SININEN TULEVAISUUS…

…Ei kaikkia miellytä.

Olen saanut työskennellä poliisina 27 vuotta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa kovakalloisinkin oppii yhtä ja toista.

Minulla oli onni saada noviisivuosikseni hyvät ja kokeneet opettajat. En puhu poliisikoulun opettajista, joissa ei myöskään ollut moittimista, vaan ensimmäisistä työkavereistani. Ensimmäinen esimieheni oli Raimo Vistbacka.

Tarvitseeko sanoa muuta? Ei varmaan!

Silloiset työkaverini ohjailivat märkäkorvaa määrätietoisin, mutta lempein ottein ja ohjein. Muista Reijo aina, että poliisi on ihmisiä varten – ihmiset eivät ole poliisia varten ja poliisikin on ihminen.

Se oli ja on laittamattomasti sanottu.

Silloin noudatettavassa poliisilaissa määriteltiin poliisin tehtävät. Ihan ensimmäisissä pykälissä.

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen ja rikosten ennalta estämisen ja jo tapahtuneiden rikosten selvittämisen lisäksi sanottiin, että poliisin tulee edistää sovinnollisuutta asianosaisten kesken.

Tulee edistää sovinnollisuutta asianosaisten kesken! Se on siinä !
-Kun ei ole tämän pahempaa sattunut, niin olisiko mahdollista, että sopisitte asian keskenänne? Sovinto tulisi kaikille halvemmaksi ja jäisi turhat krumeluurit pois. Useimmiten sopi.

Monta kertaa asiaosaiset tulivat vielä jälkeenpäin kiittelemään, olipa hyvä että ei lähdetty käräjöimään. Leivättömän pöydän ääressä on harvoin voittajia. Häviäjiä on sitäkin enemmän.

Olen yrittänyt noudattaa tuota sovinnollisuuden ohjetta ihan näihin päiviin saakka. Politiikassakin.

Minulla on ollut ilo tutustua edellisellä hallituskaudella 199 kansanedustajaan. Osa edustajista uudisti valtakirjansa tälle kaudelle, mutta mukaan tuli myös uusia edustajia. Näin laskien voin sanoa tuntevani varmaan yli 300 kansanedustajaa.

Salipuheita kuunneltuani ja edustajakollegoiden kirjoituksia luettuani joudun tunnustamaan, että ei löydy yhtään edustajaa, joka olisi kaikista asioista kanssani täsmälleen samaa mieltä. Samaan hengenvetoon on sanottava, että ei löydy myöskään sellaista edustajaa, jonka kanssa olisin kaikista asioista eri mieltä.

Jokaisen edustajan kanssa on jotain yhteistä, puoluetaustasta riippumatta.

Toisten kanssa on enemmän ja toisten kanssa vähemmän, mutta aina löytyy yhteisiä näkemyksiä.

Ihmisiä on monenlaisia ja on myös monenlaisia mielipiteitä. Jokaisella on omansa ja jokainen on oman mielipiteensä kanssa yhtä oikeassa kuin minä mietteineni.

Mikä minä olen ihmistä tuomitsemaan, jos hän ajattelee jostain asiasta kanssani eri tavalla.

Sanotaan, että sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Pidän itseäni jo sen verran vanhana, että uskallan soveltaa sanontaa itseeni. Olen nuorena oppinut edistämään sovinnollisuutta asianosaisten kesken ja sitä samaa sovellan joka päivä, myös politiikassa.

Minä EN etsi sitä, millä tavalla minun ajatukseni ja mielipiteeni eroavat jonkun toisen mielipiteistä, vaan minä etsin mielipiteidemme ja ajatusmaailmojemme yhtymäkohtia. Mitä yhteistä mielipiteillämme on ja mitä yhteistä niillä voisi olla.

Minä näen aina, että lasi on puoliksi täynnä – ei puolityhjä. Asioita hoidetaan positiivisuuden kautta.

Olen joskus verrannut politiikan tekoa suunnistuskilpailuun. Lähtöviivalla jokaisella on selvä ja selkeä tavoite. Etsiä kaikki rastit ja päästä maaliin mahdollisimman nopeasti. Kilpailun aikana jokainen tekee omat reitinvalintansa. Samalle rastille mennään montaa reittiä pitkin. Maalissa on jälkipeluun aika- ja paikka. Minkä takia lähdin tuosta, kun tuostakin olisi päässyt. Toiset oikaisivat tuon mäen kautta ja minä kiersin. Näinhän sitä pohditaan ja toivottavasti myös opitaan jotain seuraavaa kisaa varten.

En ole koskaan kuullut kilpailijoiden haukkuvan taikka nimittelevän toisiaan. En ainakaan aikuisten kesken. Joissakin ala-asteikäisten sarjoissa saattaa joku toista tölväistä, mutta sen ymmärtää, kun kyseessä ovat lapset. Käytös on lapsille tyypillistä ja lapsellista.

Politiikassa näkyy olevan toisin. Moni arvostamani kollega soveltaa ohjetta ”asiat riitelevät – eivät henkilöt”. Valitettavasti mukana on myös sellaisia kuntapoliitikkoja, jotka yrittävät nostaa omaa profiiliaan haukkumalla muita maakuntalehtien mielipidepalstoilla.

Toiminta saattaa tuottaa tulosta paikallistasolla, mutta uskallan ennustaa, että valtakunnan tasolla riidankylväjät istuvat päättäjien kanssa eri pöydissä. Näin se näyttää menevän.

Kun asioista sovitaan, on viisaampaa kutsua neuvotteluun ne henkilöt, joiden tietää käyttäytyvän aikuisten ihmisten tavoin. Asioista neuvotellaan ja pääsääntöisesti neuvotteluissa nousee esille myös eriäviä mielipiteitä, mutta eriävistä mielipiteistä huolimatta asioista on pystyttävä keskustelemaan sivistyneesti, ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä.

Muutama toimittaja on minulta kysynyt, miten suhtaudun Perussuomalaisiin. Olen vastannut, että minä ajattelen kuten suurin osa Perussuomalaisista ajattelee. Ei minun ajatukseni taikka mielipiteeni ole muuttunut, vaikka erosinkin Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Olisi suoranainen ihme, jos yhtä-äkkiä alkaisin ajatella toisella tavalla.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on hyviä työkavereita ja kollegoja, ihan samalla tavalla kun on jokaisessa muussakin eduskuntaryhmässä. Eräs hämmästeli, miten minä voin ajatella noin positiivisesti ryhmästä, josta juuri erosin. Sanoin hänelle, että jos tavoitteesi on saada minulta joku ”hauku Halla-Aho” -juttu, niin taisi olla turha soitto. Minä en lähde loan heittoon Halla-Ahoa, enkä ketään muutakaan kohtaan. Se olisi lapsellista käytöstä aikamieheltä.

Joitakin näkyy kiinnostavan lööppijulkisuus, joku jonottaa telkkariin. Jos haluaisin jompaan kumpaan, kirjoittaisin räväkkään tyyliin ”persuista” ja ”persujen” puheenjohtajasta. Kertoisin leveästi ja laveasti, mistä olen eri mieltä. Olisin kolme päivää lehtien kansikuvapoikana ja saattaisi joku telkkaristakin soitella.

Riidankylväjät saavat julkisuutta, sillä riita myy. Sovinto ja sopuisat kirjoitukset eivät myy, eivätkä saa julkisuutta. Jotkut elävät julkisuuden kautta, moni kutsuu heitä narsisteiksi.

Jos julkisuuteen pääsy edellyttää omien työkavereiden haukkumista, on parempi pysytellä poissa julkisuudesta. Minä en halua polttaa siltoja, vaan rakentaa niitä.