SUUTARI PYSYY LESTISSÄÄN

Mittumaari on paremmalla puolella ja taas aletaan kaarrattelemaan kohti syksyä. Syksy on minun vuodenaikani. Suurin osa minut tuntevista ymmärtävät miksi.

Syksystä tulee mielenkiintoinen. Verstaalla on jonkun mielestä kähinää ja toisten mielestä positiivista pöhinää. Minä kallistun jälkimmäisen kannalle.

Verstaan ulkopuolella tallataan omia polkuja. Kukin tavallaan ja suuntaansa. Polkujen kohdatessa tehdään tervaskantoon tulet ja kuorrutetaan karsinogeeneillä makkarat. On hyvää ja epäterveellistä.

Erätulilla istuskellaan samassa ringissä. Ministerit ja kanisterit, suutarit ja muut suupaltit. Kaikki sulassa sovussa. Siellä ei ole loikkareita taikka rottia, ei suvakkeja eikä pettureita. Ketään ei puukoteta selkään, ei vaikka jokaisen vyöllä roikkuu puukko. Joillakin jopa tuplat.

Porukka puhaltaa yhteen hiileen ja jakaa saman harrastuksen. Siitä minä pidän. Vapaaehtoisesti ja vähän myös virkani puolesta, eduskunnan eräkerhon puheenjohtaja kun olen. Ainakin toistaiseksi.

Karvaiset korpien kiertäjät ja suloiset salojen sisaret äänestivät minut eduskuntaan. Toki joukossa oli ihan ”normaalejakin” ihmisiä, mutta uskon, että pääosan äänistäni löysin eräpolkujen varsilta. ”Minä en äänestänyt puoluetta – minä äänestin miestä”, on varsin tuttu lause. ”En antanut ääntäni persulle, annoin sen sinulle” Sekin kuulostaa tutulta. Minä kaikista äänistä kiitän.

Monesti mietin, miten olen hommani hoitanut. Miten olen täyttänyt harrastekavereideni odotukset. Mitä olen saanut aikaan ja mitä pitäisi vielä saada.

Lupasin jo keväällä -11 että jos edustajan pesti tulee, yritän järkevöittää ampuma-aseen hankkimista. Hankkimisluvan ehtona ollut soveltuvuustesti (palikkatesti) oli minun ja kymmenien tuhansien muiden mielestä tarpeeton ja turha. Se pitää poistaa. Tarpeetonta ja turhaa oli myös aseen hankkimisen yhteydessä ravaaminen poliisiasemalla. Pahimmillaan yhden aseen hankkiminen edellytti jopa 5 käyntiä. Näin luparuljanssi saattoi maksaa enemmän kuin itse ase.

Paljon on vettä virrannut Saarikentän sivu Savojoessa ja paljon on puhuttu. Alkaa näyttää siltä, että puheesta on ollut apua. Palikkatesti poistuu ja aseen laillista hankkimista on järkevöitetty huomattavasti. Yhtään turvallisuutta vaarantamatta. Ainakin minä olen tyytyväinen uudistuksiin.

Viljelijöiltä saamani palautteen perusteella aloin puhumaan naakan täysrauhoituksen poistamisesta. Pitkään piti siitäkin puhua ja monen edustajan kanssa, mutta niin vaan löytyivät yhteiset kannat ja yhteiset mielipiteet maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Nyt ollaan myös siinä asiassa pääsemässä maaliin.

Meitä sisämaan asukkaita ei merimetso vielä hetkauta millään tavalla, mutta Pohjanmaan rannikolla asenne on toinen. Moni rannikon pienistä saarista ja luodoista on valkoisen ulosteen peitossa ja haju on hirveä.

Merimetsot lisääntyvät vauhdilla ja on vain ajan kysymys, koska ne pesiytyvät myös sisämaan järville. Mikäs on peseytyessä kun siivet kantaa ja laki suojaa.

Rannikon kalastajat ja mökkeilijät ovat vaatineet merimetson täysrauhoituksen purkamista. Tämän siipiveikon kohdalla homma ei ihan kotikutoisesti onnistu, vaan vaatii EU tason konsultointia. Uskon ja luotan, että järkevällä politiikalla myös tämä asia saadaan kuntoon.

Suurpetopolitiikka puhuttaa lintuja enemmän. Ihan kapina-asteelle saakka. Metsästäjien ja koiraharrastajien mielestä pahin peto on susi. Karhuista ja ahmoista ei niin paljon palautetta tule.

Susien suuhun on mennyt jo liian paljon metsästys- ja muita harrastekoiria. Koiraihmiset vaativat susikannan leikkaamista. Koiramiehenä ymmärrän heitä.

Ongelma on petokannan koko. Luonnonvarakeskus LUKE:n arvion mukaan susia on maassa vain noin 150-180 yksilöä. Työkseen metsiä kiertävät koiraihmiset puhuvat kaksin, jopa kolminkertaisista määristä. Ero on huikea ja ristiriita sen mukainen.

Asia ei riitelemällä ratkea, eikä huutelemalla muuksi muutu. Jotain pitää tehdä, jotta yhteinen näkemys löytyy koiraharrastajien ja LUKEN välillä.

Metsästäjien vaatimuksesta kutsuin saman pöydän ääreen Suomen Metsästäjäliiton, maa- ja metsätalousministeriön ja LUKE:n edustajat. Palavereja on pidetty kaksi. Viimeisin pari viikkoa sitten. Keskustelu oli hyvää ja rakentavaa. Lopputulema oli, että näkemyseroja yritetään hälventää järjestämällä yhteinen jälkilaskenta metsästäjien ja LUKE:n tutkijoiden kanssa. Kun molempien edustajat näkevät samat lumijäljet, luulisi että enää ei ainakaan siinä asiassa tule tulkintoja jäljen jättäneiden eläinten lukumäärästä. Aikaisemmin ei ole ollut tällaista toimintaa. Olen toiveikas että näin tomien ristiriidat vähenevät.

Metsästyslakia uudistettiin edellisellä hallituskaudella ja korjattiin tällä hallituskaudella. Parannuksia saatiin aikaiseksi, mutta vielä jäi korjattavaa, ainakin minun mielestäni.

Karhu ja karhun metsästys ravintohoukutinta käyttäen. Siinäpä pulma. Moni karhukoiramies on ottanut yhteyttä ja vaatinut lain selkiyttämistä niin, että joka syksy ei tarvitsisi istua oikeudessa törkeästä metsästysrikoksesta syytettynä. Vaikka nykyajan koirat ovat hyviä, niin lukemaan niitä ei ole vielä opetettu. Koira ei kykene erottelemaan löytöpaikan mukaan mitä karhua saa haukkua ja mikä pitää jättää rauhaan. Hyvä koira hakee karhun, olipa se ravintohoukuttimella taikka jossain muualla. Metsästäjä ei välttämättä tiedä mistä karhu on löydetty taikka missä karhu on kuljeskellut ennen löytymistään. Lain tulkinta on erittäin sekava, enkä ihmettele koiramiesten hermostumista.

Koirista puheenollen, sorkkaeläimiä ajavien koirien säkäkorkeutta ollaan nostamassa jo tulevalle jahtikaudelle. Alan harrastajat tietävät mistä on kyse. Muille kerrottakoon, että on lailla määritelty minkä kokoista koiraa saa käyttää pienten sorkkaeläinten jahdissa. Hirvijahdissa käytetään pysäyttävää koiraa, mutta kauriita ja valkohäntäpeuroja ajatetaan koirilla. Nykysäännökset rajaavat pois monta hyvää ajavaa koirarotua. Asetusta muuttamalla on tarkoitus mahdollistaa entistä useamman koirarodun käyttö myös näissä jahdeissa. Tästä eivät kaikki koiranomistajat pidä, mutta selvä enemmistö on muutosta vaatinut. Uskon että myös tämän muutoksen kanssa voidaan elää.

Näissä mietteissä ja kyyhkyjahtia odotellessa.