PITKÄN PÄIVÄN ILTA

Kirjoitin eilen, että nyt ei mieli mettä keitä. Ei ole keittänyt koko viikonloppuna.

Puoluekokous meni jo tunnetulla tavalla ja jo tunnetuin seurauksin. Minulle kaikkein karvainta oli huomata pahimman ennustukseni toteutuvan. Varoittelin jo ennakolta, että puolueen puheenjohtajan pitää olla kotimaan kamaralla ja näin muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien tavoitettavissa myös henkilökohtaisesti. Tätä ei uskottu ja meille näytettiin hallituksen ovea.

Ovea näytettiin tilanteessa jossa hallituksen tekemien erittäin kovien ja raskaiden elvyttämistoimien vaikutus alkoi näkyä. Tätä en voi millään hyväksyä. On tunne, että kaikki tehty työ on valunut hukkaan. Hyödyn Perussuomalaistenkin tekemästä työstä korjaavat uudet hallituspuolueet. Eihän tämän näin pidä mennä.

Minulle soiteltiin maakunnasta ja surkuteltiin tilannetta. Monet jo SMP:n aikaisista aktiiveista ilmoittivat, että nyt riittää. He eivät enää halua, eivätkä jaksa seisoskella toreilla jakamassa lehtiä ja ilmapalloja, eivätkä osaa enää selittää kansalaisille minkä takia Perussuomalaiset lähtivät hallituksesta. Ehdotuksia ja esityksiä tuli monenlaisia ja monelta suunnalta. Varsin moni oli omissa pohdinnoissaan päätynyt siihen, että he eivät halua alistua nykytilanteeseen. Heidän mielestään puolueen piti pysyä hallituksessa, koska hallituksesta vaikutetaan asioihin. He ymmärtävät mitä maa vaatii.

Olin heidän kanssaan samaa mieltä. Kysyin monilta, miten pysyt hallituksessa kun pääministeri osoittaa ovea. Kokeneiden konkareiden vastaus tuli kuin tykin putkesta: perustakaa uusi ryhmä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka sitoutuvat noudattamaan jo sovittua hallitusohjelmaa ja jonka puheenjohtaja pysyy kotimaassa. Perustakaa uusi ryhmä ja tarjotkaa kerran vielä tätä mahdollisuutta pääministeri Sipilälle.

Tehkää kaikkenne mutta älkää antako nyt periksi. Jos te näin menettelette, te pelastatte sen mikä vielä pelastettavissa on. Se ei välttämättä ole puolueen etu, mutta se on Isänmaan etu ja tässä asiassa Isänmaan etu on sijoitettava puolueen edun edelle. Hallituskriisi pahimmillaan uusine vaaleineen maksaa maallemme miljoonia ja jopa miljardeja, jos jo sovitut kaupat ja rakennushankkeet jäädytetään epäselvän poliittisen tilanteen takia. Puhutaan rahasta, mutta ennen kaikkea puhutaan kymmenien tuhansien ihmisten työpaikoista joita ei ole varaa menettää.

Nyt On ISOT asiat pelissä.

Tään oli asia esillä. Olen yksi täysin tyhjän päälle hypänneistä edustajista. Eroilmoitusta allekirjoittaessani tiesin ja tiedostin, että tällä allekirjoituksella tuhoan oman poliittisen urani, mutta jos sillä voin edes vähäiseltä osin vaikuttaa taloutemme nousun jatkumiseen, on uhraus ollut vaivan arvoinen. Olisi ollut erittäin itsekästä irtopisteiden keruuta jättäytyä vapaaehtoisesti oppositioon toitottamaan kyselytunnille, että minkä takia hallitus tekee niin ja näin, kun kerran on itse omilla toimilla aiheutettu häätö hallituksesta.

Tätä kirjoittaessani en tiedä pääministeri Sipilän kantaa uuteen eduskuntaryhmäämme. Jos pääministeri pitäytyy päätöksessään, eikä hyväksy myöskään tätä uutta ryhmää hallitukseen, on koko manööveri ollut turha ja tarpeeton, mutta saan ainakin itselleni sanoa, että minä osaltani yritin loppuun asti. Minä en heittänyt leikkiä kesken.

Muutama tunti vielä ja sitten tiedetään, onko uhrautumisemme ollut turha.

Vieläkään ei mieli mettä keitä, mutta nyt on seesteinen olo, sillä tämän enempää ei yksittäinen kansanedustaja voi tehdä hallitussovun eteen. Kansa sanoo mielipiteensä ja siihen tyydyn.