VIPUKELKAN KYYDISSÄ

Ruotsissa rysähti. Suomessa ihmiset käyttäytyvät kuten sivistyneiden ihmisten kuuluu käyttäytyä – ottavat osaa suruun ja kyselevät, miten tällaista voi tapahtua täällä pohjolan perukoilla. Maassa, joka on avoin kaikille ja jossa ymmärretään kaikkea ja kaikkia. Miten joku, taikka jotkut voivat tehdä tuollaista?

Sivistyneiden ihmisten -erityisesti johtavassa asemassa olevien – kuuluu myös tyynnytellä kansaa ja valaa uskoa huomiseen hokemalla ”pelolle ei saa antaa valtaa”.

Näinhän me teemme ja näinhän me olemme kuulleet sanottavan.

En missään nimessä halua tanssia haudoilla, enkä halua millään tavalla vähätellä naapurimaatamme kohdannutta surua. Ei, sitä en halua tehdä. Minäkin olen surullinen uhrien omaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan puolesta. Olen surullinen ja huolissani ruotsalaisista virkaveljistä ja -sisaristani ja kaikista palo- ja pelastusalalla työskentelevistä henkilöistä. Heidän jaksamisestaan ja kyvystään taistella yhä ylivoimaisemmaksi käyvää uhkaa vastaan.

Olen huolissani myös heistä, jotka tyhjin silmin ja kylmin katsein hokevat mantraa ”pelolle ei saa antaa valtaa”. Samaa lausetta on toistettu Nizzan, Berliinin, Jerusalemin ja Lontoon autoiskujen yhteydessä. Näyttää siltä, että tuohon ketjuun voi lisätä nyt myös Tukholman.

Kuinka pitkä ketjusta tulee, kuinka monta muuta kaupunkia siihen vielä liitetään? Mitä pitää tapahtua, jotta uskalletaan antaa pelolle valta ja reagoida sen mukaisesti? Pelotta elämisen hinta alkaa jo nyt olla kohtuuttoman korkea. Hinta, jonka maksoivat täysin viattomat terroritekojen uhrit ja hinta, jota uhrien omaiset maksavat lopun elämäänsä. Tyhjät sanat ja ontot lauseet eivät tuo terrori-iskussa menetettyjä omaisia takaisin.

Hyödylliset idiootit.

Tarinan mukaan ”itäisten maakuntien” satraappi Vladimir Lenin käytti hyväuskoisista kavereistaan ja hännystelijöistään nimitystä ”hyödyllinen idiootti”. Hölmöt myötäjuoksijat, nämä joo joo miehet, tekivät mitä Lenin tahtoi. Kerrotaan, että Vladimir Illjits ei joka kerta itse käskyttänyt hännystelijöitään, vaan hän käytti käskytyksissään välikäsiä, jotka huomaamattaan tulivat hoidelleeksi asioita Vladimirin tahdon mukaan. Näitä meidän tuntemia joo joo -miehiä vietiin vipukelkalla.

Onko meillä Suomessa höynäytettäviä idiootteja?

Minun mielestäni on. Sinä voit olla eri mieltä.

Armeijan ylijäämävarastoista hankittuihin maastokenkiin, risaisiin farmareihin ja vihreään parka -takkiin pukeutuneet kettutyöt nousivat otsikoihin -90 luvulla. Moni punk -henkien nuori kietoi kaulaansa mustavalkoisen shemagh -huivin. Saman huivin tunnetuin kantaja lienee Jasser Arafat, joten huivia nimitetään myös ”Arafat” huiviksi.

Arafatista ja arabeista ei liene tarpeellista kirjoittaa tämän enempää. Jokainen voi ajatella yhdistelmästä mielihalujensa ja mielikuviensa mukaan. Uskon, että harva shemagh -huivia kantanut nuori kuitenkaan ymmärsi leimautuvansa arabeihin.

Kettutyttöjen tekoset ovat tiedossamme, taikka ainakin osa niistä. Hyväuskoiset idiootit höynäytettiin ajamaan eläinten oikeuksia tavalla, joka tosiasiassa tuotti säännölliseen ruokaan tottuneille tarhaeläimille tuskaa ja kärsimystä. Moni penikoinut emo hädissään ja paniikissa söi omat jälkeläisensä. Toteutuivatko tässä eläinten oikeudet?

Osa tarhaiskuista selvisi ja osaa käsiteltiin oikeudessa. Leivättömässä pöydässä istuminen ei ole ihan halpaa huvia, jos on huvia ollenkaan. Rahaa se kuitenkin vaatii.

On aihetta kysyä, mistä tuli rahoitus tarhaiskuihin ja niiden jälkipyykkiin? Kenen etu oli kokeilla suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä tällaisella toiminnalla? Toimijoina käytettiin kiiluvasilmäisiä ja hyväuskoisia nuoria. Kulisseissa naruja vetelivät kokonaan toiset kädet.

Viime keväänä satakunta ”ympäristöaktivistia” vastusti jopa väkivalloin Pyhäjoella ydinvoimalan laillisia rakennustöitä. Joidenkin tietojen mukaan ”ympäristöaktivisteja” olisi ollut pitkälti toista sataa. Mellakoiden yhteydessä poliisi joutui ottamaan kiinni kymmeniä henkilöitä ja kirjoittamaan tutkintapyyntöjä. Lehtitietojen mukaan myös poliisiautoa oli yritetty polttaa.

Kirjoitin ”ympäristöaktivistit” lainausmerkkeihin, sillä leirin purkaminen paljasti sellaisen sotkun, jota aidosti luontoa ja ympäristöään kunnioittava ihminen ei jälkeensä jätä. Roskan ja paperin määrä oli lehtikuvien mukaan melkoinen.

Minun tulkintani mukaan asialla eivät olleet aidosti luonnosta ja ympäristönsä siisteydestä kiinnostuneet, vaan vipukelkalla viedyt.

Kuka vei vipukelkalla nuoria Pyhäjoelle ja Pyhäjoella? Kenen etu oli ja on, että Pyhäjoelle ei saisi rakentaa ydinvoimalaa? Kuka taikka ketkä halusivat testata ”ympäristöaktivistien” avulla suomalaisen järjestäytyneen yhteiskunnan sietokykyä? Kuka hyötyy yhteiskuntarauhamme horjuttamisesta? Kenen kädet ohjailivat ”ympäristöaktiivien” toimia Pyhäjoella?

Vipukelkalla vietävien viimeisin tempaus on viime maanantailta (3.4), jolloin lennätettiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita Afganistaniin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lentokentällä oli satakunta palautuslentoa vastustanutta mielenosoittajaa.

Tempaus sai runsaasti kaipaamaansa julkisuutta, sillä kotimaiset TV kanavat näyttivät suorana lähetyksenä mielenosoittajien kylttejä ja taisi ruudussa vilahtaa muutama haastattelukin. Julkisuutta haettiin ja sitä saatiin. Aika moni YLE -veroa maksava laittoi vastaanottimensa kiinni, minä muiden mukana.

Mököttäjän ja mielenosoittajan ero on siinä, että mököttäjä toimii usein yksin, eikä halua huomiota. Mielenosoittaja haluaa rinnalleen mahdollisimman monta samanmielistä ja mahdollisimman paljon julkisuutta. Oma sähköinen mediamme auttaa mielenosoittajia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ruutuaikaa lisäämällä varmistetaan, että myös seuraavalla palautuslennolla riittää kylttien ja plakaattien heiluttelijoita ja ehkäpä satakunta aktivistia tuplaantuu. On ihmisiä jotka haluavat olla telkkarissa, asiayhteydestä riippumatta. Mielenosoittajan pahin painajainen on se että hänen toimintaansa ei noteerata ollenkaan.

Julkisuutta sai myös eräs punatukkainen nainen, jonka kerrotaan asettuneen makaamaan maahan poliisiauton eteen ja tällä tavalla estäneen virkatehtäväänsä suorittaneiden poliisien työtä. Kysymyksessä ei ollut ihan kuka tahansa, taikka mikä tahansa nainen, vaan sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun perusteella poliisin virkatointa estänyt henkilö olisi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori.

En tiedä pitääkö tämä tieto paikkaansa, jos pitää, on syytä kysyä, onko tämä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen kanta poliisin virkatoimiin.

Käsitykseni mukaan poliisi oli järjestämässä paluulentoa sellaisille henkilöille joilla oli lainvoimainen, kielteinen turvapaikkapäätös. Poliisi oli poistamassa maasta henkilöitä, joilla oikeuslaitoksemme päätösten mukaan ei ole enää oikeutta oleskella maassa.

Kun poliisi tekee selkeästi vain ja ainoastaan virkaansa kuuluvaa työtä, niin kaiken järjen mukaan kenenkään ei pitäisi asettua sitä vastustamaan, kaikkein viimeisimpänä vastustaja pidän kirkon palveluksessa olevaa työntekijää. Jos ja kirjoitan vielä kerran jos poliisiauton eteen asettunut punatukkainen nainen on kirkon palveluksessa, niin minun tulkintani mukaan Hän teollaan sananmukaisesti vastusti esivaltaa. Olen monta kertaa kirkossa yhtynyt rukoukseen, jossa pyydetään Jumalaa suojelemaan myös laillista esivaltaa. Miten kirkon palvelija voisi tämän jälkeen lausua tuollaisen rukouksen julkisesti, jos Hän on itse julkisesti asettunut esivaltaa vastaan?

Olen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen ja maksan kymmenykseni Vimpelin seurakuntaan. Meillä on hyvä ja lämminhenkinen seurakunta ja todella hyvät kirkon palvelijat. Minä en voi millään kuvitella, että oman seurakuntani työntekijät käyttäytyisivät tuolla tavalla. He eivät ole vipukelkalla vietävissä.

Kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusta vastustetaan yhä laajemmin ja näille ”paperittomille” vaaditaan yhä parempia oikeuksia terveydenhoitoineen ja työssäkäyntimahdollisuuksineen, on jälleen aihetta kysyä, kuka taikka ketkä koettelevat suomalaista yhteiskuntaa tällä tavalla. Ketkä hyötyvät siitä että maassamme elää yhä enemmän hyväkuntoisia nuoria miehiä kaiken kontrollin ulkopuolella? Mikä on näiden maahamme jääneiden ihmisten todellinen tarkoitus ja mihin heitä mahdollisesti tullaan käyttämään? Kuka testaa suomalaisen yhteiskunnan sietokykyä myös tässä asiassa? Kenen etu on selvittää, miten helposti ja missä laajuudessa suomalaisia saadaan asettumaan omaa virkakoneistoaan vastaan? Miten voidaan kaikkein tehokkaimmin horjuttaa yhteiskuntajärjestystä ja mikä on virkakoneiston sietokyky? Kuka ohjailee turvapaikkabisnestä kulisseissa?

Hyväuskoisia hölmöjä ja hyödyllisiä idiootteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kansalaisten kahtiajakoa edistetään myös vihapuheen avulla. On ihmisiä, jotka levittävät vihapuheita ja ihmisiä jotka eivät sitä siedä. Vastakkainasettelu on selvä.

Terroriteko varmuudella lisää myös vihapuheita ja järisyttää tätä kautta yhteiskuntarauhaa. Ehkä on jo korkea aika lopettaa hokema ”ei saa antaa pelolle valtaa” ja alkaa toimia omien pelkotilojensa mukaan. Ensimmäisiä toimia pelkotilojen hälventämisessä on vähentää pelkotiloja aiheuttavia uhkia. Kun muistelee vaikkapa pariakymmentä viimeisintä terroriteoksi luokiteltua tekoa, löytää niistä yhteisiä nimittäjiä.

Jokainen voi mielessään summata mitä nämä nimittäjät ovat. Pitää olla rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaan. Autoja ja tekovälineitä rajaamalla emme koskaan kykene yhteiskuntaamme suojaamaan. Tehokkaampi tapa suojautua on vähentää terroritekoja suunnittelevia henkilöitä.

Minä en pelkää kuorma-autoja vaan niiden aivopestyjä kuljettajia. Samalla tavalla ajattelen rattijuoppojen ja huumekuskien kohdalla. Jos suojelet tällaisia kuljettajia viranomaisten toimilta, istut hyödyllisen idiootin tavoin tukevasti vipukelkan kyydissä.