VIPUKELKAN KYYDISSÄ

Kaksoiskansalaisuus on päivän sana. Ei taida olla sellaista YLE:n uutislähetystä, jossa ei olisi jotain mainintaa kaksoiskansalaisuudesta ja sen vaikutuksista.

Haastatellaan puolustusministeriä, haastatellaan jotain puolustusvoimain palveluksessa olevaa, haastatellaan kaksoiskansalaista ja tietenkin päivystävää dosenttia, joka laukoo vakuuttavan mielipiteensä asiasta kun asiasta. Tällä kertaa kaksoiskansalaisuudesta.

Suomi puhuu ja porisee. Kaksoiskansalaisuus on uhka, vai onko. Jos on, niin kenelle ja millä tavalla? Puhetta piisaa ja kuhinaa on kun kepillä sohaistussa muurahaispesässä heinäkuun helteillä.

Samaan aikaan länsinaapurista kuuluu kummia. Sikäläinen kokenut poliisi, komisario Peter Springare, loikkasi kaapista ja kertoi oman mielipiteensä maan tavasta hoitaa ja käsitellä turvapaikan hakijoiden tekemisiä. (Suomen Uutiset 8.2.2012)

Tapa on ollut outo. Outo oli myös tapa jolla kollegat suhtautuivat totuuden puhujaan. Vanhan sanonnan mukaan tuuden puhujat kivitetään, tässä tapauksessa kivien tilalla on käytetty sanan säilää.

Kaappiloikkarin ei tarvinnut kauaa olla yksin, sillä tietämäni mukaan joku toinenkin poliisimies tuli tunnon tuskiin ja kertoi kuinka sikäläinen poliisi on virkaansa hoitanut. Jos kahden erittäin kokeneen poliisin kertoma pitää paikkansa, niin ei meidän ihan hirveästi tarvitse riekkua myöskään nor….siis joidenkin maiden doping asioista. Salattavaa saattaa olla jossain muuallakin ja mielestäni poliisimiesten kertomana julkisuuteen ponnahtaneet asiat painivat huulirasvojen kanssa aivan eri sarjoissa.

Minä arvotan maan sisäisen turvallisuuden tärkeämmäksi kuin huulivoiteiden käytön hiihtoladuilla.

Katselin 9.2 myöhään illalla telkkarista Tanskassa kuvattua, islamin uskosta ja muslimeista kertovaa ohjelmaa. Siinä ilmeisesti islamin uskoinen nainen kiersi tanskalaisissa moskeijoissa kyselemässä imaameilta neuvoa, miten hänen aviovaimona pitää toimia kun mies pahoinpitelee häntä. Imaamien neuvo tuntui olevan se, että vaimon tulee sopeutua miehensä toimiin ja missään nimessä vaimo ei saa mennä kertomaan aviomiehensä tekemisistä tanskalaiselle poliisille. Ilmianto olisi vaimolta paha virhe. Mietiskelin pitkään vielä ohjelman jälkeen, että ompa kovaa touhua. Ei siinä naiselle annettu juuri puolustautumiskeinoja.

Ainakin minulle jäi vaikutelma, että muslimeilla on oma Saria lakinsa, jota ei saa sekoittaa Tanskan lakiin. Eräs imaami sanoi suoraan että muslimien ei pidä sulautua valtaväestöön.

Jos imaamin asenne on se että muslimien ei pidä sulautua valtaväestöön, vaan noudattaa tarkasti omia tapojaan ja lakejaan, niin eikö meidän ole turhaa edes yrittää saada maahamme muuttaneita muslimeja omaksumaan meidän tapamme ja lakimme? Toivottavasti mahdollisimman moni kotiuttamisesta puhuva katsoi ohjelman.

Imaami opettaa ja tunnolliset muslimit noudattavat imaamin opetusta.

Lähi-idän asiantuntija, tutkija ja analyytikko Alan Salehzadeh kirjoitti Iltalehden blogissaan 10.2 että ”radikaali uskonnontulkinta kasvaa Suomen vankiloissa” Salehzadehin mukaan ”poliittisessa islamissa ei ole kyse yksilön luonteenpiirteestä, vaan ideologian opeista. Kuka tahansa, maailman lempeinkin ihminen, muuttuu muulle yhteiskunnalle vaaralliseksi jos kokonaan omaksuu poliittisen islamin tulkinnan”.

Tilastojen mukaan vankiloissamme istuu yhä enemmän myös islamin uskoisia vankeja ja tämän takia ainakin minä suhtaudun erittäin vakavasti tutkija Salehzadehin kirjoitukseen. Odotin, että asiasta olisi noussut vilkas keskustelu eri medioissa, mutta eipä noussut. Tämä asia ei saanut palstatilaa eikä TV aikaa, vaan keskustelu painettiin villaisella ja keskityttiin puhumaan kaksoiskansalaisuudesta.

Kun yhdistää Ruotsin poliisien kertomukset sikäläisestä poliisin toimintatavasta salailuineen ja peittelyineen Göteborgin ja muiden kaupunkien väkivallantekoihin ja muistelee TV ohjelmassa kuultuja imaamien opetuksia ja summaa lopuksi ne suomalaisissa vankiloissa paljastuneisiin radikalisoitumisiin, niin minun mielestäni meillä olisi aihetta puhua ihan jostain muusta kun kaksoiskansalaisuudesta. Kumpi on todellisuudessa suurempi uhka yhteiskuntarauhalle, kaksoiskansalaisuus vai islamistien radikalisoituminen?

Toisesta puhutaan ja toisesta ei.

Olen monesti miettinyt, että tiedotusvälineemme ja toimittajamme eivät taida uskaltaa kertoa asioista niiden oikeilla nimillä, koska pelkäävät rasistin leimaa ja sitä, että yöllä saattaa asunnon ulko-ovelle hiipiä kutsumaton vieras. Tällainen vaikutelma minulle on tullut.

Elävätkö toimittajamme pelon vallassa? Tehdäänkö juttuja ja paljastuksia vain niistä ihmisistä ja -aiheista, joita ei tarvitse pelätä? Mistä johtuu, että meillä ei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä kiihkottomasti ja asiallisesti?

Länsinaapurissa poltellaan autoja lähes joka yö, käsikranaatitkin räjähtelevät tavan takaa ja myös ihmisiä ammutaan kaduille. Meillä suurin keskustelun aihe näyttää olevan kaksoiskansalaisuus.

Kun puhutaan kaksoiskansalaisista ja kaksoiskansalaisuudesta, ei tarvitse puhua Ruotsissa ilmenneistä ongelmista. Nämä ongelmat saattavat levitä myös Suomeen. Siirtämällä huomio ihan toisarvoisiin asioihin, ei vahingossakaan tarvitse puuttua todella ikäviin asioihin.

Hullu ei huomaa ja viisas ei uskalla puhua mitään – vai miten se sanonta taas kuuluikaan?