirjoittajan pitää miettiä millä tavalla asettelee sanansa jotta ei syyllisty rikokseen kertoessaan ajatuksiaan turvallisuuden parantamisesta.

Minä kaipaan Suomeen asiallista, analyyttistä ja kiihkotonta keskustelua sisäisen turvallisuutemme tilasta ja sisäiseen turvallisuuteemme kohdistuvista uhkista.

Kaikista asioista on voitava keskustella asiallisesti ilman että keskustelija leimataan rasistiksi taikka suvakiksi.

Nimittelyt pois ja asialinja käyttöön. Jos sillä onnistumme estämään yhdenkin terroriteon, niin mielestäni keskustelu on ollut hintansa väärtti.