TÄYSISTUNNON PUHEENVUORO PTK 3/2017 VP

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 41 luvun 1 §:n ja poliisilain 2 luvun 6 §:n muuttamisesta

Reijo Hongisto ps:

”Arvoisa herra puhemies!

Esityksen tavoitteena on aselupamenettelyn uudistaminen aseturvallisuutta vaarantamatta, ja tämähän on erinomainen ja hyvä lähtökohta. Esityksessä on hyviä ja kannatettavia uudistuksia mutta valitettavasti on myös kohtia, jotka vaativat ainakin minun mielestäni vielä hieman hiomista. Nostan aluksi esille lakiesityksestä ne kohdat, jotka minun mielestäni ovat hyviä ja kannatettavia, ja sen jälkeen sitten lopussa keskityn tähän toiseen puoleen.

Ensimmäinen mielestäni hyvä asia on tämä hankkimislupamenettelyn yksinkertaistaminen ja sähköistäminen. Hankkimis- ja hallussapitomenettely sekä yksityistä valmistamislupaa koskeva lupamenettely yhdistettäisiin aselupamenettelyksi. Aselupaa voisi hakea sähköisesti, mikä joustavoittaisi ja nopeuttaisi lupamenettelyä ja vähentäisi henkilökohtaisen asioinnin tarvetta. Sähköisen menettelyn rinnalla säilyisi mahdollisuus hakea lupaa poliisilaitoksella asioiden. Aseluvan hakemista ei olisi sidottu hakijan kotikuntaan tai kotipaikkaan, vaan lupahakemuksen voisi jättää haluamalleen poliisilaitokselle. Muutos joustavoittaisi lupamenettelyä. Tämä on ainakin minun mielestäni erinomaisen hyvä ja kannatettava ajatus.

Toisena kohtana palikkatestistä luovutaan. Eli soveltuvuustestistä lupamenettelyn yhteydessä luovuttaisiin, koska testin hyödynnettävyys on huono eikä se ole käytännössä tuonut lisäarvoa aseturvallisuuteen. Tämä on erittäin hyvä ja tervetullut uudistus. Voin kertoa, että taisi olla kansanedustajatoimeni ensimmäisiä asioita keväällä 2011, kun esitin silloiselle poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle, että tästä kansankielellä kutsutusta palikkatestistä luovuttaisiin. Toistelin esitystä aina, kun poliisiylijohtajan tapasin, ja ilokseni huomaan, että viesti on tainnut nyt mennä perille. Tämä on erittäin hyvä ja kannatettava muutos aiempaan käytäntöön.

Ei joka asetta näytille. Hyvä muutos on myös se, että asealan elinkeinonharjoittajalta hankittua ampuma-asetta, tehokasta ilma-asetta ja aseen osaa ei pääsääntöisesti tarvitsisi esittää poliisilaitoksella. Yksityisten välisellä luovutuksella siirtynyt ampuma-ase, tehokas ilma-ase ja aseen osa tulisi esittää poliisille, jos luovuttajan hallussapitoon oikeuttava lupa olisi myönnetty ennen vuotta 2000. Lisäksi poliisi voisi aina pyytää esittämistä. Enemmistö asekaupoista tehdään käsitykseni mukaan aseliikkeissä aseliikkeitten kautta, joten tämä on merkittävä kevennys aseita tarkastavien poliisien työmäärään. Erinomaisen hyvä uudistus.

Kun äsken tuli ruusuja, niin sitten vähän risuja. Mielestäni esitys ei sellaisenaan ole valmis hyväksyttäväksi, vaan korjattavaakin löytyy.

Ensimmäisenä korjattavana kohtana otan tämän, mistä ministerikin mainitsi, etsinnän suorittamisen. Nyt kerron tämän oman tulkintani tähän asiaan. Siis poliisilain 2 luvun 6 §:n 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että vaara- ja vahinkotilanteissa poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa — nyt olen tämän alleviivannut ja ympyröinyt tämän sanan ”olettaa” — että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin taikka niitä koskeva luvan peruuttaminen on pantu vireille.

Kotirauhan suoja on kirjattu perustuslakiin, ja se on vahva. Se on todella vahva. Jos laki toteutuu nyt esitetyssä muodossa, tulkintani mukaan riittäisi pelkkä patruuna keppihevoseksi suorittaa aseen omistajan asunnossa taikka autossa kotietsintä. Minun mielestäni tulkinta on erikoinen, sillä pakkokeinolaissa mainitaan kotietsinnän edellytykset silloin, kun etsintä kohdistetaan rikoksesta epäillyn asuntoon, autoon tai muuhun sellaiseen kotirauhan suojaa nauttivaan paikkaan. Silloin pitää olla vahva epäily — siis ei riitä olettamus, vaan pitää olla vahva epäily — jo tapahtuneesta rikoksesta. Tämän lain muutoksessa riittäisi siis pelkkä olettama. Ainakin itse, kun lakiesitystä luin, pohdiskelin, kuka olettaa ja millä perusteella olettaa. Riittääkö oletukseksi vaikkapa rajanaapurusten välinen kiista siitä, että toisen grillin savu ja herkullinen lihan tuoksu leviää vegaanin naapurin patiolle? Naapuri soittaa kiukustuksissaan hätäkeskukseen ja kertoo pelkäävänsä rajanaapuriaan, kun sillä on niitä aseitakin. Kuka vastaa siitä, jos poliisi tekee kotietsinnän ja toteaa, että mitään ei jää käteen, eli etsintä on ollut turha? Tuskin tämä perättömän ilmoituksen tehnyt naapuri kuitenkaan.

Tässä voi jäädä sellainen vaikutelma, että ampuma-aseen omistajaa kohdellaan ikään kuin toisen luokan kansalaisena, jonka kotiin taikka kulkuneuvoon voi mennä lähes millä perusteella haluaa. Minä ymmärrän etsinnät ja tarkastukset erinomaisen hyvin silloin kun poliisilla on perusteltu syy — siis perusteltu syy — olettaa, että jollain on hallussaan luvaton ampuma-ase, mutta tässä ollaan minun tulkintani mukaan jälleen kerran puuttumassa luvallisten ampuma-aseiden omistajien oikeushyvään, ja sitä ainakin minun on erittäin vaikea hyväksyä. Mielestäni olisi syytä keskittyä luvattomien ampuma-aseiden haltijoihin, eikä usein ja toistuvasti kiristää ja hankaloittaa luvallisten aseenomistajien elämää.

Toisena kohtana, joka ainakin minua mietityttää, esityksessä ehdotetaan säädettäväksi ase-elinkeinon harjoittajalle velvollisuus ilmoittaa maahantuomansa, siirtämänsä, hankkimansa, valmistamansa tai muuntamansa ampuma-aseen ja aseen osan yksilöintitiedot poliisin asetietojärjestelmään. Olen ympyröinyt tästä sanat ”aseen osa”. Esityksessä puhutaan yksiselitteisesti aseen osasta. Moni tietää, että ampuma-aseissa on paljon osia, joista jotkut ovat varsin pieniä: jousia ja ruuveja. Mietin, millä tavalla merkitään ja erotetaan vaikkapa jonkun aseen laukaisukoneistossa oleva kierrejousi esimerkiksi monen kansanedustajan työpöydällä taikka kädessä olevan kuivamustekynän kärjen kierrejousesta. Pitääkö aseen laukaisukoneiston laukaisuvastusta säätävään kierrejouseen stanssata aseen sarjanumero, ja jos pitää, niin miten se tehdään? Jousi voi olla todella pieni ja ohutta lankaa. Minä ymmärrän erittäin hyvin, että yksilöinti tehdään esimerkiksi piippuun ja aseen sulkulaitteeseen, mutta en sitä, että jokainen aseeseen kuuluva ruuvi taikka jousi merkitään ja ilmoitetaan. Se vaikuttaa aika mahdottomalta ajatuksenakin. Pidän ehdottoman välttämättömänä, että tähän kohtaan kiinnitetään valiokuntavalmistelussa huomiota ja yksilöinti ulotettaisiin koskemaan vain aseen piippua ja sulkulaitetta, ei siis jokaista ruuvia ja nippeliä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä epäkohtana nostan esiin asekeräilijät. Lakiehdotuksessa esitetään, että luovuttaisiin asekeräilijän oikeudesta pitää tiedostoa hankkimistaan ampuma-aseista ja aseen osista hallussapitoluvan hakemisen sijasta. Keräilijän tulisi hakea aselupa hankkimilleen, myös keräilysuunnitelmaan kuuluville ampuma-aseille, tehokkaille ilma-aseille ja aseen osille. Tietämäni mukaan maassamme on useita satoja keräilijöitä. Muistan kuulleeni joskus luvun noin 300, mutta se on muistamani mukaan. Siis satoja asekeräilijöitä. Jos lakiesitys tässä muodossa toteutetaan, joutuvat nämä sadat keräilijät hakemaan uudestaan lupia jo hallussaan oleviin aseisiin ja näyttämään ne poliisiasemalla. Keräilijällä on pääsääntöisesti kymmeniä, joillakin voi olla jopa satoja ampuma-aseita. Pohdiskelin esitystä lukiessani, ovatko lakiesityksen kirjoittajat miettineet, mitä näiden aseiden uudelleenluvittaminen tulisi maksamaan keräilijöille, ja minkä verran tähän kuluu lupahallinnon työaikaa, sillä tietämäni mukaan yhtä asetta kohti varataan lupahallinnolta noin 30 minuuttia, ja jos henkilö joutuu esittämään kymmeniä tai satoja aseita, niin tämähän on aivan käsittämätön tilanne. Esitänkin, että keräilijästatuksen omaavalla henkilöllä säilyy myös tulevaisuudessa oikeus pitää tiedostoa hankkimistaan ampuma- ja ilma-aseista sekä niiden osista.

Arvoisa herra puhemies! Ampuma-aseen omistajilta edellytetään erittäin huolellista käytöstä ja huolellisia, vakaita elämäntapoja. Jokaisessa asiassa pitää olla tehostetun tarkka, jotta aseen hallussapitolupia ei peruta. Mielestäni aseen omistajilla on oikeus odottaa ja edellyttää samaa pikkutarkkuutta myös lakitekstejä laativilta. [Puhemies koputtaa] — Minuutti. Sopiiko?

Jos ympäripyöreät ja monesti tulkinnanvaraiset lakiesitykset hyväksytään sellaisinaan valmiiksi laeiksi, tulee hyvän lain asemasta sutta ja sekundaa ja niitä kuuluisia vahinkoja. Mielestäni tämä ei ole hyvän hallinnon mukaista. — Kiitoksia, arvoisat kuulijat ja arvoisa puhemies.”