KOJUSTAKO KARHUA ??

Metsästyslakia uudistetaan. Olen lukenut lakiesityksen, siinä on vanhaan versioon verrattuna monta uudistusta ja rohkenen sanoa myös parannusta. Kun pääsen metsästäjänä laatimaan metsästyslakia, yritän osaltani tehdä siitä niin hyvän kuin vaan osaan ja voin. Luotan siihen, että muut tekevät samoin.

Lakiluonnoksessa mietityttää erityisesti ravintohoukuttimen käyttö karhun metsästyksessä. Esityksessä se kielletään edelleen tyystin.

Keskustelin perjantaina maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten kanssa asiasta ja he kertoivat, että lausuntokierroksen aikana jokainen lausunnon antanut vastusti ”haaskapyynnin” vapauttamista karhun metsästyksessä.

Minun mielestäni asia ei ole aivan noin selvä, sillä olen vuosien saatossa saanut kymmeniä viestejä ja soittoja, joissa on vaadittu sallimaan ravintohoukuttimen käytö myös karhun metsästyksessä.

Mielipiteet näyttävät jakautuvan pääsääntöisesti koiralla metsästävien ja ilman koiraa metsästävien kesken. Koiralla metsästävät ja erityisesti koirien jalostustoimintaa harjoittavat tuntuvat vastustavan ”haaskapyynnin” sallimista, sillä heidän mielestään vain koiralla tapahtuva metsästäminen on oikeaa karhun metsästystä.

Ymmärrän heidän mielipiteensä ja sen taustalla ehkä olevat taloudelliset intressitkin.

Vastaavasti ilman koiraa metsästävät toivovat, että he saisivat metsästää karhua ikiaikaisella tavalla ”lavapyyntinä”. Monella on kova halu osallistua karhujahtiin, mutta ei ole mahdollisuutta pitää omaa metsästyskoiraa, tai rahaa ostaa satojen taikka tuhansien eurojen arvoista hyvää pentua. Moni koiraton metsästäjä tuntee olevansa sitä ynnämuutasakkia, joka istutetaan passiivisena odottelemaan kannon nokkaan taikka reppujakkaralle, kun koiranohjaaja hiipii karhuhaukulle. Eräs soittaja sanoi olevansa karhupassissa kuin hajurätti lippusiimassa kettua kierrettäessä. Hänen ansiostaan eläin pysyy motissa, johon sen joku muu kaataa.

Minä en halua lähteä ketään neuvomaan, enkä oikomaan kenenkään mielipiteitä, mikä on ”oikeaa” ja mikä ”väärää” metsästystä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja vaikka se olisi erilainen minun mielipiteeni kanssa, ei mielipide tee tästä toisesta minun silmissäni ainakaan huonompaa ihmistä. Rohkeasti toivon, että muut ajattelevat samoin minun mielipiteestäni, vaikka se ei Lukijaani tällä kertaa miellyttäisikään.

Minulla on ollut hirveä ja jopa karhua haukkuva metsästyskoira nyt 15 vuotta ja kolme poliisikoiraakin, joten uskon jollakin tavalla ymmärtäväni koiraharrastajien kannan. Vaikka olen koiramies, en millään tavalla halua vähätellä taikka mollata koiratta metsästävien mielipidettä. Toivon, että kukaan muukaan ei lähde arvostelemaan muiden mielipidettä ainakaan julkisesti.

Olen ampunut hirviä pellolle niin, että minulla on ollut puolen kilometrin päässä koira odottamassa gps valjaissa. Jos hirvi on kaatunut osumasta pellolle, olen hoidellut sen pois normaaliin tapaan. Jos hirvi on kävellyt metsään, olen hakenut koiran autosta ja jäljittänyt metsikköön sortuneen eläimen. Koira ei ole ollut este eikä hidaste hirven väijyntäpyynnille, vaan päin vastoin osa ja tärkeä tuki sitä.

Samalla tavalla uskon karhun väijyntämetsästyksessäkin (haaskapyynnissä) toimittavan, jos se sallittaisiin. Koira olisi edelleen tärkeä osa karhun metsästystä, mutta ei sulkisi pois vanhaa perinteistä ”lavapyyntiä”.

Sipilän hallitusohjelmassa pyritään purkamaan normeja ja vähentämään byrokratiaa. Tavoite on myös siirtää päätösvaltaa lähemmäs kansalaisia. Tässä olisi jälleen hyvä tilaisuus siirtää päätösvaltaa riistanhoitoyhdistyksille. Yhdistyksiin demokraattisesti valitut henkilöt päättäisivät yhdistyksensä alueella, saako karhua metsästää ravintohoukuttimelta vai eikö saa. Lainlaatija antaisi mahdollisuuden valita yhdistyskohtaisesti ja näin valta siirtyisi heille joita asia todella koskee.

Toivon tämän tekstin kautta tavoittavani mahdollisimman monta metsästäjää. Tiedän, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Minä sitoudun toimimaan enemmistön mielipiteen mukaan, vaikka se olisi omani kanssa erilainen. Se on demokratiaa. Lue ja anna palautetta FB:n kautta taikka sähköpostiin Reijo.hongisto@eduskunta.fi

Kiitoksia jo etukäteen.

KIRJALLINEN KYSYMYS 55/2013 vp Reijo Hongisto /ps

Metsästysasetuksen 13 §:n tulkinnanvaraisuus karhunmetsästyksessä

Eduskunnan puhemiehelle

Metsästysasetuksen 13 §:ssä todetaan ”Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.”

Pykälän ensimmäinen lause ”Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu”, on selkeä eikä sen määrittelemistä kielloista tule tulkintaa. Sen sijaan pykälän toinen lause ”Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta”, on erittäin epäselvä ja tulkinnanvarainen.

Karhu on tunnetusti lähes kaikkiruokainen, joten syksyllä vararavintoa tankkaava karhu syö lihaa, viljaa, marjoja ja sieniä. Karhu käy myös nuolemassa hirville asetettuja nuolukiviä.

Metsästäjiä ja myös metsästystä valvovia viranomaisia askarruttaa, millä tavalla määritellään karhun ravinto ja millä tavalla määritellään ravinnon käyttäminen apuna karhua metsästettäessä.

Onko asetuksen teksti tulkittava niin, että metsästäjä syyllistyy oikeuden vastaiseen tekoon vain, mikäli hän itse taikka joku hänen tietensä on tuonut taikka levittänyt maastoon ravintoa nimenomaisena tarkoituksenaan saada houkuteltua alueelle karhu metsästämistä varten?

Mikäli ravinnon käyttäminen houkuttimena tulkitaan laajemmassa mielessä, niin silloin saatetaan joutua pohtimaan ja jopa oikeudellisestikin arvioimaan sitä, onko metsästäjällä oikeutta metsästää karhua entuudestaan hyvänä marjapaikkana tuntemallaan alueella, koska karhut syksyllä tunnetusti oleilevat marjaisilla kankailla ruokailemassa.

Samanmoinen tulkinnanvarainen tilanne tulee myös silloin, kun karhu hakeutuu asutuksen piiriin ja käy syömässä maahan pudonneita omenia jonkun metsästäjän tiedossa olevan, asutun rakennuksen puutarhasta ja jos nimenomaan tälle karhulle on myönnetty kaatolupa sen perusteella, että karhu liikuskelee ja jopa ruokailee asutuksen läheisyydessä ja jopa pihassa.

Syyllistyykö tätä kyseistä karhua metsästävä henkilö asetuksen 13 §:n rikkomiseen?

Esille on noussut myös tilanne jossa maanviljelijä vie omistamalleen maalle pilaantuneita kauran jyviä. Viljelijä kuljettaa jyvät traktorilla maastoon ja kippaa kuorman sinne. Viljelijä ei vie viljaa maastoon eläinten ruokkimis- taikka houkuttelemistarkoituksessa, vaan päästäkseen pilaantuneesta viljasta luonnollisella tavalla eroon.

Kun karhu käy ruokailemassa tällaisella viljakasalla ja se kaadetaan vaikkapa kilometrin etäisyydellä ruokailupaikasta, niin syyllistyykö karhun kaataja, joka ei ole ollut tietoinen viljakasan olemassa olosta eikä karhun siellä ruokailemisesta, oikeuden loukkaukseen kun hän on kaatanut viljakasalla ruokailleen karhun?

Koska karhujen määrä ja sitä mukaa karhujen metsästäminen lisääntyvät koko ajan, on karhuja metsästävien ja metsästystä valvovien viranomaisten mielestä syytä mitä pikimmin selkiyttää metsästysasetuksen 13 §:n kohtaa ravinnon käyttämisestä houkuttimena karhun metsästyksessä.

Metsästäjien mielestä kaikkein yksinkertaisin olisi poistaa kyseinen maininta asetuksesta, sillä käytetäänhän ravintoa houkuttimena monia muita riistaeläimiä metsästettäessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen millaisia tulkintavaikeuksia karhun metsästämiselle ja metsästyksen valvonnalle aiheuttaa metsästysasetuksen 13 §:ssä mainittu kielto ravinnon käyttämisestä houkuttimena ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä että kyseistä asetuksen kohtaa muutetaan niin, että tulkintamahdollisuudet poistuvat?

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2013
•Reijo Hongisto /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Hongiston /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 55/2013 vp:
Onko hallitus tietoinen millaisia tulkintavaikeuksia karhun metsästämiselle ja metsästyksen valvonnalle aiheuttaa metsästysasetuksen 13 §:ssä mainittu kielto ravinnon käyttämisestä houkuttimena ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä että kyseistä asetuksen kohtaa muutetaan niin, että tulkintamahdollisuudet poistuvat?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Metsästysasetuksen (666/1993) 13 §:n mukaan karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta. Kielto on säädetty, koska aiemmin on todettu, että ilman sitä karhun metsästys on osoittautunut liian tehokkaaksi tai muuten karhukannalle vahingolliseksi. Kyseisen säännöksen tulkinta on kuitenkin osoittautunut liian tulkinnanvaraiseksi. Hovioikeus on ottanut vuonna 2006 tehdyssä ratkaisussaan kantaa pykälän tulkintaan ja katsonut, että tavanomaisessa ihmisravinnoksi tarkoitetussa maanviljelyskäytössä olevaa kaurapeltoa ei pidetä sellaisena metsästysasetuksessa tarkoitettuna ravintoon liittyvänä houkuttimena, jonka käyttö metsästyksessä on kielletty. Vastaavalla tavalla voidaan katsoa, että esimerkiksi mehiläispesä on tarkoitettu maatalouden tuotannolliseen käyttöön eikä se siten ole asetuksessa tarkoitettu ravintoon liittyvä houkutin. Samoin hyvä marjapaikka on karhun luontainen ravinnonlähde, eikä näin ollen ole ravintoon liittyvä houkutin.

Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että sovellettavan lainsäädännön tulisi olla täsmällistä ja tarkkarajaista ja siten haaskan käyttöä metsästyksessä koskevien säännösten selkiyttäminen on tarkoituksenmukaista. Ravintohoukuttimen käytön kiellon poistaminen tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi ei välttämättä ole paras ratkaisu, koska sillä olisi vaikutuksensa karhun metsästykseen laajemmin. Sallimalla ravintohoukuttimen käyttö karhut ammutaan kiintiön puitteissa hyvin nopeasti yksittäisten metsästäjien toimesta. Suomalainen karhunmetsästysperinne, joka on pääosin seuruemetsästystä, menettäisi tällöin hyvin nopeasti merkityksensä. Mahdollisuus osallistua karhunmetsästykseen vähenisi myös oleellisesti. Karhujen haaskaruokinnasta sen yleistyessä saattaa syntyä vaikeasti hallittavia ongelmia. Salliminen tulisi myös vähentämään karhujen metsästystä koirilla sekä karhukoirakokeiden määrää. Karhujen karkotustilanteisiin etenkin taajamissa ja vahingoittuneiden karhujen jäljestämiseen ei välttämättä enää saataisi riittävästi tai riittävän kokeneita koiria käytettäväksi suurriistavirka-aputoimintaan (SRVA) lyhyellä varoitusajalla. Joka tapauksessa salliminen edellyttäisi tarkempaa sääntelyä siitä, millaisia eläimiä tulisi ampua, jotta ikä- ja sukupuolijakauma pysyisi luontaisena.

Ravintohoukuttimen käytön kieltäminen puoltaa edelleen paikkaansa, sillä se luo mahdollisuudet metsästyskulttuurin ja -perinteen säilymiselle sekä hyvien karhunhaukku -taipumuksia omaavien koirakantojen kehittämiselle jatkossakin.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on ministeriön rahoituksella selvittänyt suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteita. Selvityksessä todetaan mm., että suurpetojen katselu- ja kuvaustoiminnan haaskanpitoa koskeva lainsäädäntö on epätäydellistä, hajallaan ja sen noudattaminen ja valvonta on haastavaa, mikä nostattaa ristiriitoja eri tahojen välille (luontokuvaajat, metsästäjät, viranomaiset, kunta). Yksiselitteinen lainsäädäntö, ohjeistus ja mahdollisesti luvanvaraisuus olisi kaikkien etu. Lisäksi viranomaisten vastuut ja tehtävät ovat epäselvät ja niitä tulisi selkeyttää sekä varmistaa joustava tiedonkulku eri viranomaisten välillä.

Tämän yhteiskunnallisen konfliktin hallitsemiseksi ministeriössä tullaan valmistelemaan metsästyslainsäädännön muutosta. Samassa yhteydessä on luontevaa, että myös haaskan käyttöä metsästyksessä koskevaa pykälää tarkennetaan. Ministeriö tulee perustamaan työryhmän selvittelemään tarvittavia muutoksia.

Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2013

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen