LINTUNIUHAA KOHDISTAMASSA

Kanalinnun pyynti alkoi tänään. Minä aloitan jahtini lataamosta. Samaan tapaan kun innokkaimmat perhokalastajat oman kautensa, perhonsitomispöydän ääreltä.

Omalla latauksella pudotettu saalis tuntuu varmaan samanlaiselta, kun itse sitomalla perholla haaviin koukattu kala. Ostovälineitäkin saa, mutta itse tekemällä saa pyyntivälineestä juuri sellaisen kun haluaa.

Aseiden ja patruunoiden ostamiseen tarvitaan lupa. Kalastusvälineitä saa toistaiseksi hankkia ilman lupaa.

Poliisin lupapolitiikasta on puhuttu paljon. Joidenkin mielestä aseita ei saisi myydä muille kuin viranomaisille ja toisen ääripään mukaan aseen kantaminen pitäisi olla jokamiehen/naisen oikeus.

Valtaosa keskustelijoista on näiden ääripäiden välissä. Minä kuulun siihen ryhmään.

Sisäministeriö tiedotti 7.9 ”Aseiden lupaprosessi joustavammaksi aseturvallisuudesta tinkimättä”

Aselaki on mankeloitu eduskunnassa valmiiksi. Tasavallan presidentti vahvisti lain 8.9 ja laki tulee voimaan 1.12.2017 ja joiltain osin vuotta myöhemmin. Uskallan sanoa, että joululahjana suurimmalle osalle metsästäjiä ja aseharrastajia. Kaikkia lakimuutokset eivät miellytä, saatikka tyydytä.

Olen saanut olla mukana lain valiokuntavalmistelussa. Valitettavasti en ole päässyt muiden, samaan aikaan olleiden valiokuntakokousten takia ihan jokaiseen kokoukseen jossa aselakiesitystä on käsitelty, mutta uskon, että minunkin ”peukalonjälkeni” laissa näkyy.

Muistan elävästi ensitapaamisen eduskunnassa keväällä -11 silloisen poliisiylijohtaja Mikko Paateron kanssa. Otin puheeksi hankkimisluvan ehtona olevan soveltuvuustestin. Sanoin ylijohtajalle, että testi vie valtavasti lupahallinnon työaikaa, eikä testillä saada sellaista tietoa jolla olisi merkitystä lupaharkintaa tehtäessä. Pikemminkin päin vastoin.

Ylijohtaja sanoi, että asiaa harkitaan ja katsotaan mitä sille voidaan tehdä. Muistutin ylijohtajaa tasaisin väliajoin ”palikkatestistä”, jopa niin, että siitä tuli välillämme pienoinen huumorin aihekin.

Tapasin ylijohtaja Paateron virallisesti viimeisen kerran, kun Hän oli kuultavana sisäisen turvallisuuden työryhmässä hallitusneuvotteluissa keväällä -15. Pitkän puheenvuoronsa päätteeksi ylijohtaja totesi hymyillen: ”Niin ja sitten minulla on henkilökohtainen ilouutinen edustaja Hongistolle – se soveltuvuustesti on nyt sitten päätetty lopettaa”.

Kun olin kuullut synkät madonluvut poliisin määrärahoista, leikkausten vaikutuksista henkilötyövuosiin ja ylipäätään sisäisen turvallisuuden tilasta, ei tuossa vaiheessa juuri naurattanut.

Soveltuvuustesti siis poistuu ja jatkossa aseen hankkimislupaa uskaltavat hakea myös tietokonekammoiset vanhan liiton metsästäjät. Nämä henkilöt ovat joutuneet käyttämään vanhoja, kuluneita ja jopa vaarallisen väljiä sotilaskiväärejä hirvi- ja karhujahdeissa, koska eivät ole tottuneet käyttämään tietokoneita. Soveltuvuustesti tehtiin tietokoneella ja jos ei ole sellaista käyttänyt, on luonnollista että testiä kammoksuttiin. Lain voimaantulon jälkeen sekään ei enää ole ongelma. Samalla vapautuu lupahallinnon henkilöresursseja myös muihin tehtäviin.

Kertakaikkiaan hyvä ja erinomainen uudistus – vaikka sen itse sanonkin 🙂

Jos ja kun lakiuudistus helpotti tietokonekammoisten asiointia, saman vaikutuksen se saa aikaan tietokonefriikkienkin keskuudessa, nimittäin laki mahdollistaa aseluvan hakemisen myös sähköisesti. Sähköinen asiointi tulee voimaan joulukuussa -18

Vanhan lain aikaan saattoi kansalainen joutua käymään poliisilaitoksella yhden aseen hankkimisen takia jopa 4-5 kertaa. Sähköinen asiointi vähentää henkilökohtaisten käyntien määrää melkoisesti ja samalla tietenkin kustannuksia.

Kun maakunnan reuna-alueelta lähtee poliisilaitokselle työaikana, menee monta työtuntia hukkaan. Harva työnantaja maksaa palkkaa työntekijälle jos työntekijä ei ole työpaikalla, vaan asioimassa poliisilaitoksella. 4-5 asiointikertaa saattaa matkoineen kuluttaa 1-2 työpäivää. Tältä ajalta jää palkka saamatta, ja kun laskee polttoainekustannukset päälle, saattaa aseen hankkimislupa lopulta maksaa enemmän kuin itse ase.

Moni on moittinut myös aseluvan ”tiski” hinnan korottamista. Uskallan kuitenkin väittää, että suurimmalla osalla luvan hakijoista hankkimisluvan kokonaiskustannukset laskevat, henkilökohtaisten käyntien vähenemisen ansiosta.

Sähköinen asiointi helpottaa ja joustavoittaa asiointia melkoisesti ja siitä pitää antaa reilu tunnustus sisäministeriölle. Kun mainitsin eläköityneen poliisiylijohtaja Paateron, uskallan mainita myös nykyisen poliisiylijohtaja Kolehmaisen. Tietämäni mukaan Kolehmainen on omalla henkilökohtaisella työpanoksellaan vaikuttanut lakiuudistuksiin merkittävästi. Siitä reilu tunnustus ja kiitos Hänelle.

Lakiuudistus ei heikennä aseturvallisuutta, sillä hankkimislupaa hakevan ja tietenkin hankittavan aseen tulee täyttää laissa säädetyt vaatimukset.

Asekeräilijöiden asemaa lakiuudistus ei paranna. Pikemminkin päin vastoin. Moni keräilijä tuskailee, mitä vaikutuksia on aseen tiedostonpito-oikeuden muutoksella. Miten poliisi tulkitsee lakia? Pitääkö keräilijän käydä poliisiasemalla näyttämässä jo tiedostossa olevat aseet? Jos pitää, millainen runba alkaa, kun asetta varten varataan aikaa 30 minuuttia ja keräilijällä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja aseita ja aseiden osia. Jonkun keräilijän aseiden tarkastaminen saattaa kestää jopa viikon.

Kun lupahallinnon työaikaa säästetään palikkatestistä luopumalla, niin ei taida olla järkevää tuhlata sitä keräilijöiden aseiden yksittäiseen luvittamiseen.

Tässä käytännöt hakevat vielä uomiaan ja aika näyttää millaisiksi ne lopulta muovautuvat. Meidän kaikkien aseharrastajien yhteinen toive on, että viimein ja vihdoin käytännöt olisivat yhtenäiset koko maassa. Tällä hetkellä jokaisella poliisilaitoksella tuntuu olevan oma tapansa tulkita aselakeja. Näin ei saa oikeusvaltiossa olla.

Minun oikeustajuni mukaan aseluvan haltijan taikka asetta hankkivan kansalaisen tulee olla täsmälleen samassa asemassa poliisilaitoksesta riippumatta. Poliisihallituksella on tässä ohjeistuksen paikka.

Niin ja siitä lintuniuhan kohdistuksesta. Muutaman laukauksen ammuttuani katselin osumakuviota ja totesin, että linnulla on hyvät mahdollisuudet välttää ainakin minun reppuni pohja.

Kuumia piippuja ja kuivaa ruutia eräpolkujen varsille 🙂