KIRKKO AVAA OVENSA

Muutama päivä sitten Arkkipiispa Mäkinen ilmoitti, että kirkko alkaa tarjota hätämajoitusta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille henkilöille.

Arkkipiispan päätös on herättänyt laajaa keskustelua. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Mäkisen ulostulot puhuttavat.

Olen saanut kymmeniä soittoja ja muita viestejä, joissa on hämmästelty arkkipiispan ja kirkon toimintaa.

Minulta on kysytty suoraan, rikkovatko kirkon työntekijät lakia jos ja kun he avaavat kirkon ovet turvapaikanhakijoille.

En ole juristi, joten en juristina vastaa. Poliisina sanon että nyt seilataan harmailla vesillä.

Käsitykseni mukaan kirkon suojiin hakeutuvat nimenomaan sellaiset henkilöt, jotka ovat jo saaneet turvapaikkahakemukseensa tuomioistuimessa kielteisen päätöksen.

Minä luotan suomalaiseen oikeusjärjestelmään, enkä usko että valtavasta jutturuuhkasta huolimatta päätöksiä tehdään hutiloimalla, vaan jokainen hakemus käsitellään asianmukaisesti. Todistelutaakka lienee turvapaikkaa hakevalla, ei päätöstä tekevällä tuomarilla.

Kun tuomioistuin on asian käsitellyt ja päätynyt hylkäämään hakemuksen, on siihen aina selvä syy. Monesti meistä sivullisista saattaa joku tuomioistuimen päätös tuntua väärältä ja jopa oikeusmurhalta, mutta pitää muistaa, että yleensä meillä on tiedossa vain se päätös ja ehkä hakijan kertomus siitä minkä takia juuri hänen hakemuksensa pitää hyväksyä. Hakijan kertomukseen pitää suhtautua hakijan kertomuksena, ei välttämättä objektiivisena totuutena.

Useimmiten ulkopuolisten tietoon tulee vain murto-osa päätöksen perusteena olleesta tiedosta. Jos kaikki tieto olisi julkista, saattaisi suhtautuminen tuomioon muuttua.

Tuomioistuimen antaman kielteisen, lainvoimaisen päätöksen jälkeen henkilöllä ei ole laillista oikeutta oleskella Suomessa.

Näitä henkilöitä kutsutaan usein paperittomiksi. Olisi rehellisempää puhua henkilöistä joilla ei ole maassaolo-oikeutta.

Kun henkilöllä ei ole enää oikeutta oleskella maassa, ei hänellä ole myöskään oikeutta käyttää virallisia turvapaikan hakijoille tarkoitettuja majoitustiloja ja niiden palveluja. Henkilö on pudonnut tyhjän päälle ja tyhjän päällä hän on niin kauan kun hän Suomessa oleskelee.

Käsitykseni mukaan kirkko on nyt avaamassa ovensa tällaisille henkilöille ja tämä herättää kansalaisissa hämmästystä ja ainakin minussa poliisina ihmetystä. Kaikki ei taida mennä nyt ihan putkeen.

Minä ymmärrän hyvin että jonkun kirkon pastori, taikka ihan kuka tahansa meistä, majoittaa ulkona kylmässä värjöttelevän henkilön yhdeksi yöksi. Ymmärrän myös sen, että majoitetulle tarjotaan ruokaa ja juomaa. Pidän tällaista toimintaa ihan peruskristillisenä ja peruskristillisten arvojen mukaisena.

Ymmärrykseni loppuu, jos yhdeksi yöksi majoituksen saanut henkilö palaa majapaikkaansa toistuvasti ilta illan ja viikko viikon perään. Erityisen pahana pidän tilannetta jos majoittaja tietää majoittavansa poliisin etsintäkuuluttaman henkilön. Mihin vedetään akuutin hädän ja hostel -toiminnan raja? Onko arkkipiispa ohjeistanut pastorinsa pitämään kirjaa majoittujista ja majoitusvuorokausista? Onko arkkipiispa ohjeistanut pastoreita milloin toistuvasta majoittujasta ilmoitetaan poliisille?

Muistelen tässä vanhaa pohdintaa ”kuinka tekijän tahto suhtautuu tekoon”. Mielestäni tässä majoitusasiassa voidaan myös hyvin kysyä, koska täyttyy avunanto ulkomaalaisrikkomukseen -tunnusmerkistö?

Tunnustan rehellisen avoimesti, että ymmärrystäni koeteltiin myös lukiessani sisäministeri Risikon tekemästä sopimuksesta arkkipiispa Mäkisen kanssa. Puhuttiinko siinä majoitusvuorokausien määrästä? Mikä on akuuttia hätämajoitusta ja mikä on kokonaan muuta?

Luotan sisäministerin harkintakykyyn, mutta kysyn kuitenkin, miten poliisi ohjeistetaan noutamaan kirkon suojissa olevia etsintäkuulutettuja henkilöitä? Yleisesti on nyt tiedossa että eri kirkot hätämajoittavat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja tämä tieto on näin myös poliisilla. Kun poliisin velvollisuus on etsiä etsintäkuuluttamansa henkilöt, niin on aika selvää että poliisi kohdistaa etsinnät tiloihin joissa tietää etsittävien oleskelevan – siis kirkkoihin.
Jää nähtäväksi, millainen meteli nousee eriväristen barbaarien keskustelupalstoilla poliisin raakalaismaisesta käytöksestä ja poliisin käyttämistä voimakeinoista. Ilmapiiri on ainakin herkullinen mitä erikoisimpien tarinoiden kasvualustaksi.

Poliisi tunkeutui kirkkoon…

Poliisi kuljetti käsiraudoissa kirkosta…

Nyt puhuu poliisin voimakeinojen kohteeksi joutunut A A

Poliisiylijohtaja kommentoi…

Pelkään pahoin että tässä laitetaan taas se partioautossa istuva peruspoliisi hankalaan välikäteen. Pahimmassa tapauksessa työtään tehnyt poliisi on sisäisessä tutkinnassa, jossa selvitellään Hänen ja partiokaverinsa tekemiset pilkulleen, mutta jätetään toimenpiteen kohteena olevan, taikka majoitusta järjestäneen henkilön tekemiset vaille huomiota.

Olen huono ennustaja, silti sanon että nyt kirkko lähti tielle jolta ei taida enää olla paluuta. eroakirkosta.fi – sivusto taitaa olla kovassa käytössä.