SUSI PUREE…

Ähtärin Eläintarhassa on susi purrut lasta. Jos lehtitietoihin on uskominen, niin taisi lapsen kädessä olla peräti kaksikin sutta yhtä aikaa ja puremajälki sen mukaista. Tiettävästi vammojen korjailemiseen tarvittiin kirurgin veistä. Oli onni onnettomuudessa, että susien ja lapsen välissä oli teräsverkko. Miten olisi käynyt, jos puru olisi tapahtunut talon takapihalla Tuupovaarassa taikka aamuhämärissä kouluauton pysäkillä Lieksassa?

Tilanne oli varmaan lapselle ja Hänen vanhemmilleen hirveä. Näin ei saisi käydä – ei ainakaan eläintarhassa.

Näin vaan kävi. Minkä takia?

Puhutaampa ensin sudesta

Jonkin verran saksanpaimenkoiria ja niiden saalistus- ja puolustuskäyttäytymistä tuntevana sanon, että minun mielestäni susi toimi kuten villi peto toimii. Oikeat asiantuntijat puhuvat lajityypillisestä käyttäytymisestä. Susi ja suden tavoin villinä luonnossa laukkaavat suden ja koiran risteymät käyttävät etuhampaitaan saalistaessaan ja puolustaessaan itseään. Saalistiko tarhattu susi vai puolustiko se reviiriään, lienee vain eläimen tiedossa ja huono sitä on pitkähännältä myöskään kysyä.

Kerta ja kestoselityksiä antavat ”oikeat” asiantuntijat kertovat, samoin kuin puskaraiskauksista puhuvat kollegansa, että ”valitettava yksittäistapaus”. ”Asiantuntijoiden mukaan susi ei pure ihmistä. Eräskin ”asiantuntija” kertoi TV haastattelussa, että susi pelkää ihmistä. Samalla tämä ”asiantuntija” pudotteli kädessään ollutta kuulakärkikynää studion lattialle ja kertoi pontevasti, että susi pelkää ja pakenee jopa tällaista liikettä ja ääntä.

Erään toisen ”asiantuntijan” suusta on lähtenyt jopa lehteen päätynyt arvio, että tarhassa oleva susi oli stressaantunut ja sen takia puri lasta. Tämän lausuman lukiessani mietin, että jos tuo ”asiantuntijan” arvio pitää todella paikkansa, niin minkä takia lakia noudattava ihminen pitää eläintä tilassa jossa se stressaantuu? Eikös tämä ole jo eläinsuojelulain vastaista?

Ehkä on syytä pohtia, onko eettistä pitää villiä eläimiä tarhattuina, jos ne kerran stressaantuvat tarhassa.

”Asiantuntijat” voivat olla mitä mieltä tahansa, minä sanon kuitenkin, että susi on aina susi ja sen takia sitä on syytä varoa. Minä en menisi suurin surminkaan silittelemään sen enempää sutta, kun villinä luonnossa laukkaavaa suden ja koiran risteymääkään. Tarhatut koirasudet ovat hyskyvaljaissa jotenkin tottuneet ihmiseen ja sen takia niiden käytös poikkeaa villien lajitoveriensa käyttäytymisestä.

Hokkus-pokkus hokemiset ja kynän pudottamiset eivät auta tilanteessa, jossa villin koiraeläimen säkäkarvat alkavat nousta pystyyn, korvat painuvat taakse, suu avautuu paljastaen kulmahampaat ja kurkusta kuuluu vielä matalaäänistä murinaa. Eläin viestittää kehollaan puolustautuvansa ja silloin on parempi olla kädessä jotain muuta kuin Parkkerin kuulakärkikynä.

Sitten lapsesta

Tuntematta tapausta lehtitietoja enempää, hämmästelen, kuinka lapsi pääsi työntämään kätensä tarha-aidan läpi suden suuhun. Kuinka voi olla mahdollista, että ihminen, koosta ja iästä riippumatta, pääsee niin lähelle aitausta? Mietin myös, miksi lapsi meni aitaukseen ja työnsi sinne kätensä? Mitä lapsi ajatteli? Oletan että lapsi ei ainakaan pelännyt sutta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä Hän vaan halusi silitellä eläimiä. Mistä Hän oli tuollaisen käyttäytymismallin oppinut? Onko Hänen kotonaan eläimiä, vai onko koulussa käynyt Luontoliiton susilähettiläs puhumassa siitä miten kivoja ja mukavia eläimiä sudet ovat.

Kuinka moni vanhempi taikka huoltaja tietää, että nykyään kouluissa oppilaiden ajatusmaailmaan yritetään vaikuttaa myös opetusministeriön virallisten ohjeiden ulkopuolelta? Opettajien työn ymmärrän, mutta en sitä, että Luontoliiton susilähettiläät käyvät kouluissa aivopesemässä oppilaita.

Kuka vastaa, jos tällaisen aivopesun kohteeksi joutunut lapsi uskoo kuulemaansa ja luottaa siihen mitä koulussa on opetettu. Sutta ei pidä pelätä ja susi on kiva. Jos tällaiseen satuun (satu pienellä kirjoitettuna) uskova lapsi joutuu aamuhämärissä koulukyytiä odotellessaan susilauman ympäröimäksi, Hän saattaa ojentaa kätensä ja yrittää silittää kivaa eläintä.

Lopputulos voi olla todella lohduton.

Pohjois-Karjalassa susien ja sekuleiden laumat lisääntyvät jatkuvasti. Ihan arkijärjellä ajatellen, vakava tapaturma saattaa tapahtua koska tahansa.

Susille myönnettiin 53 poistolupaa mutta lupaehdot laadittiin sellaisiksi, että on erittäin vaikeaa poistaa eläimiä lupaehtojen puitteissa. Koska yleisön paine oli kova, myönnettiin poistoluvat, mutta samalla lupaehtoja kiristämällä varmistettiin, ettei kaikkia 53 eläintä kyetä poistamaan. Tämän seurauksena susilaumat lisääntyvät jälleen ensi keväänä. Minä esitin ministerille vähintään 80 suden poistokiintiötä. Vastaus oli 53.

Jos se pahin mahdollinen vahinko sattuu, niin vastuu on väistämättä maa- ja metsätalousministeriössä.

Tänään (22.2) on eduskunnassa grillattu liikenneministeri Berneriä. Kuka istuu hiillostettavana jos susien jäljiltä jää ihmisuhri?
……………………………..

Nöyrä KIITOS runsaasta palautteesta 🙂

Kyllä maakunta tietää!

Moni palautetta antanut totesi, että Reijo taitaa olla kivi jonkun korkokengässä. Itse en ihan kiveen usko, mutta jonkinlainen hiekanmuru taidan olla.