MOPOAUTOISTA

Erittäin valitettavan mopoautoturman jälkeen minulta on kysytty että eikö pieniä henkilöautoja voisi katsastaa mopoautoiksi.

Olen vastannut että minun mielestäni voisi ja olisi jopa kannatettavaakin.

Olen pohtinut mopoautoilijoiden turvallisuutta jo edellisellä hallituskaudella. Silloinen liikenneministeri ei tuntunut ymmärtävän asiaa ollenkaan. Nykyinen ministeri ymmärtää.
Esitin tämän saman kysymykseni ministeri Bernerille viime syksynä ja Berner innostui asiasta. Hän totesi että tämä pitää viedä maaliin.

Näin ministeri Bernerin eduskunnan käytävällä viimeksi perjantaina 17.2 ja myös tuolloin Berner otti mopoautoasian puheeksi. Hän totesi että muutosesitystä pohditaan ministeriössä.

Toivottavasti esitys toteutuu ja lisäuhreilta vältytään.

’KIRJALLINEN KYSYMYS 178/2013 vp

KK 178/2013 vp – Reijo Hongisto /ps

Tarkistettu versio 2.0

Pienen henkilöauton muuttaminen mopoautoksi

Eduskunnan puhemiehelle

EU-direktiivin L6e-luokan mukaisesta ajoneuvosta käytetään nimitystä kevyt nelipyörä. Puhekielessä ajoneuvoa kutsutaan mopoautoksi.

Mopoautoja valmistetaan pääasiassa Ranskassa ja Italiassa. Uuden mopoauton hinta on noin 10 000—18 000 euroa, joten mopoautot ovat lähes halvimpien autojen hintaisia.

Bensiinikäyttöisen mopoauton moottorin tilavuus on enintään 50 cm3. Sähkökäyttöisen voimanlähteen taikka dieselmoottorin kokoa ei ole rajoitettu, mutta moottorin teho saa olla enintään 4 kW ja ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus 45 km/h. Kuormittamaton mopoauto saa painaa enintään 350 kg poisluettuna sähkökäyttöisen mopoauton akkujen massa. Mopoauto rekisteröidään kahdelle henkilölle. Mopoautosta ei Suomessa peritä autoveroa, käyttömaksua eikä dieselveroa. Dieselkäyttöisissä mopoautoissa ei ilman polttoainemaksua saa käyttää polttoöljyä, vaan normaalia dieselpolttoainetta.

Mopoautoa kuljetetaan ajoradalla. Mopoautolla ei saa ajaa pientareella, pyörätiellä, moottoritiellä eikä sellaisella moottoriliikennetiellä, jossa alin sallittu nopeus on 50 km/h.

Koska mopoauto saa painaa enintään 350 kg, joudutaan ajoneuvon rakenteet tekemään mahdollisimman kevyestä materiaalista. Pääsääntöisesti ajoneuvon runko valmistetaan alumiinista ja kori muovista taikka lasikuidusta. Kevyiden valmistusmateriaalien vuoksi mopoauton kori ei tarjoa riittävää suojaa törmäystilanteissa.

Euroopassa mopoautoja kuljettavat pääasiassa yli 50-vuotiaat henkilöt. Suomessa suurin osa mopoautojen kuljettajista on nuoria 15—18-vuotiaita, jotka vasta opettelevat liikennekäyttäytymistä ja ajoneuvon hallintaa yleisillä teillä. Meillä mopoautoa saakin kuljettaa 15 vuotta täyttänyt tai sitä vanhempi henkilö, jolla on kevytmoottoripyörän, moottoripyörän, henkilöauton taikka mopon ja kevyen nelipyörän kuljettamiseen vaadittava ajo-oikeus.

Kun 15 vuotta täyttänyt henkilö siirtyy autokoulusta kuljettamaan omaa ajoneuvoa, ei hän vielä tiedoiltaan ja taidoiltaan ole verrattavissa kokeneempiin kuljettajiin. Kokemattomuus kostautuu monta kertaa liikenneonnettomuuksina. Onnettomuustilanteissa mopoauton tarjoama suoja on olematon, ja tämän seurauksena vakavien vammautumisten mahdollisuus on suuri.

Koska mopoautojen käyttöä tieliikenteessä ei voida kieltää, on syytä pohtia mopoautojen turvallisuuden parantamista, jotta välttyisimme mahdollisimman monelta ihmisuhrilta ja vakavilta vammautumisilta.

Eräänä turvallisuutta oleellisesti lisäävänä tekijänä voisi olla se, että lakimuutoksella mahdollistettaisiin pienempien henkilöautojen muuttaminen mopoautoiksi. Asiantuntijoiden mukaan henkilöauton moottorin tehoa voidaan niin sanotulla ”lastulla” alentaa niin, että ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus alenisi 45 kilometriin tunnissa.

Ajoneuvon rakenteisiin ja muuhun tekniikkaan ei tarvitsisi tehdä muita muutoksia, joten muutostyön kustannukset jäisivät alhaisiksi. Moottorin tehon alentaminen ja ajoneuvon perässä olevan hitaan ajoneuvon tunnuksen olemassaolo todennettaisiin normaaliin tapaan ajoneuvon muutoskatsastuksessa, jossa ajoneuvo rekisteröitäisiin mopoautoksi.

Lakimuutos parantaisi mopoautojen turvallisuutta, koska ajoneuvo olisi alkujaan valmistettu autoksi ja siinä olisi autolle tyypilliset turvaominaisuudet: ABS-jarrut, turvatyynyt, kestävämpi kori ja tehokkaammat jarrut.

Selvää hyötyä saavutettaisiin myös siinä, että ensimmäisen ajoneuvonsa hankkinut, 15 vuotta täyttänyt nuori tottuisi ajoneuvon hallintaa ja liikennekäyttäytymistä opetellessaan samalla kuljettamaan ajo-ominaisuuksiltaan normaalia pienehköä henkilöautoa.

Kun nuori olisi kolme vuotta mopoautoillut normaalilla autolla, olisi hänellä paremmat valmiudet siirtyä kahdeksantoista vuotta täytettyään ja henkilöauton kuljettajatutkinnon suoritettuaan kuljettamaan normaalia autoa. Ainoa muutos olisi ajoneuvon suurempi sallittu ajonopeus.

Lakimuutoksella saavutettaisiin myös merkittäviä säästöjä, sillä nuoren omistuksessa oleva ja alun perin henkilöautoksi katsastettu ajoneuvo olisi helppoa muuttaa takaisin henkilöautoksi. Ainoa muutos olisi moottorin alkuperäisten tehojen palauttaminen poistamalla lastu ja ajoneuvon perästä hitaan ajoneuvon tunnus.

Kyseinen toimenpide olisi katsastusmaksuineen varsin edullinen verrattuna siihen, että nuori olisi 15-vuotiaana joutunut ostamaan itselleen yli 10 000 euroa maksaneen mopoauton, josta hän sitten kolmen käyttövuoden jälkeen luopuisi hankkiessaan itselleen normaalin henkilöauton.

Mopoauton alentunut myyntihinta yhdistettynä henkilöauton hankintahintaan nostaa nuoren ajoneuvokustannukset varovaisenkin arvion mukaan lähes 20 000 euroon. Monella nuorella taikka nuoren vanhemmalla ei ole mahdollisuuksia tuollaisiin investointeihin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen nykyisten kevytrakenteisten mopoautojen turvattomuudesta tieliikenteessä,

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä mopoautojen rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi ja

aikooko hallitus valmistella lakimuutosta jolla myös pienimpien henkilöautojen muuntaminen mopoautoiksi on mahdollista?

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2013
•Reijo Hongisto /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Hongiston /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 178/2013 vp:
Onko hallitus tietoinen nykyisten kevytrakenteisten mopoautojen turvattomuudesta tieliikenteessä,

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä mopoautojen rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi ja

aikooko hallitus valmistella lakimuutosta jolla myös pienempien henkilöautojen muuntaminen mopoautoiksi on mahdollista?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomi noudattaa ajoneuvojen luokittelussa ja ajoneuvoja koskevissa teknisissä vaatimuksissa muiden EU-maiden tapaan lähtökohtaisesti EU-säädöksiä.

L6e-luokan ajoneuvojen eli niin sanottujen mopoautojen passiivinen turvallisuus ei ole henkilöautojen tasolla. Niille ei ole säädetty pakolliseksi esimerkiksi törmäystestejä, joiden läpäisyä edellytetään henkilöautojen EY-tyyppihyväksynnässä. Kevytrakenteisen mopoauton valmistaminen sellaiseksi, että se täyttäisi henkilöautoa koskevat turvallisuusvaatimukset, olisi niin kallista, että ajoneuvon myynti jäisi käytännössä olemattomaksi. Verrattuna muihin hidaskulkuisiin moottoriajoneuvoihin, esimerkiksi L1e-luokan mopoon, mopoauto kuitenkin antaa törmäystilanteessa jonkin verran suojaa kuljettajalle ja mahdolliselle matkustajalle.

Autojen ja niiden perävaunujen luokittelusta säädetään niin sanotussa autojen ja perävaunujen puitedirektiivissä 2007/46/EY ja sen nojalla annetuissa tarkemmissa säädöksissä. L-luokan ajoneuvojen kohdalla tilanne on parhaillaan muuttumassa erityisesti ajoneuvojen luokittelun ja teknisten vaatimusten suhteen. Kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 15.1.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013 määritetään L-luokan ajoneuvojen luokittelussa noudatettavat perusteet. Mopoautojen eli L6e-luokan ajoneuvojen perusluokitteluun ei tässä yhteydessä ole tulossa muutoksia, mutta komissio on jo yhdessä jäsenmaiden kanssa aloittanut työskentelyn L-luokan ajoneuvojen liikenneturvallisuus- ja ympäristösäädösten uudistamiseksi. Suomen tavoitteena on parantaa näiden ajoneuvojen turvallisuutta kehittämällä esimerkiksi jarruja ja kolariturvallisuutta koskevia vaatimuksia.

Kysyjän kuvaaman kansallisen ajoneuvoluokituksen perustaminen nykyisten mopoautojen rinnalle olisi monin tavoin ongelmallista. Henkilöauton suurimman nopeuden laskeminen mopoauton nopeutta vastaavaksi on teknisesti melko yksinkertaista, mutta kaupallisena tuotteena tällainen ajoneuvoja koskevien EU-luokitusten ulkopuolinen ajoneuvo kuuluisi niin sanotun konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisalaan. Konedirektiivissä edellytetään mm. valmistajan vakuutuksen antamista ja tuotteen varustamista CE -merkinnällä. Jos luokittelu rajattaisiin koskemaan vain aiemmin henkilöautona liikenteeseen hyväksyttyjä yksittäisiä ajoneuvoja, se heikentäisi EY-tyyppihyväksyttyjen mopoautojen kilpailuasemaa ja olisi siten ongelmallinen tavaran vapaan liikkuvuuden kannalta. Tällaisilla ajoneuvoilla ei tehtäisi merkittäviä määriä ulkomaanmatkoja, mutta todennäköisesti ainakin Ruotsin ja Viron viranomaiset joutuisivat linjaamaan, miten ajoneuvoihin kyseisessä maassa suhtauduttaisiin.

Edellä kerrotuista syistä tässä vaiheessa ei ole perusteita valmistella kansallista lainsäädäntöä EU-säännöksistä poikkeavien ajoneuvojen luokittelemiseksi. Tarkoituksena on vaikuttaa EU-säännösten kehitystyössä niin, että EU-luokiteltujen ajoneuvojen turvallisuus paranee.

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013

Liikenneministeri Merja Kyllönen