KUKA PUOLUSTAISI PUUSEPÄN POIKAA??

Maailmalta kantautuneet uutiset kertovat toinen toistaan verisimmistä terrori-iskuista. Monta kertaa (en kirjoita aina, vaan monta kertaa) uutisissa mainitaan hyökkääjien huutaneen Allahu Akbar. Minun silmiini ei ole vielä osunut, eikä korviini kantautunut, että kukaan olisi kanssaihmisiä lahdatessaan ylistänyt ristille naulittua Puusepän Poikaa.

Voi olla että näin on tapahtunut, mutta ainakaan minä en ole sellaisesta kuullut. Selvää on, että terrori-iskuja tekevät myös muut kuin ääri-islamistit. Viimeaikoina on kuitenkin uutisoitu enimmäkseen ääri-islamistien tekemistä iskuista. Niitä enemmälti luettelematta nostan esiin pari, lähinnä mediaan liittyvää juttua.

Moni muistaa kirjailija Salman Rushdien kirjan Saatanalliset säkeet. Wikibedian mukaan eräs islamistijohtaja langetti Rushdielle kuolemantuomion ja kirjan kustantajia ja kääntäjiä uhkailtiin tai jopa tapettiin monissa maissa.

7.1.2015 asemiehet hyökkäsivät pariisilaiseen Charlie Hebdon –lehden toimitukseen ja ampuivat 12 ihmistä. Suurin osa surmatuista oli lehden työntekijöitä. Isku oli kosto lehden julkaisemista pilapiirroksista. Vastaavia loukatun kostoja lienee muitakin, mutta palautin mieleen vain nuo kaksi, koska ne liittyvät jollakin tavalla mediaan ja julkaistuun materiaaliin.

Minun mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta loukata toisen Jumalaa, eikä kenelläkään ole oikeutta kohdistaa toiseen ihmiseen väkivaltaa millään perusteella. Terroritekoja ei voi perustella, eikä puolustella millään tavalla. Ei edes Jumalan pilkalla.

Yritin edellä kertoa, että ainakin minun mielestäni Islamiin uskovat näyttävät puolustavan omaa Jumalaansa lähes fanaattisesti ja monesti myös keinoja kaihtamatta. Allahia puolustetaan.

Miten on meidän Kristittyjen laita. Moni meistä uskoo Puusepän Poikaan ja huutaa Häntä avukseen hädän hetkellä. Mitä tekevät muut?

Katselin pari iltaa sitten telkkaria. Samaa aparaattia jotkut kutsuvat sontaluukuksi. Joskus nuorempana talikolla sontaa pienestä luukusta nakellessa en oikein ymmärtänyt vertausta, taikka pikemminkin sen asiayhteyttä. Nyt ymmärrän vertauksen ja myös asiayhteyden oikein hyvin.

Ei ollut sontaluukku –sana kaukana, kun kanavilla pujotellessa satuin osumaan PARASTA SUOMALAISTA TV VIIHDETTÄ esittäneelle kanavalle. Olohuoneeseeni pelmahti ilmeisesti enkeliä esittänyt hahmo. ”Enkelin” puhe oli sen laatuista että tunsin siipioliota kohtaan myötähäpeää.

Ilmeisesti tämä ihminen yritti olla hauska ja naurattaa studiossa olleita ja meitä kotikatsomoissa ihmetteleviä. Kun siipiolio oli taljajousensa kanssa sipsutellut kameran ulottumattomiin, pöllähti lavalle sähköpyörätuolilla ajeleva parrakas olio. En tiedä ketä tämä olio yritti matkia taikka jäljitellä, mutta surkeaa oli, etenkin sen takia että oliolla oli kaulassaan suurikokoinen risti ja vaatetuskin osoitti melko suoraan ortodoksisen kirkon suuntaan.

Viivähdin kanavalla pari minuuttia ja suljin vastaanottimeni. Jäin miettimään suomalaisen viihteen tasoa. Surkeaa ja ala-arvoista ! Sanalla sanoen SURKEAA!

Istuntovapaan aikana vierailin Pietarsaaressa Etelänummen koululla ja Alavudella Luovin yksikössä. Vierailuni liittyi Suomi -100 teemaan. Tarkoitukseni oli esitellä eduskuntaa ja kansanedustajan työtä yleisesti, mutta molemmissa kouluissa jouduin palaamaan entiseen koulupoliisin rooliini ja puhumaan myös koulukiusaamisesta.

Opettajat tiedostavat kiusaamisen vaarat ja vastuullisina he haluavat tehdä kaikkensa, myös poliisin avulla, että koulussa ei ketään kiusattaisi.

Mielestäni kiusaaminen on suoraan sanottuna törkeää hauskanpitoa toisten kustannuksella. Kiusaaja on yleensä epävarma ihminen jolla on heikko itsetunto. Kiusaaminen saattaa johtua myös siitä, että heikon itsetunnon ja vajavaisen empatiakyvyn omaava ihminen voi suorastaan nauttia muiden ihmisten hädästä ja jopa avuttomuudesta.

Minä en ymmärrä ihmistä joka pilailee esimerkiksi pyörätuolissa istuvan henkilön kustannuksella. Mitä huvittavaa taikka humoristista on pyörätuolissa istuvassa ja sillä liikkuvassa ihmisessä? Ei mitään! Kuka vielä jaloillaan liikkumaan pystyvä haluaa pyörätuoliin? Ei kukaan! Minusta on todella vastenmielistä katsella terveen ihmisen liikkumista pyörätuolilla, jos se tehdään pilailu- taikka hauskuutusmielessä. Aivan samalla tavalla tunnen, kun katselen ja kuuntelen jonkun pilkkaavan ja rienaavan Puusepän Poikaa.

Kun pellet irvailivat TV kameroiden edessä, katsomossa ihmiset taputtivat irvailuille.

Mietin mitä mahtaisi tapahtua, jos tämä enkeliä matkiva siipiolio olisi pukeutunut vaikka Burkhaan. Mitä mahtaisi tapahtua, jos pyörätuolilla kurvaileva ”hauskuuttaja” olisi tullut lavalle turbaani päässään, pitkä valkea parta hulmuten ja avannut keskustelun hokemalla joitakin Arabian kielisiä sanoja.

Asia ei varmaan minun miettimiselläni parane, sillä on päivän selvää että yksikään pelle, klovni taikka muu mukamas hauskuuttaja ei uskalla tehdä rooliahahmoa, joka edes vähäisessä määrin viittaisi Islamin uskoon.

Miksi ei uskalla? Kirjoitukseni alussa on esimerkkejä siitä mitä voi seurata jos pilkkaa väärää Jumalaa.

Puusepän Poikaa näköjään uskaltaa pilkata ja rienata seuraamuksitta, mutta ei muita Jumalia. Mistä se kertoo?