MENNÄÄN MEHTÄÄN

Eilen (13.) äänestettiin EU:n parlamentissa meille suomalaisille erittäin tärkeästä asiasta. Pöydässä oli parlamentin metsä”asiantuntijoiden” lulucf esitys. Esityksen juuriin enemmälti kaivautumatta riittänee kun kerron, että ilmastoasiantuntijoiden mielestä Suomi ei saa lisätä metsien hakkuita.

Metsämme kasvavat noin 110 milj. kuutiometriä vuodessa. Tällä hetkellä puuta kaatuu noin 65 milj. kuutiometriä, joten hakkuuvaraa jää joka vuosi reilusti.

Uusien tehtaiden myötä puun tarve lisääntynee vuosittain noin 80 milj. kuutiometriin.

Minua viisaammat asiantuntijat sanovat, että kasvaessaan puu sitoo hiiltä. Loogisesti ajateltuna, kasvunsa lopettanut puu on jonkinlainen hiilivarasto. Jos 150-200 vuotiaasta männystä veistetään hirsitalo, ei hirsien hiili karkaa mihinkään. Hiili on lujasti tapitettuna seinähirsissä seuraavat 200 vuotta.

Kun kaadettujen tukkien tilalle istutetaan taimia, alkaa hiilen imeytyminen välittömästi. Suomalaiset metsät imevät itseensä ilman hiiltä ja toimivat keuhkojen tavoin. Ajatus on hyvä ja ainakin minun järkeeni käyvä.

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan mielestä Suomi ei saa lisätä hakkuita. Suomen oikeus hydyntää metsävaroja haluttiin betonoida aikaisempien vuosien tasolle. Jotta tilanne olisi mahdollisimman outo ja kuvastaisi mahdollisimman hyvin (missä EU – siellä ongelma) -tyylin ajattelua, niin ympäristövaliokunnan mielestä Suomi olisi saanut hyötykäyttää metsiään vain sen määrän joka on aikaisemminkin käytetty. Noin 60 % vuotuisesta kasvusta. Vastaavasti kun Ruotsi on käyttänyt ja käyttää noin 80 % vuotuisesta kasvusta, olisi Ruotsi saanut jatkaa samalla linjalla. Siis, jos hakkasit vähän, saat hakata vähän ja jos hakkasit paljon, saat hakata paljon myös tulevasuudessa.

Nietu bonimaj – vai miten sitä sanotaan? Eihän tässä ole mitään järkeä – eihän?

Paljon parjattu hallituksemme ei halunnut luovuttaa metsiämme koskevaa päätösvaltaa EU:lle, vaan halusi pitää sen omissä käsissä ja omassa maassa. Tämän takia lähdimme yksituumaisesti hakemaan muutosta esitettyyn päätösluonnokseen. Ihan kevein perustein ei meidän metsäosaajiamme pidä tulla neuvomaan metsien hoidossa. Uskallan sanoa, että me osaamme sen homman ilman neuvomistakin. Keski-Eurooppalaiset neuvojat voivat katsella kokovartalopeiliin ja pitkään, silloin kun puhutaan metsien käytöstä ja uudistamisesta. Piste.

Suomi sai tukea naapureiltaan ja muutosvastarinta alkoi voimistua. Eilen oli asia pöydässä ja sormet äänestysnapeilla. Vastakkain oli kompromissiesitys, jonka mukaan Suomi saisi laajemmat oikeudet metsiensä käyttöön ja alkuperäinen tiukempi kanta.

Kompromissiesitys, siis Suomen kanta, voitti. Vaikka kyse oli selkeästi Suomelle satojen miljoonien, jopa miljardien hyödystä, äänesti neljä suomalaista europarlamentaarikkoa Suomen kompromissiesitystä vastaan. Joku sanoi että tätä on vaikeaa ymmärtää. Minä sanon että tätä on MAHDOTON ymmärtää.

Juuri kun on polkaistu Äänekosken uusi tuotantolaitos käyntiin ja monta muuta pienempää investointia on suunnitteilla, olisi meidän pitänyt jäädyttää puuvarantomme käyttö nykyiselle tasolle. Yksi metsäteollisuuden tehdastyöpaikka poikii neljä muuta työpaikkaa, joten sellutehtaat ovat elinehto monille paikkakunnille.

Joidenkin mielestä myös tämä elinehto pitäisi vähitellen ajaa alas. Nietu bonimaj uudemman kerran.

Perussuomalaisen mepin vihreä mielipide

Minulta on monesti kysytty, mitä eroa on Sinisellä Tulevaisuudella ja Perussuomalaiset rp:llä.

Olen kehottanut kysyjiä seuraamaan päivän politiikkaa, eroja löytyy. Eilinen hiilinieluäänestys nosti esiin yhden, erittäin merkittävän eron. Sinisillä ei ole edustajaa Euroopan parlamentissa, Perussuomalaisilla on kaksi. Puolueen puheenjohtaja Halla-Aho ja jäsen Ruohonen-Lerner. Yksi eilen Suomen etua vastaan äänestäneistä mepeistä oli PS:n Ruohonen-Lerner. Muut vastaan äänestäneet olivat Kyllönen (vas), Pietikäinen (kok) ja Hautala (vihr). Näille mepeille ei sopinut metsiemme käytön lisääminen.

Vihreiden Hautalan äänestyskäyttäytyminen oli ennakoitu ja tiedossa, mutta minä todellä HÄMMÄSTELEN kokoomuksen Pietikäisen, vasemmistoliiton Kyllösen ja PS:n Ruohonen- Lernerin äänestystä. Erityisesti Ruohonen-Lerner ”petti” odotukseni, sillä olen oppinut tuntemaan Hänet Isänmaallisena kansanedustajana ja myöhemmin europarlamentaarikkona. Puolueen puheenjohtaja Halla-Ahokin on parlamentissa, joten oman puolueen jäsenen kanta ei varmaan tullut Halla-Aholle yllätyksenä. Pidän mahdottomana, että näin tärkeässä asiassa puheenjohtaja Halla-Aho ja Ruohonen- Lerner eivät olisi neuvotelleet keskenään. Käsitykseni mukaan Halla-Ahon on täytynyt hyväksyä Ruohonen- Lernerin vihreä kanta.

Toinen merkittävä ero Sinisten ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmän välillä tulee esiin tarkasteltaessa lakialoite LA 232017 45A§:n allekirjoituksia. Lakialoitteen tarkoituksena on saada voimaan laki, jolla kielletään eläinyksilöiden tai niistä otettujen osien maahantuonti, maastavienti, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi muisto- tai keräilyesineenä (metsästystrofeina).

Allekirjoittajina 8 vihreän eduskuntaryhmän edustajaa, kaksi kokoomuksen edustajaa ja kolme Perussuomalaisten edustajaa. Perussuomalaisista edustajat Meri, Elomaa ja Juvonen. Meri on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joten Hänen allekirjoituksensa ilmentää ryhmän kantaa.

Yksikään Sinisten eduskuntaryhmän edustaja EI OLE allekirjoittanut tätä lakialoitetta. Meidän ryhmämme edustajat haluavat säilyttää metsästäjillä oikeuden hyödyntää saaliseläin mahdollisimman tarkkaan, ihan trofeeta myöten. Läpimennessään lakiesitys lopettaisi käytännössä metsästysmatkailun kokonaan. Metsästysmatkailu on merkittävä monille yrittäjille ja tietenkin itse metsästyksen harrastajille.

On erikoista, että ihan lailla pyritään rajoittamaan matkamuistojen keräämistä ja kotiin tuomista. Joku ottaa matkoiltaan kuvia, joku maalaa tauluja ja joku tuo eksoottisia puisia kasvonaamioita. Metsästäjä tuo matkaltaan onnistuneen riistalaukauksen muistona trofeen ja jos sen tuonti kielletään, pitäisi kieltää muidenkin matkamuistojen tuonti. Siihen tuskin mennään. Tässä on jälleen kerran tarkoitus kyykyttää meitä metsästäjiä ja on perin harmillista, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja on lähtenyt tälle linjalle. Ryhmä seuraa puheenjohtajaa…

Sinisten ryhmä toimii päin vastoin. Laskelmieni mukaan Sinisessä eduskuntaryhmässä taitaa olla edustajamäärään verrattuna eniten metsästäjätutkinnon suorittaneita aktiivimetsästäjiä.

Moni pohtii, onko Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanta myös puolueen kanta ja jos on, ovatko Perussuomalaiset lähteneet vihreiden gallupkannatuksen imussa peesaamaan vihreitä.

Puolueen puheenjohtajan kanta ilmenee eilisessä äänestyksessä ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan kanta matkamuistojen (trofeiden) tuonti metsästysmatkoilta.

Äänestä Sinistä, jos et halua vihertää !!