TYHJIÄ SANOJA

Presidentti Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan ”perustuslakimme antaa vahvan suojan yksilön perusoikeuksille.”

Satavuotiaalla Suomella on hyvä perustuslaki. Laki suojaa suomalaisia ja Suomessa oleskelevia ulkomaalaisia.

Presidentin tavoin moni muukin viittaa, erityisesti juhlapuheissa, perustuslakiimme ja sen yksilölle antamaan suojaan ja turvaan.

Olen näitä puheita kuunnellessa miettinyt, minkä vuoksi puhujat korostavat perustuslain antamia oikeuksia, mutta eivät sanallakaan mainitse oikeuksien mukana tulevaa velvollisuutta myös noudattaa muita lakeja.

Pitävätkö puhujat velvollisuutta niin itsestään selvänä, että sitä ei tarvitse erikseen puheessa mainita? Mene ja tiedä. Minä en ainakaan pidä.

Toivon että juhlapuheissa nykyistä useammin ja pontevammin nostettaisiin esille myös kansalaisten velvollisuudet. Suomessa on noudatettava Suomen lakeja, maassa on elettävä maan lakien ja tapojen mukaan. Näiden suhteen ei ole erivapauksia kenelläkään.

Muualta Suomeen tulleen on ymmärrettävä, että Suomen lakeja ei sopeuteta tulijoiden vaateisiin, vaan tulijoiden on sopeuduttava meidän lakiimme. Jos meidän lakimme on ylivoimainen noudattaa, on syytä mennä sellaiseen maahan jonka lainsäädäntö miellyttää.

Terroriteot ovat ravistelleet Eurooppaa. Ihmishenkiä on menettty ja loukkaantuneita on monin verroin enemmän. Jokaisen terroriteon jälkeen Euroopan mahtimaiden johtajat lausuvat, kuin yhdestä suusta, ”pelolle ei saa antaa valtaa”.

Moni kuulee nuo sanat, mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi sanojien asemaa ja elämää. On helppoa hokea samaa mantraa ”pelolle ei saa antaa valtaa”, kun ympärillä on kymmeniä aseistautuneita henkivartijoita ja sanojan koskemattomuutta vartioidaan kellon ympäri.

Mitä miettii terrori-iskun tapahtumapaikalla torikojuaan pystyttävä myyjä, taikka jollakin asemalla pommiräjähdyksen jälkiselvittelyjä ihmettelevä aseman työntekijä? Miten tavallinen, arkista elämää elävä kansalainen voi suojautua terrori-iskulta? Rohkenen väittää että ei millään tavalla.

Tällaiselle pelon vallassa elävälle kansalaiselle on aika turhaa hokea että ei saa antaa pelolle valtaa.

Paljon puhutaan, mutta mitä on tehty puheiden toteuttamiseksi? Sotilaiden lähettäminen kadulle on silmän lumetta ja valheellisen turvallisuudentunteen nostattamista kansalaisten keskuudessa.

Jo nyt on nähty, että terroritekoja on erittäin vaikeaa estää. Jos yhden estät, joku suunnittelee jo toista. Aina on joku joka yrittää.

Paljon puhutaan EU:n yhtenäisyydestä ja unionin vaikuttamismahdollisuuksista. Nyt on unionilla näytön paikka. Unionin on neuvoteltava keskitetty palautussopimus kaikkien Lähi-Idän maiden kanssa. Jos yksi unionin jäsenmaa saa palauttaa henkilön esimerkiksi Irakiin, niin sama oikeus on oltava kaikilla unionin jäsenmailla.

Jos unioni ei kykene neuvottelemaan tällaista yhteistä sopimusta, on syytä vakavasti pohtia, millä keinoilla Suomi voi nykyistä tehokkaammin poistaa maasta kielteisten turvapaikkapäätösten taikka muun syyn takia käännytettäväksi määrätyt henkilöt.

On ryhdyttävä sanoista tekoihin, muuten sanat jäävät tyhjiksi.