PALAUTETTA

Turkin tilanne puhuttaa. Moni on kysynyt myös minun mielipidettäni Turkin vallankaappausyrityksestä ja sen jälkeisestä tilanteesta. Kysymysten ohella on hämmästelty hiljaisuuttani tässä asiassa. Minun kuulemma pitäisi kansanedustajana ottaa asiaan kantaa.

Tiedotusvälineistä olen toki tilannetta seurannut, mutta kun en ole ulkoasiainvaliokunnan jäsen, eikä asia näinollen oikein kuulu rooteliini, olen jättänyt kommentoimisen vähemmälle.

Toinen syy hiljaisuuteeni on se että minun lausumillani ei taida olla juuri merkitystä turkkilaisille. Uskon että he järjestelevät maansa asiat omalla tavallaan, kysymättä ulkomailta neuvoja.

Saahan suomalainen oikeustieteilijäkin lausua asiasta mitä tahansa, mutta ei sillä taida olla mitään merkitystä turkkilaisille. Näin minä uskon.

Kolmas ja ehkä painavin syy on kuitenkin se että minun mielestäni naapuripöytiin ei ole viisasta huudella. Ei ainakaan neuvoja – jos niitä ei sieltä erikseen pyydetä. Turkki ei ole tainnut pyytää – vai onko?

Tuntuu perin omituiselta että me täällä kaukana pohjolassa puhumme suu vaahdossa siitä miten turkkilaisten tulisi asiansa järjestää. Jotkut meistä jopa heristävät sormeaan ja varoittavat tekemästä virhettä. Tulee mieleeni hokema että kyllä me täällä Suomessa tiedämme mikä on Turkille parasta. Emme taida tietää.

Miltähän meistä suomalaisista mahtaisi tuntua jos meidän maamme sisäisiin asioihin puututtaisiin ulkomailta? En nyt esitä mitään ilmansuuntaa, mutta totean että aika moni saattaisi paheksua puuttumista.

Uskon että aika moni nyt turkkilaisia ojentanut sanoisi ettei muiden tarvitse tulla meitä suomalaisia neuvomaan. Ulkopuolista puuttumista pidettäisiin sopimattomana taikka jopa pahana poliittisena virheenä.

Siis jos emme halua että meidän maamme sisäisiin asioihin puututaan, älkäämme puuttuko muiden asioihin.

Mielipidettäni on kysytty myös sunnuntailisien leikkaamisesta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenen rooteliin tämä kuuluu ja tämän takia on varmaan paikallaan muutama rivi siitä kirjoittaa.

Käsitykseni mukaan keskustelu on lähtenyt kokoomuksen edustajien pohdinnoista ja ainakin minä kuulin niistä ensimmäistä kertaa tiedotusvälineistä. Asiaa ei ole käsitelty valiokunnan keskuudessa laajemmin ja kun en ole edustajakollegoilta asiasta mitään kuullut, niin en tietenkään julkisuudessa lähde asiaa sen enempää arvostelemaan kun arvioimaankaan.

Mielestäni ei ole hyvä tapa keskustella keskeneräisistä taikka pohdinnassa olevista asioista julkisuuden kautta. On parempi keskustella asiat ensin edustajien kesken ja kommentoida vasta sitten jos on kommentoitavaa. En kommentoi asiaa laajemmin mutta kerron oman henkilökohtaisen mielipiteeni.

Lähes 30 vuotta säännöllisen epäsäännöllistä vuorotyötä tehneenä osaan arvostaa vuorotyöstä maksettavia lisiä. Omakohtainen kokemukseni on poliisin työstä ja tiedän poliisin peruspalkan olevan niin pienen että sitä on kompensoitu juuri vuorotyöstä tulevilla lisillä.

Monesti on myös pohdittu että poliisin palkkaus on vuosien saatossa lähtenyt vinoutumaan niin että lisät lasketaan osaksi peruspalkkaa. Näinhän ei saisi olla, vaan sen peruspalkan pitäisi olla sellainen että sillä tulee toimeen. Lisät tulevat vain normaalityöajoista poikkeavista työvuoroista.

Nostan esille tässä oman ammattikuntani, mutta samalla tavalla ajattelen kaikista vuorotyötä tekevistä. Olen niin monta kertaa poliisin työssä yöllä saanut apua palo- ja pelastuspuolen henkilöstöltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta, unohtamatta meille ”keikat” antavaa hätäkeskuksen väkeä. Moni maatalouslomittaja lähtee jouluna navettaan kun isäntäväki on lomalla ja moni, moni muu työskentelee silloin kun toiset viettävät vapaata. Uskallan väittää että jokainen vuorotyötä tekevä katsoo tilinauhaansa ja tarkistaa onko ”haitat” maksettu oikein.

Oma henkilökohtainen asentoni on jyrkän torjuva silloin kun keskustelaan vuorotyölisien leikkaamisesta. Toivon että minun ei tarvitse olla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä sellaisessa keskustelussa osallisena.