ITÄMEREN TYKKI

Itämeren turvallisuus ja yhteistyökonferenssi.

En ole ulkoasiainvaliokunnan jäsen eikä ulkopolitiikka näinollen kuulu omaan rooteliini. Tämän takia ajatukseni ja tuuminkini ovat omia, henkilökohtaisia, eikä niitä pidä millään tavalla sekoittaa valtakunnan viralliseen ulkopolitiikkaan. Sovitaanko niin että meillä jokaisella on oikeus ongella- ja kannonpäässä miettiä ihan mitä mieleen juolahtaa ja kirjoittaakin, jos niikseen tulee.

Moni muistaa vuoden, parin takaiset uutisoinnit venäläiskoneiden ilmatilaloukkauksista.

Kirjoittelin silloin blogiini että venäläiset lentäjät ovat niin ammattitaitoisia että he eivät harhaudu vieraan maan ilmatilaan ihan vahingossa. Käsitykseni mukaan kyse oli ihan tahallisista ja tarkoin harkituista toimista.

Samaan aikaan uutisoitiin myös joidenkin venäläisten sotilaskoneiden lentävän kansainvälisessä ilmatilassa toisiotutkat eli transbonderit sammutettuina. Myöskään ne laitteet eivät pimene ihan itsestään, joten pimeänä lentäminenkin oli tarkoin harkittua.

Rauhan aikana siviilikoneiden seassa lentäviltä sotilaskoneiltakin edellytetään tunnisteiden käyttöä, jotta minimoidaan mahdollisen onnettomuuden riski. Toki sotilastoimintaan tarkoitetut tutkat havaitsevat koneet vaikka niiden tunnistimet eivät päällä olisikaan, mutta olisi kaikkien kannalta parempi jos sotilaskoneet näkyisivät myös siviili-ilmailututkissa.

Samoihin aikoihin uutisoitiin venäläisten pitkänmatkan pommittajien käyneen ”tervehtimässä” ruotsalaisia ja englantilaisia. En usko näidenkään lentojen tapahtuneen ihan sattumalta, vaan mielestäni lennot tehtiin lentosuunnitelman mukaan ”vakain tuumin ja harkiten”.

Näiden ja muutaman muun ”yhteensattuman” vuoksi jännitys Itämeren ympärillä kiristyi. Ruotsin kerrotaan deaktivoinnin jälkeen reaktivoivan Gotlannin puolustustaan ja samanmoisia manööverejä taidetaan tehdä Itämenenaltaan reunamilla muuallakin.

Tilanne oli niin sanotusti perkelöitymässä hyvää vauhtia. Tällä poliisikieleen juurtuneella sanonnalla kuvataan tilannetta joka kehittyy hyvin voimakkaasti ei toivottuun suuntaan.

Minun mielestäni Itämeren tilanne oli ja on kehittymässä ei toivottuun suuntaan, katsoipa sitä miltä kantilta tahansa. Sanon näin ihan rivikansanedustajana, ottamatta kantaa maamme viralliseen linjaan.

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan presidentti Niinistö on keskustellut ilmatilaloukkauksista ja sotilaskoneiden tunnisteongelmasta Venäjän presidentin kanssa.

Keskustelu on mitä ilmeisimmin ollut hyvähenkinen ja hyödyllinen sillä presidentti Putin on tarjoutunut isännöimään asian tiimoilta käytäviä jatkoneuvotteluja.

Presidentti Putin on ottanut ”kopin” presidentti Niinistön esityksestä mutta suurvallan päämiehenä katsoo oikeudekseen pidellä palloa räpylässään niin kauan kun haluaa ja heittää pallon kenelle tahtoo.

Tämä oikeus Hänelle suotakoon. Pitäähän sitä suurvallan Päämiehelle sen verran etuoikeutta antaa jotta myös Hän pääsee painamaan Nummisuutarien Eskon tavoin ”puumerkkinsä” hankkeeseen.

Olen hämmästynyt puheista joiden mukaan meidän suomalaisten ei kannata lähteä neuvottelemaan Venäjän presidentin kanssa kahdestaan. Toistan että olen hämmästynyt!

Minun riitojen- ja erimielisyyksien ratkomiskokemukseni ovat paljon pienemmistä ympyröistä ja paljon vaatimattomammista konflikteista, mutta sanon silti että neuvottelutarjousta ei kovin usein kannata torjua.

Jos toinen osapuoli ojentaa kättään neuvottelun merkkinä, ei siihen kannata ainakaan sylkäistä.

Uskon että Itämeren altaan ympärillä olevan jännitteen laukaiseminen on kaikkien edun mukaista. Se on jokaisen rantavaltion etu ja väitän, että etu ulottuu rantavaltioita kauemmaksikin. Sanalla sanottuna, on Euroopan ja maailman etu jos Itämerellä tilanne normalisoituu.

Jos toiseen vaakakuppiin asetetaan Itämeren jännitteen kohoaminen ja toiseen vaakakuppiin tapa- ja tyyli jolla neuvottelut jännitteen lieventämiseksi saadaan käyntiin, lienee itsestään selvää kumman puoleen vaaka kallistuu.

Tässä tilanteessa ei kenelläkään luulisi olevan varaa viisastella ”väärin sammutettu” -hokemalla. Kun sauna syttyy tuleen, ei liene merkitystä sillä kuka kutsuu palokunnan – pääasia on että se kutsutaan ja nopeasti!

Mielestäni on Suomen etu ja Suomelle jopa kunniaksi jos saisimme aikaan Itämeren turvallisuus ja yhteistyökonferenssin. Tämä mini TYKKI olisi luonteva jatko taannoiselle isommalle ETYKILLE koska Itämeren alueen paikallisiin ongelmiin keskittyvänä ei olisi tarvetta kutsua koolle ihan kaikkia YK:n jäsenmaita.

Tämän takia ainakin minä pidän erittäin tärkeänä että hyvä neuvotteluyhteys säilyy Venäjän kanssa. Ongella ollessa osaa arvostaa sitä että kukaan ei keikuta yhteistä venettä.