ISÄT KATSOVAT POIKIAAN

Torstaina 1.9 oli Alajärven kirkossa alueellinen Sotaveteraanipäivä.

Hyvä ystäväni Pekka Viitaniemi soitti minulle jo elokuun puolivälissä ja kertoi tulossa olevasta tapahtumasta ja että kirkossa vietetyn Jumalanpalveluksen jälkeen lasketaan Sankaripaadelle seppele. Tähän toimeen tarvitaan kaksi reserviläistä, joista toisen pitäisi olla upseeri. Nuorempi poikani toimii Alajärven reserviupseerien puheenjohtajana, joten luonnollisesti tarjosin tehtävää Hänelle.

Pojallani oli kuitenkin täysi työpäivä ja kun minun kalenterissani oli sopivasti tilaa, sanoin Pekalle että minä tulen. Kaverikseni sain erittäin aktiivisen reserviläisen, Johan Luoma-Ahon.

Olimme Luoma-Ahon kanssa kirkossa hyvissä ajoin ennen Jumalanpalveluksen alkua. Kirkkoon alkoi saapua veteraaneja yksin ja pienissä ryhmissä. Harmaapäisten veteraanien askel oli jo lyhyt ja moni tarvitsi kävelyynsä tukea, mutta silti jokainen löysi paikkansa ja valmistui sanan kuuloon.

Jumalanpalvelus päättyi Herran Pyhään Ehtoolliseen, jolle havaintojeni mukaan polvistui jokainen kirkossa ollut. Tunnelma oli harras ja väkevä.

Emeritus kirkkoherra Teuvo Veikkola lähetti seppelpartion matkaan Narvan Marssin tahtiin.

Uskallan tunnustaa että ei ollut liikutus kaukana kun sotaveteraanin- ja lotan poikana marssin kohti kirkon ulko-ovea. Näin ympärilläni oman Isäni ja Äitini ikä- ja sukupolvea, miehiä ja naisia jotka ovat joutuneet vanhempieni lailla kokemaan sodan tuskat ja kauhut.

Kotimatkalla mietin, mitä mahtavat veteraanit ajatella nykymenosta. Etelä-Karjalassa oli satakunta veteraania, komppanian verran, jäänyt vaille heille kuuluvaa kuntoutusta. Rahaa ei ollut riittänyt kaikille. Jos ja kun uutisen varmaan moni veteraanikin luki, niin miettikö Hän että tämänkö takia me taistelimme, tämänkö takia me uhrasimme parhaan nuoruutemme.

Nyt Isänmaan asioita hoitava sukupolvi löytää kyllä rahaa maassa oleville, muiden maiden sotaveteraaneille, mutta ei omille Kunniakansalaisillemme. Näille muiden maiden veteraaneille järjestetään asunnot ja elanto, heille järjestetään lääkäripalvelut ja terapeutit. Rahaa on ja jos ei ole, lainataan ulkomailta lisää.

Tammenlehväsukupolven keski-ikä on jo niin korkea, että joka päivä yhä useampi osallistuu viimeiseen iltahuutoonsa. Rivit harvenevat ja muutaman vuoden päästä veteraanisukupolvemme on siunattu Isänmaan multiin.

Meidän poliittisten päättäjien on hoidettava maamme asioita niin ettei ainakaan oman maamme kansalaisista tule uusia sotaveteraaneja.

Ulkolaisia veteraaneja ei mielestäni tule maahamme päästää.