TILINPÄÄTÖS

Tänään (23.6) oli eduskunnan kevätistuntokauden viimeinen täysi-istunto.

Äänestimme napilla muutamista lakiesityksistä ja suljetulla lipulla toisesta varapuhemiehestä.

Onnittelut vielä toistamiseen varapuhemies Satoselle. 🙂

Istuntokausi päättyi hieman sekavissa tunnelmissa ja kulunutta sanontaa lainaten ”kaikki ei mennyt kuten Strömsössä”.

Mieltäni jäi kaivertamaan pari asiaa. Ensimmäisenä Metsähallituksen pääjohtajanimitys ja toisena edustaja Tolppasen loikka SDP:n eduskuntaryhmään.

Ensiksi Metsähallitus.

Minun asiani ei ole jakaa tyylipisteitä, eikä enemmälti kommentoidakaan. Lähtökohtahan on se, että ministeri nimittää kenet haluaa. Naapuripuolueen ministerin nimittämiseen ole sopivaa sekaantua eikä naapuripöytiin huudella.

Kirjoitan kuitenkin muutaman rivin, koska koen tässä Metsähallituksen pääjohtajanimityksessä tulleeni jollakin tavalla hieman huijatuksi.

Jos joku miettii mitä tarkoitan tuolla huijatuksi tulemisella, niin avaan asiaa hieman ja palaan muutaman viikon takaiseen Metsähallituslain valmisteluun.

Yleisesti on tiedossa että laki herätti laajaa keskustelua ja nostatti tunteita pintaan. Valiokuntatyöskentelyssäkin koettiin monenlaista.

Laajojen kuulemisien ja useiden kokousten jälkeen lakiesitys oli sellaisessa muodossa jonka minä(kin) voin pitkin hampain hyväksyä. Esitys ei ollut hyvä, mutta hallitussovun säilymisen kannalta se oli siedettävä. Minun mielestäni metsätalouskäytöstä poistuu liikaa metsiä ja kun Suomi seisoo puujaloilla, niin suojellut hehtaarit ovat pois talouskäytöstä. Lue: tuottamasta valtiolle euroja.

Metsien miehenä minä kannan huolta metsien tehokkaasta hyödyntämisestä. Meillä ei ole varaa balsamoida talousmetsiä jos todella vaadimme Metsähallitusta täyttämään tuotto-odotukset. Jos emme vaadi euroja Metsähallitukselta, ei tarvitse huolehtia metsien hyödyntämisestäkään. Se on klassinen joko – tai. Ei sen kummempaa.

Lakia hyväksyttäessä olin siinä uskossa että Esa Härmälä jatkaa Metsähallituksen pääjohtajana. Jätän kertomatta mistä tämä ”usko” minulle tuli, totean vain että näin olin antanut itseni ymmärtää.

Tämän takia ei tuntunut mukavalta kun kuulin ministeri Tiilikaisen suunnitelmista siirtää Härmälä syrjään. Tuli tunne että ainakin minua vietiin nyt vipukelkalla.

Se tuskin onnistuu toista kertaa.

Toiseksi Tolppanen.

Maakuntalehti Ilkassa 23.6 olleen jutun mukaan edustaja Tolppanen oli sanonut toimittajalle ”ai että tämä selittely kyllästyttää”.

Minun mielestäni se oli hyvin sanottu. Minä sanon samalla tavalla että olen kokolailla kyllästynyt selvittämään edustaja Tolppasen loikkaa. Ei ole minun asiani syytellä, puolustella taikka selitellä toisen edustajan ratkaisua.

Kyselijöiden olisikin parempi tiedustella asiaa suoraan edustaja Tolppaselta. Hän itse osaa vastata omiin asioihinsa parhaiten.

Saamani palautteen ja kyselyjen perusteella päättelen monelle käyneen samalla tavalla kun minulle kävi Metsähallituslain kanssa. Vietiin vipukelkalla.