SANOMALEHTI ILKKAAN KIRJOITTAMANI KOLUMNI

TURVALLISTA MATKAA

Saan paljon palautetta teiden kunnosta. Kelirikkoaikoina kritiikki kohdistuu pääasiassa maakunnan reuna-alueilla oleviin hiekkateihin. Lumien aikaan huolta kannetaan laajemminkin, erityisesti teiden aurauksesta ja liukkauden torjunnasta. Moni polanteisilla teillä ajava kaipaa TVH:ta ja vanhaa kunnon tiekarhua nykyisen Destian ja kymmenien aliurakoitsijoiden sijaan. Paluuta TVH aikaan ei taida olla ja aika realistista on myös todeta, että vaikka kokonaisvastuu teiden kunnosta on ELY keskuksissa, huolehtivat tarjouskilpailun voittaneet yrittäjät myös tulevaisuudessa teiden sorastuksesta ja liukkauden torjunnasta.

Vuosien saatossa teiden korjausvelka on kasvanut holtittomasti, ollen vuoden 2016 alussa jo noin 2,5 mrd. euroa Nykyhallituksen tavoite on toimikautenaan painaa tiestön ja muun infran korjausvelka alle 2 mrd. euron. Jos tavoite saavutetaan, jää tuleville hallituksille vieläkin lähes 2 mrd:n lasku, joka saattaa taitamattomalla taloudenpidolla kohota jälleen nykyisiin mittoihin.

Niukat varat on kohdennettava mahdollisimman tehokkaasti. Mielestäni kaksi kaupunkia yhdistävän leveän moottoritien rakentamisen sijaan olisi järkevämpää kohdentaa rahaa laajemmalle alueelle, alempiasteisen tieverkon peruskunnostukseen ja hoitoon. Yhdellä kilometrillä uutta moottoritietä parannetaan monta kilometriä routavaurioista kärsiviä hiekkateitä. Rahaa on löydettävä myös erityisesti kolariherkkien risteysten liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Valtio on tähän saakka kerännyt tienpitoon tarkoitetut varat tienkäyttäjiltä polttoaineveroina ja muina maksuina. Käyttäjä maksaa –ajattelu on toiminut tähän saakka, mutta miten on tulevaisuudessa? Viimepäivinä on keskusteltu siitä kuka maksaa, mitä maksaa, kuka kerää maksut ja erityisesti millä perusteella maksu määritellään.

Keskusteluissa on vilahdellut uusi yritys Liikenneverkko Oy, joka hoitaisi tiestön ja keräisi tienkäyttäjiltä käyttömaksut ajettujen kilometrien mukaan. Ajetut kilometrit todettaisiin ajoneuvoihin asennettavista paikanninlaitteista. Vaikka paikanninlaitteista keskustellaan vilkkaasti lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa, ei niistä ole vielä eduskunnassa puhuttu mitään, eikä esimerkiksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä ei ole asiasta ryhmäpäätöstä. Itse suhtaudun erittäin kriittisesti yksityisessä omistuksessa oleviin ajoneuvoihin asennettaviin paikanninlaitteisiin. Monissa ammattikäytössä olevissa ajoneuvoissa on jo nyt paikanninlaite, mutta mielestäni on tarpeetonta ja yksityisyyden suojaa vaarantavaa määrätä lailla paikanninlaite jokaiseen suomalaiseen ajoneuvoon.

Eduskunta voi lailla säätää vain suomalaisten ajoneuvojen varusteista. Meidän lakimme ei ulotu ulkomaisiin ajoneuvoihin. On syytä kysyä, miten määriteltäisiin ulkomaisessa omistuksessa olevien ajoneuvojen tiemaksut. Tähän saakka nämä ajoneuvot ovat saaneet liikennöidä Suomessa korvauksetta. Toivottavasti tämä meno ei jatku ainakaan suomalaisen autoilijan kustannuksella.