PÄÄSIÄISEN AIKAAN

Kertailin Isosta Kirjasta Öljymäen tapahtumia.

Ihminen oli ihmiselle – ja ihmisen Pojalle – susi. Sama meno näkyy jatkuvan vielä pari tuhatta vuotta myöhemminkin.

Öljymäellä ihmisiä ripustettiin ristille lyömällä naulat käsien ja jalkojen läpi. Tänä päivänä ihminen surmaa kanssaihmisiään ajelemalla kuorma-autoilla heidän ylitseen, taikka räjäyttelemällä pommeja julkisissa tiloissa.

Öljymäellä tuomio tuli sanoista ”Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa”. Tänä päivänä tuomioon näkyy riittävän pelkkä usko ja luottamus Puusepän Poikaan. Se tekee joidenkin silmissä ihmisestä vääräuskoisen ja se näkyy myös riittävän syyksi tappaa.

Ihminen on ihmiselle susi.

Öljymäellä kysyttiin kansalta populistisesti, kumpi vapautetaan – kaupungissa tehdystä kapinasta ja murhasta vankeuteen heitetty Barabbas vai juuri kiinni otettu Puusepän poika. Kansa halusi Barabbaan.

Tuomarina toiminut Pilatus taipui kansan tahtoon, otti vettä ja pesi kätensä kansan nähden.

Öljymäellä kannettiin poliittinen vastuu pesemällä kädet. Tänä päivänä poliittinen vastuu kannetaan syyttämällä muita teoista, joista päätettiin itse silloin kun istuttiin päättäjien pöydässä.

Kun syyte osuu oikein lähelle, sanotaan että en tunnista tuosta itseäni.

Mitä ihminen on oppinut 2000 vuodessa? Ei mitään!

Mietippä millainen maailma olisi nyt, jos ensimmäisessä kansanäänestyksessä kansa olisikin äänestänyt toisin. Jos kansa olisi halunnut vapauttaa Puusepän Pojan, kapinoitsijan ja murhamiehen sijaan.

Millaisessa maailmassa me eläisimme? Olisiko sotia, keskinäisiä riitoja, nälänhätää taikka pakolaiskriisiä? Putoilisiko taivaalta ohjuksia tai sataisiko sariinia?

Näissä mietteissä toivotan Sinulle levollista pääsiäisenaikaa.

Reijo