ANOMISEN, PYYTÄMISEN JA VAATIMISEN ERO

Eilen (4.9) uutisoitiin maailman mittakaavassa merkittävistä asioista. Päällimmäisenä jäi mieleeni Korean niemimaan kiristyvä tilanne. Kun en voi siihen vaikuttaa, en asiaa enemmälti vatvo.

Kotimaan asioihin ja erityisesti sisäiseen turvallisuuteen luulen voivani vaikuttaa, joten naputtelen muutaman rivin niistä.

Ensiksi Jyväskylässä pakolaisten vastaanottokeskuksessa tapahtunut rähinä. Minä nimitän tapahtumia rähinäksi. Joku toinen voi nimittää turvapaikanhakijoiden toimia millä nimellä haluaa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan poliisipartio oli mennyt vastaanottokeskukseen noutamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä. Käsitykseni mukaan kysymyksessä piti olla ihan normaali keikka, jonka piti sujua ilman hankaluuksia.

Toisin kävi. Partio oli ylivoiman edessä joutunut perääntymään johonkin huoneeseen. Turvapaikanhakijat olivat estäneet partion poistumisen huoneesta. Koska partion vapaa liikkuminen oli voimakeinoin estetty, oli partio minun tulkintani mukaan joutunut turvapaikanhakijoiden vangiksi. Paikalle oli kutsuttu lisävoimia. Partion poispääsyn estäneiden henkilöiden kanssa oli aloitettu neuvottelu.

Neuvottelu ei ilmeisesti ollut johtanut toivottuun tulokseen, koska poliisi oli joutunut voimakeinoja käyttäen noutamaan virkaveljensä pois. Samalla oli otettu mukaan ne henkilöt, joita mentiin alunperinkin noutamaan.

Piirileikki oli jatkunut ulkona. Kiinniotetut oli laitettu poliisiautoon ja lähdetty hiljakseen ajamaan pois kohteesta. Poliisin poistuminen oli yritetty estää asettumalla poliisiautojen eteen ajoradalle. Poliisi oli kuitenkin toiminut mallikkaasti ja kenenkään päälle ajamatta saanut ajoneuvokaluston kenenkään pois paikalta.

Tällainen kuva minulle jäi lehtijuttujen ja paikalta kuvatun materiaalin valossa.

Toinen uutiskynnyksen ylittänyt ja myös turvapaikanhakijoihin liittynyt rähinä oli tapahtunut Kauhavan kaupungin Härmän yläasteella. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan koululla oli tapeltu sen verran kiivaasti, että paikalle oli jouduttu kutsumaan poliisi. Peräti kahteen kertaan. Poliisi oli ottanut kiinni kaksi koululla opiskellutta turvapaikan hakijaa.

Suomalainen veri kuohahti Jyväskylässä ja Härmässä. Tunnustan suoraan, että niin kävi myös Vimpelissä.

Minun käsitykseni mukaan itsenäiseksi itseään kutsuvaan maahan on tullut henkilöitä, jotka ovat pyytäneet tältä itsenäiseksi itseään kutsuvalta maalta turvapaikkaa. Siis pyytäneet taikka anoneet.

Itsenäiseksi itseään kutsuvan maan viranomaiset ovat pyynnön käsitelleet asianmukaisesti ja harkintansa mukaan antaneet kielteisen päätöksen. Kielteisen päätöksen saaneen henkilön oikeus oleskella itsenäiseksi itseään kutsuvassa maassa päättyy sillä sekunnilla, kun kielteinen päätös on annettu tiedoksi ja se on saanut lain voiman.

Kun maassaoleskeluoikeutta ei enää ole, on itsenäiseksi itseään kutsuvan maan viranomaisilla oikeus ja minun mielestäni myös velvollisuus, poistaa maasta kaikki henkilöt joilla ei maassaolo-oikeutta ole. Piste.

Tämä on niin yksinkertainen asia, että tämän pitäisi ymmärtää jokaisen, joka on ymmärtänyt anoa, taikka pyytää turvapaikkaa.

Jos kielteisen päätöksen saanut henkilö ei itse ja oma-aloitteisesti poistu maasta, osoittaa se selvää piittaamattomuutta maan lakeja ja viranomaisia kohtaan. Maa joka on tarjonnut suojan, ravinnon, terveydenhoidon ja jopa jonkinlaista koulutustakin, ei saa minkäänlaista kiitoksen taikka kunnioituksen osoitusta henkilöltä, joka on ilmaiseksi saanut kaiken avun ja suojan. Tähän voisi sanoa, kun mikään ei riitä.

Kun mikään ei tunnu riittävän, tämä kaiken ilmaiseksi saanut kieltäytyy poistumasta maasta ja alkaa jopa voimakeinoin vastustaa virkatyötään tekevää poliisia. Jotta asia olisi vieläkin oudompi, pyytää tämä poliisin virkatoimen kohteena ollut henkilö avukseen muita henkilöitä ja yrittää näin joukkovoimaan tukeutuen estää poliisin virkatoimen.

Minun tulkintani mukaan tässä tapauksessa anominen ja pyytäminen ovat vaihtuneet vaatimiseksi. Kysyn ihan suoraan, mikä oikeus maamme rajojen ulkopuolelta tulleella henkilöllä on vaatia maaltamme yhtään mitään? Pyytää ja anoa voi, mutta vaatiminen on sentään liikaa.

Jotta ylipäätään kehtaamme viettää seuraavaa itsenäisyysjuhlaa, tulee viranomaistemme ottaa se rooli joka viranomaisille kuuluu. Sisäministeriön kansliapäällikkö on lehtitietojen mukaan huolestunut oman maamme kansalaisten muodostamasta turvallisuusuhkasta. Minä olen arvoisan kansliapäällikön kanssa hieman eri mieltä siitä, ketkä sisäistä turvallisuuttamme uhkaavat.

Yhteiskuntamme on nykyistä selkeämmin osoitettava sietämisen rajat. Jokainen joka vastustaa taikka hankaloittaa poliisin virkatoimen suorittamista, tulee saattaa teostaan vastuuseen. Olen itse kirjoitellut rangaistusvaatimuksia (sakkoja) ”haitanteosta” taikka ”vastustamisesta”. Ainakin takavuosina sai ”haitantekosakon” jos poliisin virkatoimen kohteena ollut henkilö vastusti virkatointa esimerkiksi haraamalla vastaan käsin ja jaloin, taikka muulla tavalla esti poliisin työtä. En ole kertaakaan ollut tilanteessa, jossa poliisiauton liikkuminen olisi estetty taikka yritetty estää, asettumalla poliisiauton eteen.

Käsitykseni mukaan poliisiautokin on moottoriajoneuvo muiden ajoneuvojen lailla ja jos ajoneuvon eteen asetutaan tietoisesti ja tahallaan ajoradalla, on asettuja tienkäyttäjänä tieliikennelain vaikutuksen piirissä. Tieliikennelaissa oli ja taitaa olla vieläkin maininta tienkäyttäjän velvollisuuksista muita tienkäyttäjiä kohtaan. Uskon, että näiden velvollisuuksien tahallinen noudattamatta jättäminen on sanktioitu.

Poliisilla (lue: poliisin ylijohdolla) on nyt mietinnän paikka siinä, miten tapahtumia tutkiva poliisi ohjeistetaan. Jos mennään silittely ja selittelylinjalla, ei tarvitse ihmetellä kun seuraavan kerran mellakoidaan. Seuraavalla kerralla mellakoijat eivät välttämättä tule vastaan tyhjin käsin. Miksi tulisivat, kun eivät edellisellä kerrallakaan saaneet teoistaan rangaistusta.

Jos nyt asia otetaan jämäkästi haltuun ja kaikille, siis ihan kaikille tunnusmerkistön täyttäneen teon tehneille vaaditaan teosta rangaistusta, osoitetaan sillä yhteiskuntamme tahtotila. Se on selkeä signaali rajasta, jota ei saa ylittää. Seuraavaa mellakkakertaa ei välttämättä enää tule.

Mutta jos jatketaan silittely ja selittelylinjalla, on turhaa pyydellä lisää resursseja. Minä olen valmis tekemään kaikkeni, jotta jämäkästi toimiva poliisi saa kaiken sen avun jota virkatehtävien hoitaminen edellyttää. Mutta jos jatketaan selittelylijnalla ja vakuutetaan, ettei turvapaikan hakijoista ole poliisille ylimääräistä työtä, niin minkä takia poliisille pitäisi kohdentaa lisää rahaa?

Kansalaiset luottavat vielä suomalaiseen poliisiin. Kuinka kauan, se jää nähtäväksi. Minun mielestäni kansliapäällikkö voisi nyt näyttää esimerkkiä, kuinka sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö rootelinsa hoitaa. Suomessa on tapana johtaa joukkoja omalla esimerkillä ja edestä !