JYVÄSKYLÄSSÄ JYSÄHTI

Perussuomalaisten puoluekokouksesta on kirjoitettu jo kaikki oleellinen. Jonkun mielestä jopa ylikin.

Ei ole tarpeen kertailla jo tiedossa olevia kokoustapahtumia. Omia tuntemuksianikaan en kovin laajasti pura, totean vain, että hatuttaa niin himputisti. Jos mietit mitä sanonta tarkoittaa, lukaise Mauri Sariolan kirja Talvisodan vänrikki.

Muistamani mukaan juuri tuossa kirjassa erästä henkilöä hatutti himputisti, koska linnoitustöissä kaikki ei mennyt aivan Strömsön malliin.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pääministeri Juha Sipilä on todennut, että hallituskumppanit eivät voi jatkaa yhteistyötä Jussi Halla-Ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa.

Vaikka jollakin tavalla osasin tuota mahdollisuutta ennakoida, niin lopullinen ilmoitus tuli kuitenkin yllätyksenä. Sanotaan että toivo parasta mutta pelkää pahinta. Näin kävi tässä tapauksessa.

Olen ollut neljä vuotta opposition edustajana ja kaksi vuotta hallituksen riveissä. Tuossa ajassa näinkin paksupäinen edustaja jo oppii ja ymmärtää, että asioihin vaikutetaan vain hallituksen sisällä ja -sisältä. Oppositiossa on hyvä huudella, mutta päätökset tehdään hallituksessa.

Jos asia olisi toisin, eivät oppositiopuolueet hallitukseen hinkuisikaan. Nyt hinkuvat, kuten olette eri medioista saaneet lukea ja kuulla.

Olen saanut olla maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja vielä valiokunnan varapuheenjohtajana. Se on ollut näköala- ja vaikuttamispaikka. Yhteistyö on pelannut erinomaisesti valiokuntaa pitkään johtaneen ja äskettäin ministeriksi nousseen Jari Lepän kanssa. Anne Kalmari nousi Lepän tilalle valiokunnan johtoon ja voin reilusti kertoa, että edustaja Kalmari otti nopeasti roolinsa valiokunnan pöydän päässä. Yhteistyö sujuu hyvin myös Hänen kanssaan. Sen huomasin viimeksi metsästyslakimietintöä viimeistellessä. Siitä tuli melko hyvä, vaikka sen itse sanonkin.

Valiokunnan jäsenenä sanon myös, että kun maamies auralla kääntää ja karhilla pehmentää maan, levittää lannoitteet ja kylvää siemenet ja lopuksi vielä jyrää pellon tasaiseksi, on kovin työ tehty. Sen jälkeen on kaikki säiden haltijan hallussa. Maamies voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Vertaan Perussuomalaisten kohtaloa maanmiehen työhön. Uskallan sanoa, että olemme osamme ottaneet ja vastuumme kantaneet hallituskauden alkutaipaleen kovista ja kipeistä leikkauksista. Työ on tehty ja kaikki vaiva nähty. Nyt alkaa kylvö olla oraalla, sillä kaikki merkit osoittavat talouden kääntyneen nousuun. Työllisyys paranee ja vienti alkaa vetää. Kansantalouteen alkaa kertyä lisää jaettavaa.

Olisi sulaa hulluutta kääntää auralla mustalle mullalle juuri oraalle noussut laiho. Samalla tavalla on sulaa hulluutta ajaa tässä tilanteessa puolue oppositioon. Tällaista toimintaa minä en ymmärrä, enkä tahdo millään hyväksyä.

Maamies voi omalla pellollaan tehdä tahtonsa mukaan, kuitenkin niin, että noudattaa tiukkoja EU direktiivejä.

Hallituspuolueet voivat tehdä omaa politiikkaansa tahtonsa mukaan, kuitenkin niin, että noudattavat yhteistä ja yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Sooloiluun ei ole varaa, eikä sooloilua pidä hyväksyä.

Ymmärrän pääministerin päätöksen, mutta tunnustan suoraan että nyt ei mieli mettä keitä.