VIHAPUHEEN JA VIHAISEN PUHEEN ERO

Katselin eilen (2.2.-17) telkkarista kovasti ennakkoon mainostettua vihapuheiltaa. Studiossa oli asiantunteva raati oikeusoppineita ja muuten vaan elämän poluilla kouliintuneita kulkijoita.

Vihapuheen levittäjistä näkyi olevan monenlaisia käsityksiä ja mielipiteitä. Syitä, taikka perusteita toisten ihmisten halveksimiseen tuntui olevan enemmän kun yhden illan aikana ehtii paneelikeskustelussa edes esiin nostaa. Minun mielestäni jokainen syy ja jokainen peruste on väärä ja turha. Kenelläkään ei ole oikeutta loukata toista ihmistä solvaamalla taikka muuten haukkumalla. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvää – mutta kun ei ole.

Keskustelu lainehti ainakin minun muistamani mukaan pääsääntöisesti terveiden ihmisten ”tekosissa”. En nähnyt enkä kuullut, että keskustelussa olisi nostettu esille henkisesti tasapainottomien ihmisen puheita taikka kirjoituksia. Tarkoitan nyt ihmisiä, joista käytetään sanontaa ymmärrystä vailla, täyttä ymmärrystä vailla taikka täydessä ymmärryksessä. Jos tämä tuli esille, pahoittelen että en juuri sillä hetkellä ollut kanavalla.

Nostan esille nämä mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset, sillä minulle soitti mies tuntemattomasta numerosta. Soittaja ei esitellyt itseään, enkä alkanut esittelyä tivaamaan, koska soittaja heti puhelun aluksi sanoi olevansa eläkkeellä mielenterveysongelmien takia.

Soittaja puhui ja minä kuuntelin. Kuulin karmaisevan tarinan yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle lipuneesta miehestä, jolta oli mennyt ensin ajokortti, sitten työpaikka ja lopulta vaimokin. Elämältä oli pudonnut pohja pois.

Ainoa lohtu oli löytynyt pullosta. Pullot olivat suurentuneet ja suurentuneet ja niin sanottu annoskokokin oli kasvanut vuosien saatossa sellaiseksi, että pikkuhinurissa ja reippaassa kännissä oltiin päivät pääksytysten.

Mies oli yrittänyt hakea apua, mutta huonolla menestyksellä. Pahaa oloa oli pitänyt purkaa jollakin tavalla ja sattuman kautta tämä soittaja oli löytänyt oikotien onneen internetin keskustelupalstoilta. Mies kertoi, kuten eilisessä ohjelmassakin tuli esille, että erilaisilla keskustelupalstoilla voi täysin nimettömänä ”vittuilla” (anteeksi ruma sana, mutta juuri tuota sanaa soittaja käytti puheessaan) kenelle huvittaa ilman pelkoa siitä että tämä kohdehenkilö tulee koputtelemaan asunnon ulko-ovelle. Oksennuksen voi kaataa kenen syliin tahtoo, ja millä perusteella haluaa, eikä kukaan koskaan saa tietää kuka kaataja oli. Kirjoittaa voi koska tahansa, sillä netti terapeutti ottaa aina vastaan, yölläkin.

Mies sanoi, että koska yhteiskunta ei kykene järjestämään hänelle apua, on hänellä oikeus kostaa päättäjille kirjoittamalla heistä ns. V-mäisesti ja tällä tavalla purkaa pahaa oloaan. Kun hän ei saa apua, eivät päättäjätkään saa olla rauhassa.

Tuntematta tarkemmin ihmismielen syövereitä ja ajatusten lentoa, pidin ja pidän edelleen soittajan puhetta ihan loogisena. Soittaja tunsi aidosti, että hän on saamapuolella yhteiskunnan taholta. Ainakin tämän soittajan kohdalla tuntuu kyseessä olevan jonkinlainen koston kierre. Kun hän ei voi kostaa koko yhteiskunnalle, hän valitsee kostonsa kohteiksi ihmiset joiden kokee olevan vastuussa hänen elämäntilanteestaan.

Ei, minä en sanonut soittajalle että itseppä ryyppäsit korttisi ja jos sen takia menetit työpaikkasi, niin se ei ole kenenkään muun vika. En alkanut moralisoimaan jo muutenkin maassa olevaa miestä.

Tämän soittajan vihapuheen kohteina ovat poliitikot – minä muiden mukana. Tämän(kin) mies minulle tunnusti ja kysyi voinko antaa anteeksi.

Sanoin että minä voin antaa anteeksi, mutta en voi puhua muuta kun omasta puolestani. Jos mies haluaa keventää tuntoaan, hänen on syytä pyytää anteeksi kaikilta joita kokee kirjoituksillaan loukanneensa.

Siispä jos ja kun puhutaan vihapuheesta, on hyvä suoran tuomitsemisen ohella miettiä kirjoittajan motiivia. Minkä takia kirjoittaja kirjoittaa taikka puhuja puhuu muita loukkaavalla tavalla. Ymmärtääkö kirjoittaja ylipäätään mitä on kirjoittamassa ja ymmärtääkö hän tekojensa seuraukset ja myös seuraamukset.

Tämä soittaja ymmärsi ja ymmärsi vielä pyytää anteeksikin, mutta uskon että sellaisiakin vihapuheen kirjoittajia on, jotka eivät enää tiedosta kirjoitustensa laatua. He ovat ikään kuin syyntakeettomia.

Tarkoitukseni on kertoa että tässä, kuten muissakin asioissa on vaarallista yleistää. Kaikki vihapuhe ei ole vakain tuumin ja harkiten kirjoitettua ja johonkin henkilöön kohdistettua. Yhtäkaikki vihapuhe ja kirjoittelu on tuomittavaa, mutta rehellistä on myöntää, että kaikki kanssaihmisemme eivät ole tuomiolle kelvollisia. Antakaamme ainakin heille anteeksi.