SANANVAPAUDESTA

7.1.2015 Terroristit iskivät Charlie Hebon toimitukseen ja surmasivat ampumalla lehden työntekijöitä.

Nousi kohu sananvapaudesta ja sen puolustajista. Ammutut toimittajat puolustivat sananvapautta kirjaimellisesti hengellään.

11.1.2015 järjestettiin Pariisissa terrorismia vastustava ja sananvapautta puolustava marssi. Marssille osallistui useita valtionpäämiehiä eri puolilta maailmaa. Suomesta marssijoiden joukossa oli silloinen pääministeri Alexander Stubb.

Yle uutisten mukaan ( päivätty 11.1.2015 klo 15:20) Stubb oli todennut että ”Se (marssi) merkitsee paljon. Se on mielenilmaus sananvapauden puolesta, lehdistövapauden puolesta terrorismia vastaan.”

Olen Stubbin kanssa samaa mieltä. Sananvapautta pitää puolustaa.

Marssista uutisoitiin laajasti ja muistan nähneeni TV -kuvaa jossa valtioiden päämiehet marssivat rivissä rinta rinnan ja pitivät toisiaan kädestä. Teko symbolisoi keskinäistä liittoutumista sananvapauden puolesta jyrkkää totalitarismia vastaan.

Tuosta marssista on kulunut puolisentoista vuotta. Nyt on julkisuudessa vilahdellut erittäin arvovaltaisten ja kokeneiden poliitikkojen kommentteja ”puheet Suomen euroerosta ovat vastuuttomia”. Heidän mielestään Suomessa ei saisi edes keskustella Suomen mahdollisesta euroerosta.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Suomen euromyönteiset henkilöt puolustavat sananvapautta silloin kun se on heidän etujensa mukaista mutta kieltävät joistakin asioista puhumisen kun puhe ei enää myötäilekkään heidän etujaan. Jos Suomi eroaisi EU:sta, menettäisi moni hyväpalkkainen virkamies virkansa.

Minun mielestäni sananvapauteen kuuluu kaikenlainen asiallinen ja rakentava puhe.

Kirjoitin aiheesta alla olevan kolumnin maakuntalehti Ilkkaan.

Mistä saa puhua?

Brexit -äänestys on puhuttanut EU -kansalaisia. Kommentit ovat jakaantuneet perinteisesti puolesta ja vastaan. Erityisesti Englannin EU -eron puolesta äänestäneitä on arvosteltu jyrkin sanoin. Julkisuudessa käydystä keskustelusta saa helposti vaikutelman, että eroa kannattaneet äänestivät ”väärin”, koska heitä johdettiin harhaan valheellisilla väitteillä ja katteettomilla lupauksilla. Vain EU -eroa vastaan äänestäneet tiesivät mistä äänestivät ja äänestivät sen vuoksi ”oikein”.

Pidän erittäin outona, jos demokratian nimiin vannovassa maailmassa joku muu kun äänestäjä itse kykenee sanomaan, äänestikö Hän oikein vai väärin. Minun ymmärrykseni mukaan jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus päättää siitä, mitä taikka ketä äänestää. Jokainen tekee valintansa itse ja itsenäisesti, ilman ulkopuolista painostusta taikka harkintakykyynsä kohdistuvaa arvostelua.

Englannin eron myötä ryöpsähti keskustelu myös Suomen EU -jäsenyydestä. Keskustelun sävy noudattelee Englannin eroamisesta tuttua kaavaa – puolesta ja vastaan. Mielestäni keskustelu on ainakin toistaiseksi ollut asiallista, vailla vastakkaisen mielipiteen omaavan syyllistämistä taikka leimaamista. Toki kotimaiseen keskusteluunkin on eksynyt muutama muut tuomitseva. Nämä itsensä ylentäneet sanovat että on vastuutonta edes keskustella Suomen EU -erosta. Minun mielestäni on vastuutonta ja demokratian periaatteiden vastaista edes yrittää kieltää kansaa keskustelemasta jostakin aiheesta. Kansalaisilla on oikeus puhua juuri niistä asioista, jotka koetaan puhumisen arvoisiksi. Puhumista ja vapaata keskustelua ei voida kieltää edes EU Suomessa.

Suomen EU -jäsenyyden ohella on virinnyt vilkas keskustelu maamme mahdollisesta Nato -jäsenyydestä. Sattumaa taikka ei, mutta jotenkin minusta tuntuu, että samat henkilöt jotka yrittävät kieltää kansalaiskeskustelun Suomen EU-erosta, toivovat keskustelua Suomen Nato -jäsenyydestä. Jostakin aiheesta keskusteleminen koetaan tärkeäksi ja jopa suotavaksi ja jostakin muusta aiheesta vastuuttomaksi.

Lisämausteen Nato -keskusteluun tuo vääntö siitä, pitäisikö mahdollisesta sotilasliittoon liittymisestä järjestää kansanäänestys. Jälleen kerran vaihtoehtoja on tasan kaksi. Perin erikoista on että myös tätä keskustelua yritetään rajoittaa. Joidenkin mielestä Suomen mahdollinen Nato -jäsenyys on kansalaisille niin suuri asia että heidän mielipidettään on kysyttävä ennen päätöksen tekoa. Jotkut toiset taas ajattelevat että kansalaisilla ei ole riittävää tietoa siitä mitä mahdollinen jäsenyys toisi tullessaan, joten heidän mielipidettään ei tarvitse edes kysyä.

Hallituspuolueen kansanedustajana olen sitoutunut noudattamaan hallitusohjelmaa ja olen lojaali hallituksen esityksille. Pääministeri Sipilä on julkisesti ilmoittanut, että hallitus ei tule esittämään Suomen eroa EU:sta. Hallitusohjelmaan ei ole kuitenkaan kirjattu aiheita, joista maassa saa, taikka ei saa keskustella, joten kaikenlainen asiallinen ja rakentava keskustelu jatkukoon.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja (PS)