SORRY EI ENÄÄ RIITÄ

Eilen (26.9-17) Iltalehti uutisoi: ”THL vuoti lähes 6000 suomalaisen henkilötietoja ja laboratoriotuloksia nettiin:”Möhlitty on”.

THL:n oman tiedotteen mukaan kyseessä ei ole tietomurto, vaan inhimillinen virhe henkilötietojen käsittelyssä. Tämän inhimillisen virheen seurauksena lähes 6000 henkilön nimi, henkilötunnus ja yksi laboratoriotulos päätyi julkiseen verkkoon.

Tapaus on sattunut elokuussa ja tämän viikon maanantaina (25.9-17) THL tiedotti kirjeellä tapahtuneesta niille henkilöille, joiden oikeushyvää vuoto on mahdollisesti loukannut. Tiedotteen mukaan kirjeessä kerrottiin tapahtuneesta, annettiin toimintaohjeita ja esitettiin anteeksipyyntö.

On suorastaan surkuhupaisaa, että laitos ei tietosuojasyihin vedoten kerro tapauksen yksityiskohtia. Ensin rikotaan salassapitomääräyksiä ja vuodetaan julkisuuteen lähes 6000 ihmisen salassa pidettäviä tietoja ja sitten vedotaan samoihin salassapitomääräyksiin kun pitäisi selvitellä miksi näin pääsi käymään.

Mietin miten nämä lähes 6000 ihmistä reagoivat. Minun ymmärrykseni mukaan heidän oikeushyväänsä on loukattu ja tätä kautta he ovat asianomistajan asemassa tässä jutussa. Joku enemmän lakikirjoja lukenut voi toki olla eri mieltäkin, mutta minä ajattelen näin.

Jos ja kun henkilölle on syntynyt asianomistajan asema, on hänellä minun tulkintani mukaan oikeus pyytää tiedot julkisuuteen saattaneelta henkilöltä selvitystä ja vaatia henkilöä myös vastuuseen teostaan.

Siis asianomistajalla on oikeus käyttää puhevaltaa tässä jutussa. Seuraan mielenkiinnolla, käyttääkö kukaan puhevaltaansa esimerkiksi niin, että tekee poliisille tutkintapyynnön. Jos tutkintapyyntö tehdään, on poliisin reagoitava pyyntöön jollain tavalla. Luonnollisin tapa lienee se, että poliisi tutkii asian. Tutkinnanjohtaja pohtii esitutkinnan perusteella, täyttääkö teko jonkun rikoksen tunnusmerkistön, taikka onko jutussa jotain muuta sellaista joka edellyttää asian siirtämistä syyttäjälle syyteharkintaa varten.

Jos tutkinnanjohtaja päätyy lähettämään esitutkintapöytäkirjan syyttäjälle, suorittaa syyttäjä oman syyteharkintansa ja juttu voi päätyä tuomioistuimeen. Tuomioistuin harkitsee asiaa omalla tavallaan.

En ota kantaa siihen, onko teko tahallinen vai vahinko, onko se johtunut huolimattomuudesta taikka varomattomuudesta ja minkä takia salassa pidettävää tietoa julkaistaan internetissä. Nämä asiat selvinnevät mahdollisessa esitutkinnassa.

Edellä kuutioin asiaa asianomistajien näkövinkkelistä. Lienee syytä pohdiskella asiaa myös poliisin kannalta. Mitä tekee poliisi, jos yksikään asianomistaja ei tee tutkintapyyntöä? Juttu on tullut poliisin tietoon ja ehkäpä poliisin puolella pohdiskellaan, miten asiaan on reagoitava. Onko poliisin otettava juttu tutkintaan ihan yleisen edun perusteella. Kysymyksessä on THL:n oman tiedotteen mukaan sentään lähes 6000 henkilön tiedot.

Vuosien varrella poliisi on tarttunut hyvinkin hanakasti juttuihin, joissa jonkun henkilön yksityisiä tietoja on selattu poliisin omista tietojärjestelmistä. Taikka joku terveydenhuollon palveluksessa oleva henkilö on selannut potilastietojärjestelmää ja katsellut tietoja joita hänellä ei olisi ollut oikeutta katsella.

Muistelen että näistä on annettu jopa tuomioitakin. Toki näissä tilanteissa tiedostojen katseleminen on ollut ilmeisen tahallista, mutta onhan meillä esimerkkejä myös tuottamuksellisena rangaistavista teoista.

Jos teko on säädetty rangaistavaksi myös tuottamuksellisena ei silloin perusteellisinkaan anteeksipyyntö riitä. Virkakoneisto jauhaa ja tuomitsee tekijän.

Minä pidän ehdottoman tärkeänä, että myös tähän tietovuotojuttuun saadaan syyttäjän kanta. Kysymyksessä on varsin mittava ennakkotapaus ja jos tähän ei puututa, on hankalaa puuttua myöskään seuraavaan tietovuotoon.

Sanotaanko silloinkin sorry ja jatketaan samaan malliin? Ei kai!! Näin ei voi yhteiskuntamme toimia.

Sorry ei tässä tapauksessa enää riitä!