KINKKUA SULATELLESSA

Näin joulun jälkeen yleensä kirjoitellaan iloisista asioista ja mukavista uutisista, kerrotaan päättymässä olevan vuoden kohokohdat ja onnistumiset. Varsinaisena ilonpilaajana pidetään sitä joka vuoden viimeisinä päivinä kehtaa sivallella sanan säilällä kanssaihmisiään.

Minullakin oli tarkoituksena pärvötellä tähän vuoden viimeisimpään kirjoitukseeni edes hitusen mukavia ja myönteisiä asioita, mutta muutin mieleni kuunnellessani maakunnan ihmisten murheita ja lukiessani viimepäivien lehdet.

Puhun susista, suden ja koiran risteymistä, poliiseista ja poliitikoista. Tämä ei ole mukavaa luettavaa, mutta sanon suoraan mitä ajattelen. Tykkää taikka et!

Ei ole mikään uutinen että sudet ja susien ja koirien risteymät ovat lisääntyneet rajusti viimevuosina. Samassa suhteessa ovat kasvaneet myös näiden eläimien aiheuttamat vahingot ja samalla myös valtion korvauskulut.

Nyt säästetään ja leikataan joka puolella, mutta petovahingoista ei säästetä eikä leikata. Ei tarvita diplomiekonomia arvioimaan, että vahinkojen aiheuttajia vähentämällä vähennetään vahinkoja ja sen kautta myös valtion korvausvelvoitetta. Saataisiin säästöjä. Niistähän on viimekuukausina ollut puhetta, vai muistanko väärin.

Rahareikiä riittää, mutta susi näyttää olevan niin pyhä eläin, että sen aiheuttamat vahingot korvataan muiden kustannuksella. Minun mielestäni se ei ole oikein. Miten Sinä asian tuumaat?

Pohjois-Karjalan susiongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Nyt nämä pitkähännät ovat jolkotelleet jo Pohjanmaan lakeuksillekin. Hyötyeläimiä on tapettu ja syöty lakeuksilla pitkin syksyä. Viimeisimmät uutiset tulevat Jalasjärveltä ja Kauhajoelta. Petoyhdyshenkilöiden mukaan kyseessä ei ole yksi lauma, vaan alueella riehuu ainakin kaksi eri laumaa. Maakuntalehdessäkin oli kuva jossa susi taikka suden näköinen eläin näytti seurailevan lihakarjaa.

Karjatilalliset ovat huolestuneena soittaneet poliisille ja pyytäneet apua, mutta poliisilta ei ole ainakaan lehtitietojen mukaan juuri ymmärrystä tullut. Tilannetta on seurattava, koska vielä ei ole ”mitään tapahtunut”.

Jokainen puheitani kuunnellut ja näitä blogi -kirjoituksia lukenut tietää, että minä poliisina puolustan poliisin toimia viimeiseen asti. Minä olen ylpeä suomalaisesta poliisista, mutta en siitä henkilöstä joka menee sanomaan hädässään apua pyytävälle että seuraile tilannetta, koska vielä ei ole mitään tapahtunut. Sanon suoraan ja sumeilematta että sanoja otti hirveän riskin!

Sanon näin 15 vuoden poliisikoiranohjaajan kokemuksella. Minulla on ollut kolme etäisesti sutta muistuttavaa saksan paimenkoiraa. Olen vuosien saatossa ollut maalimiehenä sadoissa puruharjoituksissa, joten minä luulen tietäväni miltä tuntuu kun 30 – 40 kiloinen eläin tulee saalistus- taikka puolustusvietillä kiinni ja puree kokosuullaan. Näissä puruharjoituksissa on käytössä hyvät suojat, joista ei koiran hammas läpi mene, mutta joka kerta on käsi taikka jalka mustelmilla pelkän puruvoiman seurauksena. Kohtalaisessa kunnossa oleva 115 kiloinen mies hallitsee yhden koiran, mutta kun molempiin jalkoihin tulee koira, viedään maalimiestä kun litran mittaa. Jos tilanteeseen lasketaan vielä kolmas koira, on kokosuojapuvussa helisemässä. Koirat riepottelevat maalimiestä mielensä mukaan ja näissä harjoituksissa yksikään hammas ei tule ihon läpi. Millaiselta tuntuu ihmisestä jolla ei ole yllään mitään suojaa? Mieti sitä!

Suden puruvoima on koiraan verrattuna moninkertainen ja minä pidän hirvittävänä tilannetta jossa esimerkiksi pieni lapsi leikkii kotipihallaan koiransa kanssa. Äkkiä nurkan takaa pölähtää paikalle pitkähäntien lauma. Mitä tekee lapsi? Uskon, että aika luonnollinen reaktio on ottaa koira syliin ja suojella sitä susilta. Lapsi puolustaa lemmikkiään vaistomaisesti ja viimeiseen saakka. Kaikkein vaarallisin tilanne on silloin jos lapsi lähtee hädissään juoksemaan kotiin turvaan. Se laukaisee susien saalistusvietin ja jälki voi olla todella karmeaa.

Ihminen voi joutua tahtomattaan susilauman keskelle monella muullakin tavalla. Tänään on sosiaalisessa mediassa kiertänyt perätön huhu jonka mukaan joku autoilija olisi eilen illalla pimeässä törmännyt autollaan suteen. Tarkastaessaan törmäyksen jälkeen vahinkoja autoilija olisi joutunut susilauman raatelemaksi.

Vaikka kyseessä on perätön huhu, on lehdissä päivittäin juttuja auton ja jonkun eläimen törmäyksestä. Tänään uutisoitiin että Alavudella oli villisika jäänyt auton alle. Villisika on lakeuksilla vielä harvinaisempi kuin susi, joten törmäys on mahdollinen myös suden ja auton välillä.

Jos tällaiset onnettomuudet toteutuvat, niin yksikään poliisi ei voi sanoa että tilanne tuli yllättäen. Ei voi, koska poliisia on jo varoitettu kasvavasta uhkasta.

Se poliisista ja poliisin toimimattomuudesta.

Entäs me poliitikot? Miten me olemme noin niin kuin omasta mielestämme onnistuneet petopolitiikassa?

Arvosana on itkettävän ja naurettavan välillä. Valitsen naurettavan, koska se itkukin saattaa vielä tulla ihan valitsematta.

Nimittäin poliisi noudattaa sitä lakia jonka me poliitikot olemme säätäneet. Jos haluat asiaan lisäselvitystä, katso voimassa oleva poliisilaki. Siinä määritellään poliisin toiminta melko hyvin ja sitä lakia poliisi noudattaa, kuinkas muuten.

Voimassa oleva laki 22.7.2011/872 toinen luku pykälä 16.

”2 luku16 §

Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen

Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.”

Merkkasin punaisella pykälän ongelmakohdan. Kaksi sanaa. Kaksi erittäin turmiollista sanaa. Nämä sanat sitovat poliisin kädet ja saavat aikaan vaivautuneen muminan ”kun vielä ei ole mitään tapahtunut”.

Päiväyksestä näet koska laki on allekirjoitettu. Ajanpuutteen vuoksi ja tilan säästämiseksi en kirjoita tuolloin sisäisestä turvallisuudesta vastuussa olleen ministerin nimeä.

Edellisestä laista puuttuivat sanat ”viimesijainen keino”. Silloin oli poliisinkin helpompi antaa lopettamispäätös. Nyt on erittäin hankalaa tehdä päätös, koska kukaan ei ole määritellyt että mitkä temput, keinot taikka loitsut on tehtävä, ennen kun lopettamispäätös voidaan antaa.

Kun kantelua, taikka sisäisen tutkinnan miehiä pelkäävä päällystöpäivystäjä joutuu harkitsemaan antaako lopetuspäätöksen vai eikö anna, niin hän luistelee asiasta sanomalla että kun ei ole vielä mitään tapahtunut. Jos kaivat poliisilain esille, niin lue myös lain alkupuolen pykälät ja erityisesti pykälä 10§ ”Rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen”.

Käsitykseni mukaan joka ilta jossain päin Suomea poliisi kotihälytyksellä ottaa henkilön kiinni ja kuljettaa asemalle rauhoittumaan. Näin tehdään tilanteissa joissa ei vielä ole mitään konkreettista sattunut, mutta voisi sattua.

Pohdiskelen myös tilannetta jossa vaikkapa Alajärvellä asuva henkilö syyllistyy Aavasaksalla törkeään rattijuopumukseen. Henkilöllä on ampuma-ase kotonaan lukitussa asekaapissa. Teolla ja aseella ei ole mitään tekemistä keskenään, siis niin kutsuttua kausaaliyhteyttä, siitä huolimatta poliisi peruu henkilön aseluvan, koska jotain voi sattua.

Minun järkeni ja oikeustajuni ei ymmärrä että miten ja millä perusteella poliisi valikoi tehtävät joissa ”jotain voi sattua” (abstrakti uhka) ja joissa jotain on jo pitänyt sattua (konkreettinen uhka) ennen kun virkakoneisto käynnistyy. Ymmärrätkö Sinä?

Kun edellisen hallituksen aikana lisättiin lakiin sanat jotka aiheuttavat poliisille jatkuvia ongelmia, niin minun mielestäni nykyinen hallitus voi korjata ongelman poistamalla sanat.

Tulen esittämään oikeus- ja työministeri Lindströmille että poliisilain toisen luvun 16§ poistetaan sanat ”viimesijaisena keinona”. Jos tämä muutos tehdään, voi poliisi nykyistä huomattavasti helpommin myöntää poistoluvan eläimelle jonka pelätään aiheuttavan vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle.

Toivon saavani hallituspuolueiden tuen esitykselleni. Tämä muutos on meidän poliitikkojen käsissä, ihan samalla tavalla kun on kannanhoidollisten kaatolupienkin määrä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta vastaa osaltaan myös petopolitiikasta. Minä olen sen valiokunnan varapuheenjohtaja ja tässä ominaisuudessa esitin ministeri Tiilikaiselle, että suden kannanhoidollisessa metsästyksessä poistetaan vähintään 80 eläintä. Esitys oli minun ja samalla Perussuomalaisten eduskuntaryhmän nimissä tehty.

Ministeri harkitsi asian ja myönsi poronhoitoalueen ulkopuolelle vain 53 poistolupaa. Lupapäätös oli meidän poliitikkojen käsissä ja minä tunnustan suoraan pettyneeni lupapäätökseen. Jos paha vahinko sattuu, niin ainakin minä voin sanoa että olen osaltani yrittänyt tilannetta korjata.

Miten muuten meni noin niin kuin omasta mielestä? Eipä häävisti. Se on reilua myöntää.